Sisäinen fengshui-kriitikko iskee

Olin aiemmin, jo ihan pienestä pitäen, intohimoinen sisustaja ja sisustuslehtien suurkuluttaja. En tiedä kuinka tässä näin kävi, mutta fengshuin myötä innostukseni on laantunut, tai se on saanut uusia sävyjä. Toisin sanoen kriittisiä kannanottoja sisäisessä diskurssissani, jos hienosti sanotaan. En enää näekään ensisijaisesti kaunista sisustusta, vaan fengshui-tutkani kiinnittää huomiota ensiksi ongelmatapauksiin. Sama probleemi minulla on nykyään tv:n sisustusohjelmien kanssa. Ennen katsoin ne kaikki. Erityisesti Innon Marko Paananen kummittelee edelleen unissani, saatamme milloin tahansa olla huonekaluhalleissa sisustuskierroksilla tunnetilojen säkenöidessä. Olenko muuten muistanut mainita, etten tule koskaan unohtamaan Markon sisustustotuutta: "Kyllä ne kangasta on, mutta eivät ne kyllä verhot ole." Aina verhoja katsellessani mietin, että ovatko ne vain kangasta vaiko ihan oikeat verhot. Markolle siitä täysi kunnia. En olisi tämä sama ihminen, jos en olisi katsellut Innoa.

Nykyään sisustusohjelmat ovat kärsineet ajankäytössäni pahan inflaation. Jos satun digiboksin kelauksiltani hetkeksi jotain sisustusohjelmaa seuraamaan, niin syynään kriittisesti sängyn ja peilin paikkoja, ovelta avautuvia näkymiä takaterassille ja suosikki-inhokkiani, sängynpäädytöntä sänkyä suoraan ikkunan alla.

Satuin tällä tavalla vahingossa näkemään pätkän Suomen kauneinta kotia ja jos en huudahtanut ääneen "Mmmitä!", niin vähintään "herrajjumala" pääsi livahtamaan suusta ilmoille. Näin oikein malliesimerkin siitä, kuinka sänkyä ei saa sijoittaa. Siis jos fengshuilta kysytään, ja tässä blogissa nimenomaan kysytään. 

Kilpailevien asukkaiden parisängyn ympärille oli rakennettu messevä kaapistorakennelma, jossa "ruumis" nukkui vähintään vatsaan asti kaapiston alla. Erityisenä bonarina oli toisen nukkujan pään päälle kiinnitetty "kelluva" kaappi, jonka skarppeja linjoja juontajat erityisesti ihailivat. Miten näin pieneen tilaan onkin saatu näin paljon säilytystilaa ja yhtenäinen freesi ilme kuutiomaisine muotoineen. Varsinainen surmanloukku, sanon minä. 

Ei ehkä välittömästi, mutta ennen pitkää tuo valtavan kaapiston alla nukkuminen näkyy asukkaiden elämässä. Jos ei mitään muuta, niin elämä tuntuu ajoittain kaatuvan päälle ja pientä - tai suurempaa - päänkivistystä voi ilmaantua, ellei sitten vakavampia sairauksia. Veikkaan, että nimenomaan sen linjakkaan, kelluvan hyllyn alapuolella nukkuvalle tulee oireita elämään tai kroppaan. Kyllähän se sisustus kivalta näytti, mutta ei varmasti tunnu. En kyennyt katsomaan enempää, teki jo niin pahaa. Etenkin se, kun ohjelman juontajilla ei ollut minkäänlaista fengshui-näkökulmaa asiaan. Eikö ohjelmaa voisi päivittää seuraavaksi niin, että myös fengshui-konsultti kulkee mukana ja kommentoi rehellisesti näkemiään ongelmakohtia? Ikäviäkin asioita pitäisi voida tuoda esille, eikä pelkästään huokailla ihanaa luukkia. Minä ainakin kysyisin kaapistojen alla nukkuvilta näiden sairaushistoriaa...

Viime aikoina olen bongannut erikoisia sisustusratkaisuja myös kotimaisista sisustuslehdistä. Ei auta, vaikka asukkaiden poika on pätevä arkkitehti, jos vanhemmille suunnitellussa talossa asutaan näin palkkimaisesti:

Nojatuolissa lukiessa on palkki pään päällä ja vinokatto painaa niskaa.

Sohvalla istuessa tai loikoillessa palkki pilkistää taas niskan takaa.

Ja uuh-la-laa, sängyssä nukkuessa on palkki taas läsnä! Mitenkähän parisuhde voi, kun palkki erottaa sängyn keskeltä kahtia? Tämä on niinsanottu klassinen "avioeropalkki" fengshuin mukaan.

