Tuliset tunnustukset

Rakkauden esitaistelijan tunnustuksellinen matka jatkuu ja onhan tuo Venuskin vielä peräpeili tanassa 16.11. asti. Vielä siis ehtii kaivella omaa rakkauselämäänsä kaikkien nähtäville! Toivottavasti saatte tästä(kin) paljon rohkeutta ja inspiraatiota omaan elämäänne, sillä nyt marraskuussa on tarkoitus nostaa kone ilmaan. Astrologiset energiat suorastaan väreilevät lupausta...

Jos tähän blogitekstiin voisi lätkäistä varoituksen Parental Advisory (ei vanhempien silmille), niin sellaista kyllä nyt tarvittaisiin. Älä siis lue enempää, jos et ole aivan valmis siihen, mitä paljastuu.

Aiheenani on tänään se, mitä nainen tarvitsee mieheltä. Hetken asiaa mietittyäni, mieskin saattaa tarvita naiselta ihan näitä samoja asioita. Emme ole niin monimutkaisia tai erilaisia olentoja kuin yleensä annetaan ymmärtää, ettemme haluaisi pohjimmiltaan ihan samoja asioita.

Nainen - ihminen - haluaa kumppaniltaan sekä täydellistä ymmärrystä että täydellistä intohimoa. Ja jos emme saa yhdeltä kumppanilta molempia, etsintämme jatkuu ja kumppanit vaihtuvat siitä syystä. Pelkällä intohimolla ei pitkälle pötkitä, jos mentaalitasolla ei synkkaa. Ja jos ajatuksenne säkenöivät yhteen tahtiin ja tiedätte toistenne kaikki mielenliikkeet, ei se vielä automaattisesti tarkoita, että seksielämänne on sillä hoideltu. Paras ystävä ei ole automaattisesti paras rakastaja.

Puhun kokemuksesta. Kaltaiseni eronnut uusviriili 41-vuotias nainen tietää mitä tahtoo. Kaiken samassa paketissa, somassa kääreessä koko häikäisevän sisällön. Joka vie sekä tajunnan että kehon ekstaasiin.

Olen kokenut riipaisevan, syvällisen, hyvin emotionaalisen ja säkenöivän mentaalisen ensirakkauden, jossa mies rakasti minua juuri sellaisena kuin olin, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni (joita silloin vielä riitti, usko pois). Hän oli tutkinut aivoni ja ajatusteni kaikki sopukat ja vakuuttunut näkemästään. Se miltä ulkokuoreni näytti, ei ollut ihan yhtä vakuuttavaa. Siihen se kaikki oikeastaan kaatuikin, sillä halusin olla haluttava myös hemaisevana naisena, en vain ajatusten pallottelukaverina.

Meiltä puuttui vahvat fyysiset kemiat, sillä kaikki ilotulitus löytyi vain pään sisältä. Paremmasta en kuitenkaan tiennyt eikä silloin ollut aikakaan vielä tietää. Tämä suhde opetti minulle ennen kaikkea sen, että on tärkeää tuntea toisen ajatukset läpikotaisin, olla samalla sivulla ja tuntea syvää yhteenkuuluvuutta. Mentaaliyhteyden täytyy siis olla kunnossa ja tuntea arvostusta kumppania kohtaan ja saada sitä samalla mitalla takaisin.

Mutta.

Oletko koskaan katsellut tv:stä tai elokuvista, kuinka pariskunta on niin eläimellisen kiihkon vallassa, että päätyy oven avattuaan eteisestä makuuhuoneeseen ja myöhemmin vaatekappaleita löytyy ties mistä matkan varrelta? Mietin, että onko tuollaista olemassakaan. Onko tuollaista minulle koskaan luvassa.

Toisessa suhteessa pääsin maistamaan sitä, kuinka kahden ihmisen kemiat kohtaavat, eikä mikään voima pidä heitä enää erossa. Harmi vaan, että ajatusten tasolla ei koskaan päästy 100 % ymmärrykseen. Syytetään siitä sitten vaikka kielimuuria.

Nyt jälkikäteen tajuan, että minä en kovinkaan usein tiennyt mitä hänen päässään liikkui tai sitten en osannut kysyä ja kuunnella. Minullekin jäi kokemus siitä, että minua ei kuunnella, että minua ei todella täysin ymmärretä. Ja niin vuosien saatossa intohimo alkaa hiipua, arjen ongelmat iskevät tosissaan päälle, puheenaiheet alkavat kiertää samaa rataa ja lopulta toinen ihminen elää ihan eri kiertoradalla kuin sinä itse, vaikka luulet, että olette samassa aurinkokunnassa ikuisuuksiin.

Se ikuisuus meni jo, se sopimus sanottiin irti määräaikaan mennessä. Se, millä planeetalla nyt olen, on vielä vähän hakusessa. Toivottavasti Venuksella!

Mutta ainakin yhden asian olen tänä vuonna oppinut. Sillä vasta erottuani tajusin mitä on oikeat kemiat ja oikea intohimo. Ensin kaksoisliekkimies sytytti minut pilvenpiirtäjän korkuisiin liekkeihin, mutta ei tullut sitten kuitenkaan koskaan paikan päälle heiluttamaan liekinheittäjää, joten joudun siirtymään seuraavaan sytkäriin. Tajusin sen vasta viime viikonloppuna, jolloin... (nyt alkaa ne todella kuumat paikat):

Mies, jonka nimeä et jälkeenpäin edes muista, sytyttää sinut yhtäkkiä täysin arvaamatta sellaiseen paloon, jollaista et ole ennen kokenut. Ja tajuat kirkkaasti, että tätä minä haluan, tätä kiihkeyttä, tätä miehen vartalon lämpöä, tätä hetkessä elämistä, jolloin mitään muuta ei mietitä. Ja samalla, tämän ikiaikaisen kiihkon keskellä, minulla ei ollut aavistustakaan kuka tämä ihminen on, eikä edes kiinnostusta tietää hänen ajatuksiaan. Kemiat voivat todellakin olla pelkkää fyysistä kemiaa, ilman sanoja. Ja jos sitä minulle tarjottimella vartavasten ojennetaan, niin minähän otan sen vastaan, vapaana naisena, joka on jo saanut kärvistellä tarpeeksi kauan miehen kosketuksen puutteessa.

