Unelmakartalla unelmaelämää?

Jo heti tammikuussa pärähti uudenlainen vaihde silmään ja huomasin, että nyt olisi otollinen aika tehdä unelmakartta tulevalle vuodelle. En ollut sellaista koskaan tehnyt ja koska sitä oli moni ihminen minulle suositellut, niin päätin ottaa tämän rohkean askeleen. Ei kai siinä mitään hävittävääkään ole.

Fengshui-kollegoideni kanssa kokoonnuimme eräänä tammikuisena lauantai-iltana liimapuikkojen, lehtileikkeiden ja taustapahvien kera tekemään unelmista kerralla totta. Koska en halunnut jättää mitään sattuman varaan, olin jo tehnyt hieman esivalmisteluita. Kävin läpi talteen jemmaamani lehtileikkeet ja valitsin sieltä sopivimmat. Photoshoppasin omat kasvoni erään sisustuslehdessä esitellyn menestyneen, newyorkilaisen sorjan naisen kroppaan. Lisäksi olin tulostanut sloganeita haluamistani asioista. Puoliksi tehty on... puoliksi tehty.

Muilla oli selvästi enemmän sattumaa ja arpapeliä mukana, sillä he ottivat satunnaisen aikakauslehden, leikkasivat siitä sopivat kuvat ja tekstit ja länttäsivät pahviin kiinni. Tällä tekniikalla tuli tietysti valmista alle aikayksikön - joka tässä tapauksessa oli parisen tuntia. Olen myös kuullut, että unelmakartta pitäisi tehdä 10 minuutissa - hieman haastava homma tällaiselle yksityiskohtien hiojalle. Itselläni homma edistyi hitaammin, sillä halusin asetella palaset pahville jotenkin kauniisti ja inspiroivasti. Tämähän oli tarkoitus laittaa kotona esille, ja siksi visuaalinen puoli oli tärkeää.

Mitä sitten elämääni halusin? Kohta näette tuolta alhaalta miltä unelmakarttani näyttää, mutta halusin tietysti sitä samaa kuin kaikki yleensä: rahaa, onnea, terveyttä, menestystä ja matkoja maailmalla. Jos tarkemmin sanotaan, halusin fengshui-asiakkaita ja -kurssilaisia, halusin oman tapettimalliston ja suunnitella kauniita kaupaksimeneviä kankaita uusilla taidoilla ja tekniikoilla, palkkaa olisin valmis vastaanottamaan noin rapiat 3000 euroa puhtaana käteen ja paino voisi tipahtaa yllättäen kymmenisen kiloa alaspäin. Eikä tässä vielä kaikki, suinkaan. Josko tänä vuonna pääsisin vihdoin New Yorkiin ja Pariisiin? Uutta täysin fengshui-ihanteiden mukaista asuntoa havittelen mielessäni vaikkapa Turun keskustasta vanhasta kivitalosta ja luovuus saisi kyllä kukoistaa kaikilla saroilla. Jos sitä vaikka ihan nauttisi elämästä ja olisi onnekas kaikin tavoin. Jos vielä saisi oman työhuoneen, jossa voisi levitellä papereitaan ja päästä luomisen huumaan, niin mikä tässä enää rajoittaisi. Omat ajatukset korkeintaan.

Kanssaliimailijani pitivät palkkatoivettani kovin vaatimattomana ja kehottivat lisäämään yhden nollan hintatoiveen perään, mutta päätin pysyä kolmessa tonnissa. En usko, että pystyisin tosissani uskomaan siihen, että kuukausituloni olisivat kolkytdonaa. Haaveiden täytyy olla sen verran oikeaan elämään sidoksissa, että voi nähdä sisäisillä silmillään niiden toteutuvan.

Nyt on unelmakartan teosta kulunut pari kuukautta. Mitä on tapahtunut - vai onko mitään? Kartta on toiminut lähes pelottavan hienosti tähän mennessä. Minulle on tarjottu oikeita palkkatöitä, tosin sopimus on vielä allekirjoittamatta ja muistaakseni palkka ei alkanut kolmosella... kun kyseessä on kuitenkin osa-aikatyö. Olen päässyt jo yhdelle ulkomaanmatkalle ja toinen on suunnitelmissa. Minulle on tarjottu mahdollisuutta suunnitella oma tapettimallisto (aivan kuten kartassani lukee!) ja yhtäkkiä sain viikon aikana kolme uutta fengshui-asiakasta. Hei, tämähän toimii! 

Vaikuttaa siltä, että tästä vuodesta tulee kiireinen, mutta unelmien täyteinen. Astrologisessa kartassani on hyvät yhdistelmät juuri tänä vuonna, joten siksi asioita on alkanut tapahtua. Ja hei, eipäs unohdeta sitä, että tänä vuonna meillä kaikilla on lennokas ykköstähti asunnon keskustassa, joka buustaa ura-asiat uuteen nousuun. Harras toiveeni on, että pää ja kroppa pysyvät vauhdissa mukana, jotta saan kaikesta kaiken irti.

Viimeisin lisäys unelmakarttaani tuli Yhteishyvä-lehdestä, jonka kannessa Jyrki Sukula julisti, että "Elän unelmaani perheeni kanssa Italiassa." Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun olin napannut tämän omalle kartalleni, sillä italo-suomalaisessa suhteessa on aina muut maat mielessä ja keksit mureampia lennon takana. Ajoittainen dolce vitani odottaa Italiassa, kunhan saadaan elämän raamit kuntoon ja ne kolme tonnia ansioita tippumaan pankkitilille omasta sijainnistani riippumatta. Jos Sukula on siinä onnistunut (ja hänellä varmaan onkin se ylimääräinen nolla siellä summan perässä), niin miksi en minäkin.

Otetaan ensi vuoden tammikuussa kuulumisten kertaus ja katsotaan onko uusi hoikempi minäni jo päässyt menestyksen makuun Manhattanilla! Louise Hayn esimerkkiä noudattaen pitäisi joka vuosi ajatella, että tämä on elämäni paras vuosi. Sillä sehän on.

Jos puoletkin toteutuu, niin hyvin menee!

Tätäkin kohti ollaan menossa!