Suomalaisessa hirsirakentamisessa saattaa talopaketin mukana tulla puupalkki jos toinenkin, mutta riskit pitäisi ainakin minimoida siirtämällä se kaikkein tärkein, eli sänky, pois palkin alta. Jaa miksikö? Koska se tuottaa sitä painostavaa, haitallista sha-energiaa, jota kukaan ei kotiinsa halua. Selkokielellä sanottuna, osuu palkki omaan silmään ja terveys alkaa rakoilla tai sitten se on palkista poikki, avioliitto nimittäin. 

Se olisi kyllä tutkimustiedon paikka tässäkin. Kuinka monella on sukset (tai palkit) menneet ristiin, kun ovat nukkuneet tällaisissa tiloissa? Oikeastaan vaadin tutkimustietoa! Sittenhän sitä voisi tilastollisesti esittää, että jos päätätte nukkua palkin alla, on avioeroprosenttinne tämä. Jos nukutte palkin JA vinokaton alla, prosentti nousee näihin lukemiin. Eikö kukaan ole pitänyt kirjaa näin merkittävästä asiasta? Miksi useimmissa fengshui-kirjoissa puhutaan vaan vaurauden voimistamisesta ja kaiken hyvän kumuloimisesta, eikä oikeasti tartuta härkää palkeista? Sitä hyvää fengshui-elämää on huomattavasti helpompi lähteä etsimään, kun on nuo suoranaiset uhkakuvat ensin kesytetty.

Minä lähden tästä nyt nukkumaan, kun olen saanut viettää oman Karpolla on asiaa -hetkeni. Olenko muuten koskaan sanonut, että nukun kuin tukki? Se johtunee varmaan siitä, että tukkia ei pääni päältä löydy.

Sori nyt ihan kauheasti kanssakuopiolaiset, mutta tässä makuuhuoneessa on fengshui-painajainen jos toinenkin valloillaan. Hylly pään yläpuolella, lasten kuvia vanhempien valtakunnassa, lamppu roikkuu sängyn päällä ja sokerina pohjukaissuolessa, peilikaapisto, josta peilautuu koko sänky ja ikkuna. Mutta sängynpääty löytyy, siitä pisteitä. Ei silti ihan Suomen ihanin fengshui-koti.

Kuva: www.mtv.fi

Unelmakartalla unelmaelämää?

Jo heti tammikuussa pärähti uudenlainen vaihde silmään ja huomasin, että nyt olisi otollinen aika tehdä unelmakartta tulevalle vuodelle. En ollut sellaista koskaan tehnyt ja koska sitä oli moni ihminen minulle suositellut, niin päätin ottaa tämän rohkean askeleen. Ei kai siinä mitään hävittävääkään ole.

Fengshui-kollegoideni kanssa kokoonnuimme eräänä tammikuisena lauantai-iltana liimapuikkojen, lehtileikkeiden ja taustapahvien kera tekemään unelmista kerralla totta. Koska en halunnut jättää mitään sattuman varaan, olin jo tehnyt hieman esivalmisteluita. Kävin läpi talteen jemmaamani lehtileikkeet ja valitsin sieltä sopivimmat. Photoshoppasin omat kasvoni erään sisustuslehdessä esitellyn menestyneen, newyorkilaisen sorjan naisen kroppaan. Lisäksi olin tulostanut sloganeita haluamistani asioista. Puoliksi tehty on... puoliksi tehty.

Muilla oli selvästi enemmän sattumaa ja arpapeliä mukana, sillä he ottivat satunnaisen aikakauslehden, leikkasivat siitä sopivat kuvat ja tekstit ja länttäsivät pahviin kiinni. Tällä tekniikalla tuli tietysti valmista alle aikayksikön - joka tässä tapauksessa oli parisen tuntia. Olen myös kuullut, että unelmakartta pitäisi tehdä 10 minuutissa - hieman haastava homma tällaiselle yksityiskohtien hiojalle. Itselläni homma edistyi hitaammin, sillä halusin asetella palaset pahville jotenkin kauniisti ja inspiroivasti. Tämähän oli tarkoitus laittaa kotona esille, ja siksi visuaalinen puoli oli tärkeää.