Miten pitkälle sellainen intohimon ihanuus voisi sitten johtaa? Todennäköisesti ei kovinkaan pitkälle. Ehkä juuri siihen yhteen yöhön asti, ja aamulla moi. Join aamukahvit yksin, hymy huulilla. Jos tuntematon mies olisi jättänyt numeronsa, olisin ehdotellut uusintaa. Mutta tämä oli vaan kosmoksen tarjoama kertaluontoinen karkki. Ja se tuli jo syötyä.

Nyt siis tiedän, todella tiedän, että tarvitsen miehestä molempia puolia. Tajunnan räjäyttävää intohimoa ja sitä, että hän tietää kaikki salaisimmatkin ajatukseni (jos sellaisia tämän blogin ulkopuolelle vielä jää...) eikä lähde niitä pakoon, vaan virittäytyy ajatusmaailmaani mukaan pidemmäksi aikaa. Se on se, mitä ainakin tämä nainen tarvitsee. Pelkääjistä, pakoilijoista ja karkuunlähtijöistä olen saanut tarpeekseni. Nyt haluan rohkean miehen, joka ilmestyy paikalle ja hoitaa hommat. Jää yöksi eikä lähde aamulla pois.

Etsin sitä vielä. Ja tiedän, että se löytyy. Ei jompaa kumpaa, vaan molempia, älyä ja intohimoa. Yhtäaikaa.

Elämä on siitä yllättävää, että kun yksi rakkaus sanoo Exit, niin yhtäkkiä on uutta miestä jo tulossa sisään.

Tämä nainen tajusi juuri mitä mieheltä haluaa. Ja flaksi kävi muuten juuri Tuli-Hevosen päivänä, kun kuuma ori kirmasi sisään.

Se on teemabiisin paikka! Joten nyt mennään lujaa:

Tippa T (feat. Pete Parkkonen): Lujaa

Fengshui-retki Strömsöhön

Kerrankin säänhaltijat olivat armollisia, kun tuli kauan odotettu retkipäivä Inkoon saaristoon, katsomaan fengshui-arkkitehti Kristiina Mäntysen suunnittelemaa hirsihuvilaa, tai tuttavallisemmin kesämökkiä. Suomen Fengshui ry:n jäsenille tarjottu jokakeväinen retki johonkin fengshui-kohteeseen on sellaista insider-herkkua, että minunkin oli löysättävä vyötä ja valmistauduttava ahmimaan.

Siellä se Raaseporin kuntaan kuuluva Strömsö pilkistää pöytätabletin kartasta. Se kuuluisampi Strömsö sijaitsee jossain ihan muualla.

Taksivene kyyditti meidät kohteeseen ja kaikki oli ihan kuin Strömsössä: söpö koira ja lämminhenkinen isäntäväki toivotti meidät tervetulleeksi ja saimme heti lasilliset pinkkiä hohtojuomaa käsiimme. Skål ja kippis kaikille osallistujille, fengshuille ja Suomen kesälle! Monivuotinen rakennusurakka alkoi olla takana ja nyt mökin asukkailla oli aikaa myös nauttia työn tuloksista.

Tässä mökissä ja sen pihamaastossa rakennuksineen riitti katseltavaa, ei vähiten upeiden näköalojen vuoksi. Fengshui-arkkitehti Kristiina Mäntynen kertoi lounaan lomassa mökin suunnittelun lähtökohdista, rakennuksen sijoittelusta tontille ja asukkaiden suotuisista ilmansuunnista, jotka tuli tietenkin ottaa huomioon. Arkkitehti oli aluksi antanut pariskunnalle tehtäväksi etsiä tontilta paikan, jossa mieluiten nukkuisi. Mies, jonka ming gua -numero oli kakkosmaata, lähti pellonlaitaan etsimään hyviä unia, kun taas vaimo, puukolmonen, löytyi metsän reunasta. Lopullinen makuuhuoneen paikka selvisi rakennukselle laskettavien lentävien tähtien mukaan, ja nuo vanhempien itsensäkin löytämät paikat osoittautuivat myös valmiissa rakennuksessa heille suotuisimmiksi. Itse rakennuksen ja pihasaunan paikkoja määrittivät tietysti myös rakennusmääräykset, kuten 40 metriä rannasta asuinrakennuksen kulmaan ja 20 metriä rannasta saunaan.

Lopullinen rakennus tilaratkaisuineen ei ollut aivan sitä, mitä fengshui-arkkitehti oli paperille ensimmäiseen luonnokseensa piirtänyt, sillä mökkiin "ilmestyi" suunnittelun edetessä parvi, jolle johtavat portaat muuttivat mm. makuuhuoneen kokoa, ja mieskään ei loppupeleissä päässyt nukkumaan omaan suotuisaan ilmansuuntaansa. Tältä kysyttiinkin miten täällä mökillä nukut ja vastauksesta pystyi päättelemään, että siinä oli pieni kompromissin paikka. Sängyn ja siinä nukkuvan pään suunnalla on siis väliä!

Itseäni kiehtoi eniten tarina katosta, joka symboloi ajattelua ja aivotyöskentelyä. Kristiina kertoi, että sisältä ulko-ovelle päin katsottuna talon oikea puoli on tiikerin, eli naisen reviiriä, ja vasen puoli on lohikäärmeen, eli perheen miehen aluetta. Keittiö oli sijoitettu naisen alueelle ja miehen alueelta löytyivät mm. takka, telkkari ja golf-mailat. 

Entäs se katto? Kuulemma se henkilö, kenen puolella on korkeampi katto, on fengshuin mukaan se älykkäämpi osapuoli. Onhan se loogista, että jos katto on korkealla, niin ajatukset mahtuvat juoksemaan, päättelyssä on ilmatilaa ja korkealentoiset ideat ottavat tuulta alleen. Jos katto on vastaavasti matalalla, ihminen tyhmistyy. Siksi siis olen aina halunnut vähintään kolmemetriseen huonekorkeuteen (mutten sinne vielä päässyt)! Matalat asunnot ahdistavat ja tämän mukaan siellä myös tyhmyys tiivistyy. Nein danke. Kellarista tai matalalta ullakolta johdettu yritys ei tämän päättelyn mukaan lähde lentoon samalla tavalla kuin väljissä, korkeissa tiloissa.

