Olen vihdoin keksinyt syyn sille, miksi miehet menestyvät
paremmin työelämässä. Jos uskallat lukea eteenpäin, kerron sinulle tänään tiskatessa tekemäni tutkimuksen tulokset. Oletko varmasti valmis?
Syy on se, että me naiset olemme pirttihirmuja, jotka määräävät
kotona kaiken. Sen miten sisustetaan (fengshuilla tai ilman), sen missä asutaan, sen tehdäänkö lapsia
vai ei, sen miten miehen ja lasten tulisi pukeutua, käyttäytyä ja toimia. Tämähän on kuin
suoraan Hyacinth Bucketin elämästä sarjassa Pokka pitää!
Jotta mies pysyy
järjissään, on hänen suunnattava huomionsa kodin ulkopuolelle. Toiset
intoutuvat harrastamaan ja ovat aina menossa kilpailusta, vekottimien
rassailusta tai tapahtumasta toiseen, kun osa miehistä taas näkee tämän tilaisuutena
pistää panokset uraan, jolloin työ menee luonnollisesti kaiken muun edelle. Lisää
siihen miehille luontaisesti annosteltu kilpailuvietti ja metsästäjäluonne,
niin analyysimme on valmis.
Turha siinä on naisten ihmetellä miksi miestä ei näy
kotona, tai miksi he eivät itse etene yhtä hyvin työelämässä. Syy saattaakin
olla omassa asennoitumisessa ja arvojärjestyksessä. Kun pitää kontrolloida kotielämää koko ajan, kaikkien
perheenjäsenten puolesta, niin jääkö enää voimia työelämän koitoksiin? Ja jos lapsia vielä tulee tehtyä, niin sepä vasta energiat imee ja nostaa kotikontrollin tarvetta.
Miksikö mieleeni tuli pohtia tällaista asiaa juuri äitienpäivän
aattona – ja kuinka tulinkaan näin osoittelevaan lopputulokseen? Syynä lienee
se, että olen viimeiset pari viikkoa saanut havainnoida aivan lähietäisyydeltä kahta
perheenäitiä ja heidän käyttäytymistapojaan. Toisen kiinalaisessa
astrologisessa kartassa on peräti kaksi Hevosta, mikä näkyy väsymättömyytenä ja
uppiniskaisena periksiantamattomuutena ja toinen taas on vuosieläimeltään
utelias ja päällepäsmäävä Koira.
Vietän loppujen lopuksi aika paljonkin aikaa vuodessa sekä
oman äitini että mieheni äidin kanssa ja minulta on usein kysytty, kuinka
oikein kestän. Että eikö hermo repeä ja pälli leviä? Moni ikäiseni ei kestä
kovinkaan montaa päivää vanhempiensa – ja etenkin äitiensä – seuraa, kun alkaa
tulla jo ”vieroitusoireita”, eli täytyy päästä pakenemaan omiin oloihin. Ymmärrän tämän oikein hyvin.
Yleensä pärjään suht koht hyvin, kun vastassa on vain yksi
äiti ja hänen mielipiteensä ja maailmansa, jonka mukaan kaiken pitää tapahtua.
Kun otetaan mukaan kaksi voimakastahtoista äitiä Euroopan eri puolilta,
heikommat saavat väistää! Kumpikin äiti on mielestään oikeassa ja tietää miten asioiden pitäisi sujua. Ei ihme, että sivullisten otsahermo saattaa
alkaa ihon alla tykyttää.
Äitienpäivänä täytyisi tottakai pitää kauniita juhlapuheita,
kiittää äitejä lukemattomista uhrauksista lapsiensa eteen ja kantaa aamiaista
sänkyyn. Toki minä ja miehemme olemme syvästi kiitollisia äitiemme läsnäolosta,
hyväntahtoisuudesta ja työteliäisyydestä meidän aikuisten lapsien puolesta.
Mutta en voi kieltää, etteikö mielessä olisi jo käynyt seuraavan lomamatkan
järjestäminen vain kahdestaan, jonnekin mahdollisimman kauas, jonne äitien
jalat eivät jaksa kävellä ja jonne äidilliset kiellot ja käskyt eivät yllä…
Vietämme kuitenkin usein yhteisiä perhelomia äitiemme kanssa,
sillä koskaan ei tiedä mikä päivä ja mikä reissu on viimeinen. Aika kultaa
muistot, hammasten kiristykset ja töppäykset ja jäljelle jää hyvä mieli siitä,
että yhdessä oltiin, tehtiin ja mentiin. Sillä tulee se päivä, jolloin äitejä
ei enää ole eikä neuvoja ole enää tarjolla. Sitä päivää emme halua vielä
ajatella.
Nostetaan siis malja äitienpäivänä näille kaikkien
tuntemille pirttihirmuille, jotka tietävät ja osaavat kaiken paremmin! Ehkä
joku päivä minä ja miehenikin toteamme, että kyllä se äiti vaan oli oikeassa,
olisi pitänyt osata kuunnella.
Toivotan kaikille äideille ennen kaikkea kykyä rentoutua hetkeksi ja antaa
asioiden vain tapahtua. Kuunnella ja tunnustella miltä tuntuu päästää irti. Kaikkea ei ole pakko pitää omissa hyppysissä, ihan koko
aikaa. Jospa se neljänkympin ylittänyt lapsikin osaisi jo pärjätä omilla keinoillaan, tehdä oikeita ratkaisuja ja onnistua ilman kädestä neuvomista. Maailma ja elämä pyörii eteenpäin, vaikka
asiat tekisikin hieman eri tavalla kuin aina ennen. Eli äiti, relaa jo!
|
Äidit ja äitienpäiväruusut, tällä kertaa suoraan luonnosta. |
|
Äidit ovat vähän niin kuin ruusuja: ovat täynnä kauneutta, tuoksuvat hyvälle ja tuovat iloa toisille, mutta saattavat sisältää piikkejä, joiden kanssa on vain opittava elämään.
|