Mitä sitten elämääni halusin? Kohta näette tuolta alhaalta miltä unelmakarttani näyttää, mutta halusin tietysti sitä samaa kuin kaikki yleensä: rahaa, onnea, terveyttä, menestystä ja matkoja maailmalla. Jos tarkemmin sanotaan, halusin fengshui-asiakkaita ja -kurssilaisia, halusin oman tapettimalliston ja suunnitella kauniita kaupaksimeneviä kankaita uusilla taidoilla ja tekniikoilla, palkkaa olisin valmis vastaanottamaan noin rapiat 3000 euroa puhtaana käteen ja paino voisi tipahtaa yllättäen kymmenisen kiloa alaspäin. Eikä tässä vielä kaikki, suinkaan. Josko tänä vuonna pääsisin vihdoin New Yorkiin ja Pariisiin? Uutta täysin fengshui-ihanteiden mukaista asuntoa havittelen mielessäni vaikkapa Turun keskustasta vanhasta kivitalosta ja luovuus saisi kyllä kukoistaa kaikilla saroilla. Jos sitä vaikka ihan nauttisi elämästä ja olisi onnekas kaikin tavoin. Jos vielä saisi oman työhuoneen, jossa voisi levitellä papereitaan ja päästä luomisen huumaan, niin mikä tässä enää rajoittaisi. Omat ajatukset korkeintaan.

Kanssaliimailijani pitivät palkkatoivettani kovin vaatimattomana ja kehottivat lisäämään yhden nollan hintatoiveen perään, mutta päätin pysyä kolmessa tonnissa. En usko, että pystyisin tosissani uskomaan siihen, että kuukausituloni olisivat kolkytdonaa. Haaveiden täytyy olla sen verran oikeaan elämään sidoksissa, että voi nähdä sisäisillä silmillään niiden toteutuvan.

Nyt on unelmakartan teosta kulunut pari kuukautta. Mitä on tapahtunut - vai onko mitään? Kartta on toiminut lähes pelottavan hienosti tähän mennessä. Minulle on tarjottu oikeita palkkatöitä, tosin sopimus on vielä allekirjoittamatta ja muistaakseni palkka ei alkanut kolmosella... kun kyseessä on kuitenkin osa-aikatyö. Olen päässyt jo yhdelle ulkomaanmatkalle ja toinen on suunnitelmissa. Minulle on tarjottu mahdollisuutta suunnitella oma tapettimallisto (aivan kuten kartassani lukee!) ja yhtäkkiä sain viikon aikana kolme uutta fengshui-asiakasta. Hei, tämähän toimii! 

Vaikuttaa siltä, että tästä vuodesta tulee kiireinen, mutta unelmien täyteinen. Astrologisessa kartassani on hyvät yhdistelmät juuri tänä vuonna, joten siksi asioita on alkanut tapahtua. Ja hei, eipäs unohdeta sitä, että tänä vuonna meillä kaikilla on lennokas ykköstähti asunnon keskustassa, joka buustaa ura-asiat uuteen nousuun. Harras toiveeni on, että pää ja kroppa pysyvät vauhdissa mukana, jotta saan kaikesta kaiken irti.

Viimeisin lisäys unelmakarttaani tuli Yhteishyvä-lehdestä, jonka kannessa Jyrki Sukula julisti, että "Elän unelmaani perheeni kanssa Italiassa." Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun olin napannut tämän omalle kartalleni, sillä italo-suomalaisessa suhteessa on aina muut maat mielessä ja keksit mureampia lennon takana. Ajoittainen dolce vitani odottaa Italiassa, kunhan saadaan elämän raamit kuntoon ja ne kolme tonnia ansioita tippumaan pankkitilille omasta sijainnistani riippumatta. Jos Sukula on siinä onnistunut (ja hänellä varmaan onkin se ylimääräinen nolla siellä summan perässä), niin miksi en minäkin.

Otetaan ensi vuoden tammikuussa kuulumisten kertaus ja katsotaan onko uusi hoikempi minäni jo päässyt menestyksen makuun Manhattanilla! Louise Hayn esimerkkiä noudattaen pitäisi joka vuosi ajatella, että tämä on elämäni paras vuosi. Sillä sehän on.

Jos puoletkin toteutuu, niin hyvin menee!

Tätäkin kohti ollaan menossa!

Fengshui-ravintolan antia

Ehkä Suomen syrjällä, savolaisen kylän raitilla syntyneenä en ollut tullut edes ajatelleeksi, että fengshuin mukaan sisustettuja ravintoloita ylipäätään on olemassa. Aasiassa varmaan kyllä, ja jenkeissä, mistä löytyy oma teemapuisto joka lähtöön, mutta että ihan Keski-Euroopan sydämessä, kuten Prahassa. Tämän ihmeen löysi mieheni juuri minua varten ja pääsin kokemaan omin silmin ja aistein miltä tällainen miljöö oikeasti tuntuu.  