Tässä talossa miehen ja naisen puoleiset katot olivat lähes saman korkuiset (miehen puoli aavistuksen verran korkeammalla, ainakin savupiipun ja antennin verran) ja väliin jäi matalampi osuus. Tätä pähkäilimme, että onko pariskunnan ajatukset nyt ihan eri raiteilla, kun heillä on yllään oma erillinen kattonsa. Kristiina oli suositellut jotain yhdistävää tekijää matalan katto-osuuden ylle, jotta isäntä ja emäntä voisivat ainakin kohdata puolessavälissä ja löytää yhteiset sävelet ajatusten tasolla. 

Itse jäin pohtimaan tornitaloja, ja kenen perheenjäsenen kohdalle sellainen sattuu. Jos lapselle vaikka rakennetaan muumitaloa imitoiva torni, tuleeko hänestä perheen älypatti? Tässä olisi taas fengshui-tutkimuksen paikka! Jos joskus eksyn omakotitaloon asumaan, varsinkin jos siinä on epäsymmetrinen kattorakennelma, niin täytyykin kiinnittää huomiota kummalla puolella on korkeampi katto, lohikäärmeen vai tiikerin. Vaikka molemmat eläimet ovatkin minulle tuttua kauraa, niin olisihan se kiva olla korkean katon alla älykäs. Ei sekään mukavaa olisi, jos miehen puoli olisi matala ja toisi mukanaan älyvapaita ideoita... Tasa-arvo taitaa tässäkin olla turvallinen ratkaisu.

Näiden kattopohdintojen jälkeen kerrotaan vielä päivän ihana ylläri: pääsimme golf-kärryillä kiertoajelulle Strömsön saaren päästä päähän. Saarella ei saa ajaa autolla, joten äänettömät ja sympaattiset golf-kärryt ovat suosiossa. Kerta tällaisen kärryn kyydissä oli meistä monelle ensimmäinen ja olimme kaikki vauhdin hurmiossa. Puhumattakaan saaren toiselta puolelta löytyneestä infinity poolista, eli kuin mereen sulautuvasta sinisestä uima-altaasta. Sellaista ei ehkä ihan joka mökkisaaresta löydy. Upeaa luksusta lomaan!

Uima-allas oli niin iso, ettei mahtunut kuvaan kokonaan. Yllä esimerkki kotimatkalla nähdystä tornitalosta ja alakuvassa innostuneet kyytiläiset. Kuvista kiitos Jaana Terrille.

Täydellinen retkipäivä, täytyy sanoa. Kuuman paljun syli jäi vielä kokematta ja näköalat lasiseinäisestä saunasta ulapalle, mutta niissä olisi ehkä viihtynyt niin hyvin, että olisi samantien halunnut jäädä yöksikin. Kenties joku toinen kerta Inkoon saaristo kutsuu taas. Kiitos isäntä-/emäntäväelle vieraanvaraisuudesta ja kurkistuksesta omaan fengshui-mökkielämäänsä!

PS: Jos fengshui kiinnostaa ja haluaisit tällaisille retkille itsekin mukaan, niin Suomen Fengshui -yhdistyksen jäseneksi liittymällä se onnistuu. Tiedossa on tänä kesänä ainakin matkat Mikkelin asuntomessuille, Heinävedelle fengshui-puutarhaan ja Tampereen Vapriikin Kielletty kaupunki -näyttelyyn.

Saaristolaiselämää parhaimmillaan.

Aika lähteä seuraaviin fengshui-seikkailuihin! Kuvan alavasemmalla on ottanut Kristiina Mäntynen, joka itse löytyy yläkuvasta ensimmäisenä vasemmalta.

Sisäinen fengshui-kriitikko iskee

Olin aiemmin, jo ihan pienestä pitäen, intohimoinen sisustaja ja sisustuslehtien suurkuluttaja. En tiedä kuinka tässä näin kävi, mutta fengshuin myötä innostukseni on laantunut, tai se on saanut uusia sävyjä. Toisin sanoen kriittisiä kannanottoja sisäisessä diskurssissani, jos hienosti sanotaan. En enää näekään ensisijaisesti kaunista sisustusta, vaan fengshui-tutkani kiinnittää huomiota ensiksi ongelmatapauksiin. Sama probleemi minulla on nykyään tv:n sisustusohjelmien kanssa. Ennen katsoin ne kaikki. Erityisesti Innon Marko Paananen kummittelee edelleen unissani, saatamme milloin tahansa olla huonekaluhalleissa sisustuskierroksilla tunnetilojen säkenöidessä. Olenko muuten muistanut mainita, etten tule koskaan unohtamaan Markon sisustustotuutta: "Kyllä ne kangasta on, mutta eivät ne kyllä verhot ole." Aina verhoja katsellessani mietin, että ovatko ne vain kangasta vaiko ihan oikeat verhot. Markolle siitä täysi kunnia. En olisi tämä sama ihminen, jos en olisi katsellut Innoa.

Nykyään sisustusohjelmat ovat kärsineet ajankäytössäni pahan inflaation. Jos satun digiboksin kelauksiltani hetkeksi jotain sisustusohjelmaa seuraamaan, niin syynään kriittisesti sängyn ja peilin paikkoja, ovelta avautuvia näkymiä takaterassille ja suosikki-inhokkiani, sängynpäädytöntä sänkyä suoraan ikkunan alla.

Satuin tällä tavalla vahingossa näkemään pätkän Suomen kauneinta kotia ja jos en huudahtanut ääneen "Mmmitä!", niin vähintään "herrajjumala" pääsi livahtamaan suusta ilmoille. Näin oikein malliesimerkin siitä, kuinka sänkyä ei saa sijoittaa. Siis jos fengshuilta kysytään, ja tässä blogissa nimenomaan kysytään. 

Kilpailevien asukkaiden parisängyn ympärille oli rakennettu messevä kaapistorakennelma, jossa "ruumis" nukkui vähintään vatsaan asti kaapiston alla. Erityisenä bonarina oli toisen nukkujan pään päälle kiinnitetty "kelluva" kaappi, jonka skarppeja linjoja juontajat erityisesti ihailivat. Miten näin pieneen tilaan onkin saatu näin paljon säilytystilaa ja yhtenäinen freesi ilme kuutiomaisine muotoineen. Varsinainen surmanloukku, sanon minä. 

Ei ehkä välittömästi, mutta ennen pitkää tuo valtavan kaapiston alla nukkuminen näkyy asukkaiden elämässä. Jos ei mitään muuta, niin elämä tuntuu ajoittain kaatuvan päälle ja pientä - tai suurempaa - päänkivistystä voi ilmaantua, ellei sitten vakavampia sairauksia. Veikkaan, että nimenomaan sen linjakkaan, kelluvan hyllyn alapuolella nukkuvalle tulee oireita elämään tai kroppaan. Kyllähän se sisustus kivalta näytti, mutta ei varmasti tunnu. En kyennyt katsomaan enempää, teki jo niin pahaa. Etenkin se, kun ohjelman juontajilla ei ollut minkäänlaista fengshui-näkökulmaa asiaan. Eikö ohjelmaa voisi päivittää seuraavaksi niin, että myös fengshui-konsultti kulkee mukana ja kommentoi rehellisesti näkemiään ongelmakohtia? Ikäviäkin asioita pitäisi voida tuoda esille, eikä pelkästään huokailla ihanaa luukkia. Minä ainakin kysyisin kaapistojen alla nukkuvilta näiden sairaushistoriaa...

Viime aikoina olen bongannut erikoisia sisustusratkaisuja myös kotimaisista sisustuslehdistä. Ei auta, vaikka asukkaiden poika on pätevä arkkitehti, jos vanhemmille suunnitellussa talossa asutaan näin palkkimaisesti:

Nojatuolissa lukiessa on palkki pään päällä ja vinokatto painaa niskaa.

Sohvalla istuessa tai loikoillessa palkki pilkistää taas niskan takaa.

Ja uuh-la-laa, sängyssä nukkuessa on palkki taas läsnä! Mitenkähän parisuhde voi, kun palkki erottaa sängyn keskeltä kahtia? Tämä on niinsanottu klassinen "avioeropalkki" fengshuin mukaan.

Suomalaisessa hirsirakentamisessa saattaa talopaketin mukana tulla puupalkki jos toinenkin, mutta riskit pitäisi ainakin minimoida siirtämällä se kaikkein tärkein, eli sänky, pois palkin alta. Jaa miksikö? Koska se tuottaa sitä painostavaa, haitallista sha-energiaa, jota kukaan ei kotiinsa halua. Selkokielellä sanottuna, osuu palkki omaan silmään ja terveys alkaa rakoilla tai sitten se on palkista poikki, avioliitto nimittäin. 

Se olisi kyllä tutkimustiedon paikka tässäkin. Kuinka monella on sukset (tai palkit) menneet ristiin, kun ovat nukkuneet tällaisissa tiloissa? Oikeastaan vaadin tutkimustietoa! Sittenhän sitä voisi tilastollisesti esittää, että jos päätätte nukkua palkin alla, on avioeroprosenttinne tämä. Jos nukutte palkin JA vinokaton alla, prosentti nousee näihin lukemiin. Eikö kukaan ole pitänyt kirjaa näin merkittävästä asiasta? Miksi useimmissa fengshui-kirjoissa puhutaan vaan vaurauden voimistamisesta ja kaiken hyvän kumuloimisesta, eikä oikeasti tartuta härkää palkeista? Sitä hyvää fengshui-elämää on huomattavasti helpompi lähteä etsimään, kun on nuo suoranaiset uhkakuvat ensin kesytetty.

Minä lähden tästä nyt nukkumaan, kun olen saanut viettää oman Karpolla on asiaa -hetkeni. Olenko muuten koskaan sanonut, että nukun kuin tukki? Se johtunee varmaan siitä, että tukkia ei pääni päältä löydy.

Sori nyt ihan kauheasti kanssakuopiolaiset, mutta tässä makuuhuoneessa on fengshui-painajainen jos toinenkin valloillaan. Hylly pään yläpuolella, lasten kuvia vanhempien valtakunnassa, lamppu roikkuu sängyn päällä ja sokerina pohjukaissuolessa, peilikaapisto, josta peilautuu koko sänky ja ikkuna. Mutta sängynpääty löytyy, siitä pisteitä. Ei silti ihan Suomen ihanin fengshui-koti.

Kuva: www.mtv.fi

Talo Italiassa

Suomalaiset usein uskovat, että vain meillä Suomessa (ja Ruotsissa) on kakkoskoteja maalla, koska asumme hyvinvointivaltiossa ja koska suomalaisilla nyt vaan on jalat ja juuret maassa ja mullassa. Yhteys sisäiseen junttiin löytyy maalla.

Toisilla on se supervarusteltu kakkoskartano, josta ei puutu mitään, kun taas monilla on sukumökki tai vanha mummola, jossa eletään hetki kesää omavaraisesti ja ihanassa vanhan ajan tunnelmassa, usein vanhan tavaran seassa edesmenneitä sukulaisia muistellen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, jonka mielestä luksus ja maaseutu eivät kuulu yhteen. Ulkovessa ja ajoittaiset tuoksahdukset kuuluvat kesään. Se, että internet yltää kaikkialle, on yhtä aikaa siunaus ja riesa. Sillä missä muualla kuin mökillä voi heittää verkkarivaihteen päälle ja unohtaa kaupunkivelvoitteet.