Prahan vanhassa kaupungissa Stare Mestossa sijaitseva kasvisravintola Maitrea on ottanut lähtökohdakseen harmonisen sisustuksen ja kokonaisvaltaisen elämyksen tukemaan ruoan nauttimista ja seurustelua. Oikeastaan ruoka jäikin vähän sivuseikaksi kun ihastelin ravintolan kurveja. Täällä on ymmärretty, että kulmikas ympäristö saa ihmisenkin kulmikkaaksi, teräväksi ja puolustusasemiin. (Olin kerran Turussa eräässä nimeltä mainitsemattomassa ravintolassa, jossa koko ajan sai kolhia itseään pöydän kulmiin, kun kulkuväylät oli tukittu ja muutenkin paikka oli täynnä visuaalisia piikkejä ja osoittelevia oksia. Lisäksi vessan lattialla oli outo lammikko. Siellä olisi niin tarvittu fengshuita!) Jos kaikki sen sijaan on pyöreää, pehmeälinjaista, kaarevaa ja kaartuvaa, vähän niin kuin äidin hellässä huomassa, niin ihminenkin rentoutuu ja heittää viihteelle, hellittää arjen vastakkainasetteluista. Kulmikkuus on niin last season!

Ravintolassa oli paljon mittatilaustyönä tehtyä sileää puupintaa, jota teki mieli sivellä, tietenkin kynttilöitä ja orgaanisen muotoisia valaisimia sekä paljon punaista, syliinsä sulkevaa väriä. Valaistus oli pehmeää, mutta riittävää (inhoan sitä, kun joidenkin ravintoloiden silmiin paistavista valoista tulee päänsärkyä). Lattia oli muodostettu luonnonkivistä ja suihkulähteen solina ja kosteus sopi tunnelmaan kuin nakutettu. Tarjoilijoilla oli jeesus-sandaalit ja hyväntuulinen asenne. Joka puolella oli buddha-patsaita tai maalauksia buddhista. Menussa oli paljon tutkittavaa. Täydellistä kaikesta teki vielä Prahan hintataso, joka näinkin tasokkaassa ravintolassa oli puolet Suomen hinnoista. Tästä huolimatta en kyennyt ottamaan enää jälkiruokaa, sillä antipasto-lautanen ja kasvisburgerini olivat täyttävästä päästä.

Koko rakennuksen entisöinnissä ja ravintolan suunnittelussa on käytetty paikallista fengshui-arkkitehtia. Projekti kesti peräti kolme vuotta, mutta hiljaa hyvä tulee - ajatus, jota oikeastaan pitäisi alkaa viljellä jokapäiväisessä elämässä ihan kaikkeen tekemiseen. (Eikä ihan vähiten suomalaisessa rakennuskulttuurissa, jossa tehdään sutta niin nopeasti kuin ehditään... Jos jostain haluaisin luopua fengshuin nimissä, niin tehokkuusajattelusta. Mutta tämä aihe täytyy laittaa sulkeisiin ennen kuin närkästyksen mopo karkaa käsistä...) Ravintolan kokonaisuus oli toimiva ja mielestäni oikeasti fengshuimainen. Vaikkeivat buddhat fengshuihin kuulukaan, ne antoivat paikkaan mukavasti zen-lisämakua. Tänne täytyy tulla uudestaan - maistelemaan listalta muita aitoja makuja ja ennen kaikkea rentouttavan tunnelman takia. Milloinkahan Suomeen avataan ensimmäinen fengshui-ravintola?


Täältä voit katsella lisää kuvia ravintolasta ja tutkailla menua sillä silmällä, jos olet menossa matkalle Prahaan:

http://www.restaurace-maitrea.cz/en_home.htm

Valaisinten orgaaninen muoto toi mieleen merestä poimitut simpukat.

Kyllähän ravintolassa oma suihkulähde täytyy olla - fengshui-ravintolassa ainakin.

Lupa viihtyä.

Pyöreitä linjoja kaikkialla.

Kotilo vai näkinkenkä? Vai merihevonen? Jotain hyvin merellistä tässä valaisimen muodossa.

Puusepälle on ollut töitä. Näitä tuoleja ja penkkejä ei ole ostettu marketista, vaan niitä on työstetty selvästi ammattitaidolla ja rakkaudella.

Taivaasta sataa luonnonkiviä.

Pieni ravintola-alttari. Täytyyköhän tähän jättää uhrilahjoja?

Tippirahat voi varmaan antaa näinkin.

Seinämaalaukset sopivat asuni väriin.

Tässä nurkassa löhötessä saattaisi mennä drinkki jos toinenkin.

Kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

Portaikko oli hivelevää puusepäntyötä.

Joko pääset fengshuin tunnelmaan?