Olen todennut, että myös italialaisilla on usein piilomökki maalla tai vuoristossa. Tarkemmin kun miettii, niin venäläisilläkin on omat datshansa ja britit ainakin aikoinaan kansoittivat bungalow-kyliä rantakohteissaan. Ehkä kaipuu arjesta johonkin rennompaan, mutta silti omaan asumismuotoon, on meihin sisäänkirjoitettu. Saksalaisista ja hollantilaisista en tiedä muuta kuin että he ottavat lomien alkaessa luotettavan laatuautonsa ja ajavat superstradaa pitkin niin pitkälle etelään kuin tietä riittää. Kiinteä mökki aina samassa paikassa ei ole kaikkien juttu, jos haluaa maisemien vaihtuvan ja palvelun pelaavan.

Italiassa mökkibuumi sai alkunsa 60-80-luvulla, kun vaurastuvassa maassa rahaa alkoi olla enemmän. Sisämaassa asuvat himoitsivat taloa tai huoneistoa meren rannalta, jotta viikonloppuisin voisi elää tukka suolavedestä kimallellen ja ruskettaa valkokaulusihoa. Rantakaupungeissa, kuten Livornossa, meri oli aina läsnä ja syvä rusketus ympärivuotinen. Siellä asuvat tuntuivat valitsevan mieluummin piilopaikan vuoristosta, jossa sai grillata rauhassa ja antaa lasten ja lemmikkien peuhata pihamaalla. Sillä pitihän niitä rannikolle massoina ruuhkassa ajavia firenzeläisiä päästä pakoon. Niinpä syntyi kahdensuuntainen mökkiliikenne perjantai- ja sunnuntai-iltojen iloksi.

Maaseutukoti Italiassa on jotain muuta kuin Suomessa. Siinä missä suomalaisten mökit ovat yleensä talviasuttavia ja helposti lämmitettäviä, peruslämmöllä pidettäviä asuntoja, italialaisten mökit ovat yleensä kosteita kivitaloja ja täynnä kaikenlaista kuhisevaa elämää. Yksinkertaiset ikkunat, savupiiput ja muut raot päästävät sisälle niin montaa sorttia hyönteisiä, etten pysy laskuissa mukana. Miniskorpioneja, sisiliskoja, hepokatteja, jättiläisampiaisia, yöperhosia, hämähäkkejä ja tuhatjalkaisia ainakin löytyy. Sähkönhinnan ollessa pilvissä, kuten aina, italialaiset eivät pidä mökeissään minkään sortin peruslämpöä yllä – sehän on kuin heittäisi rahaa taivaan tuuliin. Niinpä mökille ei välttämättä mennä ollenkaan koko talven aikana, sillä lämmitykseen kuluu jo ensimmäiset pari päivää. Etenkin jos ei olla vielä siirrytty kamiinoihin ja ilmalämpöpumppuihin, vaan eletään avotakka-aikaa.

Yhden legendaarisen huhtikuisen flunssan sainkin sellaisessa vuoristomökissä, jossa ei ollut mitään muuta lämmitystä kuin avotakka ja aurinko, sekä satunnaiset irtosähköpatterit. Nukuin kaksi fleecepyjamaa päällä ja noin kolmen täkin alla ja jos kesken yön tuli vessahätä, oli kyseessä kova tahtojen taistelu, sillä vastassa oli jäätävä hyinen kivilattia ja kuoriutuminen täkkien alta. Sama kämppä taas oli kuin pizzauuni heinäkuun lopussa, jolloin jatkuva hikinoro valui selkää pitkin ja yöllä piti nukkua kaikki ikkunat auki, naapuruston äänien ja pulppuavan vesilähteen solinan siivilöityessä uneen. Vuoristomökki on siis joko tai: joko äärimmäisen yin talvikylmyydessään tai äärimmäisen yang kesähelteillä.

Kun vuoristomökille tullaan, on aina edessä perusteellinen siivous, olipa edellisestä käynnistä aikaa vain muutama viikko. Aina on tomua, hämähäkinseittejä ja hyönteiskeskittymiä tarjolla ja ikkunaluukut avataan apposelleen, jotta ilma vähän vaihtuisi. Sisällä saattaa ensialkuun olla vähän ummehtunut haju. 

Kun mökki on ollut pitkään tyhjillään, siellä tuntuu olevan pysähtynyt yin-energia. Mökille pitää ikään kuin kertoa, että nyt ollaan taas täällä ja asetutaan taloksi. Jotkut nurkat etenkin kaipaavat valoa ja raivaamista sekä kunnon tomutusta. Yleensä lakaistaan perinteisesti harjalla ja rikkalapiolla. Kun pistää tanssimusiikit täysille, siivoaminenkin tuntuu jotenkin hauskalta – ja sehän pistää talon chi-energiat kunnolla liikkeelle. Osa tavaroista kannetaan ulos aurinkoon, jotta kosteus haihtuu ja ne saavat annoksen aurinkoenergiaa. Aurinkoahan käytetään myös energiapuhdistuksessa energisoimaan esineitä. Ja kummasti se energisoi myös pohjoisen asukasta!

Kun on ensin siivottu kunnolla, niin sitten päästään syömään. Mökille yleensä ostetaan aivan liikaa herkkuruokaa ja sitä syödään aivan liikaa, joten pitkä siesta on tarpeen. Rohkeimmat torkkuvat auringossa ja herkkähipiäisemmät vetäytyvät makuukamarin viileyteen. Illalla sytytetään kamiinat, katsotaan äänekkäitä kisailuohjelmia telkkarista ja hörpitään jotain paikallista viiniä lämmikkeeksi. Ulkona taivas on kirkas ja sieltä etsitään aina Otavan tähtikuvio ja jännätään, että näkyisikö tähdenlento. Siinä on elämän elementit mukavasti läsnä.

Ihanaa aktiivista puuhastelua ja maha täynnä olevaa puuhattomuutta kestää hetken, kunnes on taas aika pistää mökki pakettiin. Joka vuosi suunnitellaan, että tänne pitäisi tulla useammaksi kuukaudeksi - tai edes viikoksi - kerrallaan. Ehkä ensi vuonna...

Oli mökki sitten missä tahansa, niin se on mielentila. Aina sinne on vähän ikävä.

Viikunapuun katveessa on tilaa tuulettaa ajatuksia.

Ei sitten niitä peilejä makuuhuoneeseen niin että sänky heijastuu. Ellei halua ottaa varoittava esimerkki -selfietä... Uniin tulee muuten kunnolla twistiä, kun nukkuu suoraan kattoparrun ja valaisimen alla. Onneksi on sentään sängynpääty ja mätsäävät yöpöydät ja valaisimet.

Kerran vuodessa työpisteeni saattaa näyttää vaikka tältä.

Tämä takan ympärys oli täynnä pysähtynyttä energiaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kunnon siivouksen jälkeen on taas fengshuit kohdillaan!

Mainetta ja menestystä eteläseinällä

Etelä on fengshuissa lämpöä, tulta, intohimoa, poltetta, innostusta ja punaista väriä, ikään kuin elämän liekki. Etelään osuvalle alueelle kotona suositellaan yleensä jotain uratehostetta, joka tuo mainetta ja kunniaa ja sitä kautta ehkä mammonaakin. Etelään ilmansuuntana liitetään ammatillinen hyvä maine, arvostus, menestyksekäs ura, tavoitteisiin pääseminen, asioiden loppuunsaattaminen ja kunnia. Kuulostaa mahtipontiselta, vähän amerikkameiningiltä. Jos olemme suomalaisittain vaatimattomia, että enhän minä, niin silti olisi hyvä säilyttää "kasvot" eli olla nimeltään ja maineeltaan plussan puolella. Ja miten mainiota olisikaan aina saada aloitetut asiat päätökseen, ettei keskeneräisiä projekteja pyörisi nurkissa ja mielessä. Vähän poweria peppuun ja intomielistä inspiraatiota ihan konkretian tasolle asti. Kyllä, etelän tuli täytyy nyt saada roihuamaan.

Kotonani eteläsektori osuu ulko-ovelle, eteiseen henkari- ja siivouskaappialueelle sekä sitten makuuhuoneen toiseen nurkkaan. Etelän alue aktivoituu joka kerran kun ulko-ovesta käydään sisään tai ulos, kotiini siis virtaa pääasiassa etelän feminiinistä energiaa (yhdeksän ki:n mukaan). Maailman maine on saavuttamatta ja uran huikea nousukiito vielä vähän kuoppainen. Tarttis varmaan tehrä jottai... Katse siis etelän mainealueelle! Menestystä mulle heti ja nyt.

Ensin vaihtui järjestys ja työpöydän suunta. Siirsin jo viime syksynä työpöydän niin, että ylipäätään istun omaan suotuisaan suuntaani, eli itään päin, työpisteen ääressä. Aiemmin katselin länteen kaunista metsämaisemaa ja oravien ja jänisten loikkakilpailuja, mutta valitettavasti länsi kuuluu epäsuotuisiin ilmansuuntiini. Lisäksi fengshuin kannalta istuin suojattomasti selkä avoinna huoneen ovea kohti. Omassa kotona nyt kukaan ei pääse yllättämään enkä tuntenut mitään turvatonta asemaa, mutta ainahan asiat voivat olla paremmin. Sitä paitsi halusin testata miten käy. Työpöytä siis siirtyi etelän alueelle huoneen toiseen nurkkaan ja nyt näen kun ovesta tullaan sisälle. Toisaalta nyt katsetta vastassa on vihreän maiseman sijaan seinä ja selän taakse jää ikkuna, eikä suinkaan kapteeninpaikka. Kun pienissä piireissä pyöritään, niin ideaaliratkaisua on joskus vaikea löytää. Ylipäätään koko työpistettä ei saisi makuuhuoneessa olla, mutta se taas on toinen, kompromissin kokoinen, tarina.

Se, mitä pöydän siirtämisen jälkeen tapahtui, oli kuitenkin lystikästä. Sain heti yhteydenoton asiakkaalta muutaman minuutin kuluttua siitä kun siirsin pöydän etelän alueelle! Olisiko henkilö ollut minuun yhteydessä joka tapauksessa, vaikka pöytä olisi jäänyt siirtämättä, jäänee ikuisesti mysteeriksi. Sovitaanko vaikka, että nimenomaan pöydän siirto sai asiakkaan kääntymään puoleeni. Joo! Se kuulostaa paremmalta.

Seuraavaksi latasin eteläseinän ohjeiden mukaan täyteen diplomeita ja todistuksia, eli ne mitä kotoa jemmasta löytyi. En kelpuuttanut 80-luvulla koululaisena saamaani sanomalehtityöskentelyn kurssitodistusta (minulla ei ollut aavistustakaan, että olin sellaiselle osallistunut. Selkeästi unohtumaton kurssi). Ylioppilastodistus, maisterinpaperit ja tekstiiliartesaanin todistus tuntuivat liian peruskauralta, joten rajasin nekin pois. Jäljelle jäivät enää eksoottisemmat reiki ja fengshui. Reiki-kurssien todistukset siis kollaasiksi yksiin raameihin ja toiseen fengshui-konsulttitodistus. Lisäksi pöydällä pyöri käyntikorttejani.

Pidin tätä asetelmaa yllä noin 4 kk ja totesin, että ammatillista mainetta koskevat asiat eivät juurikaan ole edistyneet, ainakaan siinä määrin kuin olisin halunnut. Sain kyllä fengshui-kurssin Turun työväenopistoon ensi syksyksi buukattua ja maaliskuussa olin erityisen luovalla tuulella kuosisuunnittelun saralla, mutta toisaalta kaavailemani fengshui-viikonloppukurssi ei toteutunut. Ehkä aika ei ollut sille kypsä, mutta päätin joka tapauksessa pistää asioihin vauhtia ja eteläseinän uusiksi. Jospa todistusten sijaan ladataankin se täyteen suunnittelemiani kuosiuutuuksia ja katsotaan alkaako sitten tapahtua? Vaihdoin myös entisen hieman repsottavan työtuolin "uuteen". 

Tästä näette lopputuloksen:

Etelänsektorilla on nyt sitten luvan kanssa pinkkiä. Voin vedota siihen, että jotain tulta makuuhuoneeseen on saatava. Yleensä työpöytä ei näitä siisteysasteita tavoita, mutta ainakin tällä kertaa aloitin puhtaalta pöydältä. Karsin rekvisiitan minimiin: onnenkissa, rakkauden symbolit pionit ja vaurauden symbolina kultaisia esineitä.