Jos kävelet tästä ohi, astu ihmeessä peremmälle.

Enkelien energiapyörteessä

Tein tänään asiakkaalle energiakartoitusta uuteen kotiin ja samalla tulin ajatelleeksi, että viimeisestä omaan kotiini tehdystä energiapuhdistuksesta on jo aikaa. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin katsoin heilurilla kämppäni energiat viimeksi varmaan yli kaksi vuotta sitten. Sillä välin naapurustoon on rakennettu kokonaan uusi asuinrakennuskompleksi, päiväkoti ja autokeskus. Maata on siis räjäytelty ja kaivettu kuukausikaupalla. Energeettisesti jotain on siis saattanut tapahtua myös minun seinieni sisällä ja lattiani alla. Pään sisällä ainakin on tapahtunut mullistavia asioita.

Edellisellä kerralla löysin kodistani kaksi maasäteilylinjaa sekä useamman energiapyörteen. Nämä kaikki kumpuavat maaperästä ja nousevat ylöspäin rakenteita pitkin. Tein neutraloinnin ja unohdin koko asian.

Oli jännittävää palata heilurin ääreen ja tutkia asiaa ikään kuin tyhjältä pöydältä. Millaista viestiä tällä kertaa on tarjolla? Hämmästykseni oli suuri, kun sängystä juuri minun pääni kohdalta löytyi energiapyörre. Tiedän kyllä, että ajatukseni surraavat hurjaa vauhtia ympyrää, mutta sitä, että nukkuisin keskellä haitallista energiapyörrettä piti vähän sulatella. Tästäköhän johtui, että viime aikoina migreeni on ollut vähän liiankin tuttu tuliainen ja niskahartiat ovat leikanneet kiinni yhtä tiukasti kuin moottori ilman öljyä? Jos kropassa kerran pitää olla jotain tiukkaa, niin miksi se ei voisi keskittyä vatsalihaksiin tai piukeisiin reisiin? Ehkä kaikki tekemättömät asiat to do -listalta ovat jääneet jonottamaan olkapäilleni ja muistuttavat siellä kipeästi olemassaolostaan. Toivotan energiapyörteelle tervemenoa ja uusille paremmille energioille tervetuloa.

Kylpyhuone-vaatehuone-akselilta löytyi taas musta maasäteilylinja, eli jotain olisi tehtävä sillekin. Mutta se mitä löysin seuraavaksi, oli suorastaan mieltäylentävää: kotiimme oli muuttanut sitten viime kerran peräti viisi enkeliä! Muistan, kuinka olin hieman pettynyt edellisellä kerralla, kun luonani ei ollut mitään kivaa ja jännää energiaa, pelkkää haitallista säteilyä vaan. Joku taisi sanoa, että minun pitäisi kutsua enkeleitä luokseni. Niin kai olen sitten tehnyt, ainakin minulle on luettu enkelikortteja useampaan otteeseen vuoden sisällä, valoisaa tulevaisuutta povaten. Nyt sitten olohuoneessa telmii kolme enkeliä, työpöydällä on yksi pitämässä silmällä, että teen hommani hyvin ja ulko-ovellamme on vielä yksi enkeli toivottamassa meidät tervetulleeksi taas kotiin. Wau. Nehän ovat todella käyneet taloksi.

Usein on niin, että enkeleitä löytyy kodeista juuri enkelipatsaiden tai -kuvien kohdalta, tällaisia olen itsekin muilta löytänyt. Itselläni ei ole yhtään enkelikuvaa, patsasta tai korttia esillä kotona - ainoastaan oma mieheni, joka kyllä käy arkienkelistä.

Olisi mielenkiintoista tietää missä vaiheessa kotimme asukasmäärä on triplaantunut ja tulivatko enkelit paikalle omasta alitajuisesta kutsustamme vai päättivätkö he vaan itse, että nyt tuolla olisi meille tilausta ja tarvetta - ja ilmainen lukaali. Taidankin aika pian tarkistaa uudelleen mikä on tilanne - onko energiapyörre ja maasäteilylinja saatu neutraloitua ja sikiävätkö enkelit kuin jänikset. Toistaiseksi olemme eläneet sulassa sovussa eikä oma reviirini ole yhtään pienentynyt. Hmm, nyt kun vielä saisin nuo enkelit valjastettua kotitöihin... Jos ei muuta, niin voisi niillä siivillä edes vähän pyyhkiä pölyjä. 

Viime kesän ennusteet: vasemmalta oikealle menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus. Valoisalta näyttää!

Kuva: s-media-cache-ak0.pinimg.com

Kuva: fthmb.tqn.com