Suunnittelin tämän Vuori-julisteen nimenomaan fengshui-tehosteeksi etelän alueelle. Siinä on etelän punaiset (eli pinkit) värit ja kartiomaiset, ylöspäin osoittavat muodot. Juliste on ensimmäinen viiden elementin fengshui-tehosteet -julistesarjastani, muut ovat vielä työn alla raksuttamassa. Ajattelin, että ehkä joku muukin saattaisi kaivata enemmän yksinkertaista graafista designia itämaisten tehostehärpäkkeiden tilalle, jotka yleensä fengshuihin liitetään. Tämä juliste käy etelän eli Tulen lisäksi myös maaelementin alueille, kuten koilliseen, jota symboloi viisauden Vuori. 

Kun makuuhuoneeseen astutaan sisään, en halua, että heti ensimmäiseksi silmään pistää työnurkkaus. Se onkin pionipuskan piilossa (jep, aitoa muovia sieltä Tiimarista).

Kuluvan kesäkuun ajan etelässä olisi kuitenkin parempi vältellä tulen yliannostusta ja suosia etenkin metallielementtiä (muuten lentävien tähtien sairauksia viljelevä 2-maaenergia on liian voimakasta). Siispä otin Vuori-julisteen pois ja toin tilalle viileämpiä kuosisävyjä. Kukatkin tuon takaisin vasta heinäkuun energioiden puolella, sillä isot punaiset kukinnot ovat niin selkeästi tulen symboleita. Pientä viilausta siis kuukausienergioiden mukaan.

Poiketaan fengshuista hieman kuosisuunnittelun puolelle. Kovalevyn uumenissa olevat kuosit kartsalle, tuumasin kesäkuun alussa ja aloitin facebookin (https://www.facebook.com/Kuosittelija-759496830844339/)ja instagramin (https://www.instagram.com/virpikar/) puolella June Pattern Parade -kuosikatselmuksen. Koska olen kuosisuunnittelijan urallani vasta lähtökuopissa kavio kaapien, niin jotain julkisuutta omille ideoille on saatava. Kuoseja saisi kernaasti olla esillä muuallakin kuin omalla eteläseinälläni. Joka päivä uusi kuosi julki juhannukseen asti. Uusien perunoiden kyytipojaksi siis kuosimaistiainen tai pari.

Nyt eteläseinäni on siis valmis ottamaan vastaan mainetta ja menestystä. Työpöydän parisuhdenurkassa lukee muistutuksena I love you, eli vaikka välillä ei näkyisi työrintamalla edistystä, niin jokin ihan muu on silti elämässä tärkeintä. Ja itselleen pitää olla armollinen. Tykkäys ja peukutus välillä omaankin napaan.

Kiitos kun kävit työhuoneessani! Let's make it work!

Kevätretki fengshui-koteihin

Osallistuin Suomen fengshui-yhdistyksen kevätretkelle toukokuussa. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja tutustuimme kahteen Kristiina Mäntysen piirtämään fengshui-kotiin Naantalissa ja Paimiossa. Siinä missä ensimmäisen perheen mies nimenomaan halusi oman "fengshui-linnakkeen" ja päätti arkkitehdin valinnasta, toisen perheen isäntä taas tuumasi, että "en mää semmosiin fengshui-hömpötyksiin usko." Mutta kuten hyvin tiedämme, kaiken takana on yleensä nainen. Niin tässäkin tapauksessa ja naisen fengshui-vakaumus ylitti miehen skeptisyyden.

Haluamme fengshuita! -lapsiperheen talo oli haastavalla kalliotontilla ja valmiissa talossa oli peräti 12 kulmaa (jota kuulemma rakennusvaiheessa sadateltiin useamman kerran. Opin myös sen, että kulmien rakentaminen on talossa kalleinta, kattojen ja hormien lisäksi). Tällaiseen erikoisuuteen päädyttiin tontin ja valonkierron ehdoilla ja jotta saatiin suojaisa sisäpiha.

"Ei me mittää fengshuita tarvita" -isäntä ja "jospa kuitenkin otetaan fengshui-ammattilainen" -emäntä taas oli eläkkeelllä oleva pariskunta, joka oli rakentanut loppuelämän talon lähelle palveluita. Yhteen tasoon rakennettu talo oli aurinkoisella paikalla ja sen puutarha kasvihuoneineen herätti vierailijoissa yhtä paljon innostusta kuin seesteiset sisätilatkin. Täällä oli luotettu vanhoihin hyviksi todettuihin tilajakoihin, kuten siihen, että talossa pääsee kiertämään ympyrää huoneista toisiin ja että keittiö on oma kokonaisuutensa, olohuoneesta erillään. Mummola-henkinen fiilis puri kummasti ja olimme heti käymässä taloksi. Olisimme mielellään jääneet pitemmäksikin aikaa upottavien sohvien uumeniin ja seinäkellon tikitystä kuuntelemaan, vaikkapa iltapäivätorkuille. Hyvä fengshui-tunnelma tainnutti meidät lumoukseen - vai olisiko osansa ollut herkullisilla kahvipöydän antimilla? Vaikka talo oli rakennettu vasta viitisen vuotta sitten, tuntui kuin se olisi sijainnut paikallaan jo parisenkymmentä vuotta. Energia oli siis asettunut kodikseen.

Molemmissa taloissa yhteistä oli se, että arkkitehti oli halunnut luoda avaran sisäänkäynnin. Tämä pohjaa fengshui-ajatukseen ming tangista, "isosta kirkkaasta salista". Näyttävä ja tilava eteinen, jossa mielellään on vähän wow-efektiä, antaa esimakua tulevasta ja ikään kuin virittelee sisääntulijan oikeaan mielentilaan. Jos tältä näyttää jo ovelta, niin mitähän muuta on vielä luvassa nurkan takana? 

Itseäni eniten yllätti se, että Naantalin kohteessa fengshui-arkkitehti kävi tontilla vain kerran projektin alussa ja lopuksi vasta valmista taloa katsomassa (tämä on aina projektikohtaista, joten välillä tontilla saatetaan ravata tiuhempaan tahtiin). Toki väliin mahtui paljon puhelin- ja sähköpostipalavereja. Fengshui-arkkitehti kävi siis käytännössä tontilla mittaamassa ilmansuunnat sekä rakennusajankohdan energiat ja miettimässä miten talo istuu tontille. Sen jälkeen hän piirsi talon, ottaen huomioon sen asukkaiden ming gua -kohtalonnumerot ja kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat, pääpaino tietenkin perheen vanhempien hyvinvoinnilla. Xuankong feixing -menetelmällä mietittiin tarkemmin huoneiden sekä huonekalujen sijoittelua - ja arkkitehdin hihasta löytyi vielä muutama muukin klassisen fengshuin menetelmä. Varsinaiset rakennuslupapiirustukset hoiti paikallinen arkkitehti. 

Tämän 12-kulmaisen lapsiperheen talon rakentaminen oli loppusuoralla ja siksi sen energiat eivät olleet vielä aivan asettuneet. Oli mielenkiintoista nähdä, että rakennus ei istunut tontilla perinteisesti selkäpuoli kalliota vasten, vaan talon istuma oli määritelty sisältäpäin sekä lentävien tähtien että "kapteeninpaikkafiiliksen" perusteella. Keittiöstä näki ikään kuin koko asunnon liikenteen, se oli vartiopaikalla, ja siihen fengshuin istuma päätettiin sijoittaa. Tämä oli hyvä havainto siitä, että paperilla fengshui-sääntöjä pyöritellen voidaan tehdä ihan eri ratkaisuja kuin paikan päällä tunnustellen. Ja fengshui on nimenomaan paikan omien energioiden tutkimista ja parhaiden ratkaisujen löytämistä sen asukkaiden kannalta.

Olin ehkä naiivisti kuvitellut, että alusta asti fengshuin mukaan suunnitelluissa kodeissa ei ole mitään teräviä sha-linjoja ja tunnelma on "pehmeä", mutta asiat eivät ehkä aina mene niin kuin paperilla suunnitellaan. Se, että talossa oli 12 kulmaa, ei ole ihan perinteinen fengshui-ratkaisu. Lisäksi ymmärsin, että perhe päätti itse sisustuksen yksityiskohdista projektin edetessä ja mm. takan paikka meni vaihtoon. Tämä lienee rakentaessa tyypillistä - ensin suunnitellaan ja sitten tehdäänkin toisella tavalla, kun ajatukset prosessin myötä muuttuvat ja kirkastuvat. Osa sisustuksen kiintokalusteratkaisuista oli omaan makuuni vähän "teräviä" jos leikkaavaa sha ch'i -energiaa ajatellaan, mutta toisaalta, sisustuselementit ovat helposti kulmikkaita: saarekkeet, takat, keittiökalusteet, palkit, kattorakenteet. Talosuunnitelman tilaajat voivat itse päättää, tuleeko fengshui-taloon myös fengshui-sisustussuunnitelma.

Hauskaa oli kuulla, että perheen isäntää varten oli olohuoneessa punainen matto ja torkkuhuopa ja istuinpaikka takkatulta kohti (maaihmisenä hän kaipasi auttavaksi elementiksi tulta), kun taas perheenäiti istui kulmasohvalla eri suuntaan eli omaan suotuisaan suuntaansa ja piti jalkoja harmaalla rahilla - hänen auttava elementtinsä kun oli metalli. Heillä oli myös eri suotuisat suunnat makuuhuoneessa - mutta mitä tehdä kun kulmasänkyjä ei ole vielä keksitty? Asia oli ratkaistu niin, että mies perheenpäänä sai nukkua sängyssä omaan suotuisaan suuntaansa ja perheenäiti taas sai luvan ottaa päivätorkkuja sohvalla pää omaa suotuista suuntaansa kohti. Kompromisseilta ei vältytty siis fengshui-talossakaan!

Pidin eniten tämän talon saunaosastosta, jossa oli ihana puun tuoksu ja pyöreitä elementtejä, kuten pyöreä ikkuna saunan ovessa. Mietimme fengshui-ryhmäläisten kanssa yhdessä mistä lasinen saunanovi -trendi oikein juontaa juurensa. Pidimme kaikki ehdottomasti enemmän traditionaalisesta puuovesta, joka takaa intiimiä yksityisyyttä löylyhuoneeseen. Sauna omana tilanaan ja pesuhuone omanaan niin ei tarvitse katsella kun toiset peseytyvät, vaan voi keskittyä saunan meditatiiviseen tunnelmaan, mielellään vähän hämärässä. Itse en ainakaan tykkää, että pesuhuoneen kirkkaat valot ja pesemisen meininki välittyvät lauteillle asti. Olisiko aika pistää lasiseinätrendi uusiksi?

Tässä vielä jälkilöylyt fengshui-kodeista kuvien muodossa. Ainoastaan kaksi viimeistä kuvaa ovat eläkeläispariskunnan kodista/puutarhasta, muut ovat lapsiperheen kotoa. "Mummolassa" kun oli niin chillout-fiilis, että keskityin vain hyvien energioiden vastaanottamiseen (ja mansikkakakun ahtamiseen). Oma koti mansikka, muiden kodit mustikoita. Marjaisaa kesänalkua kaikille fengshui-sisustajille!

Löylyhuoneen puinen tuoksu. Heti teki mieli vetää ovi kiinni ja lauteille! 

Keittiöön oli valittu punaiset tasot ja pienkodinkoneet. Epäilemättä fengshuilla oli tässä näppinsä pelissä.

Tällä etelänpuoleisella sisäpihalla on millä mallata - istuisinko tänään sohvalla, ruokailuryhmässä vai metsän läheisyydessä?

Sisäpihan näkymiä ihastelemassa fengshui-konsultit Pia Päiviö (piilossa) ja Tarja Aaltonen etualalla. Kyl tääl niimpal valoa on!

Ruokatilaan oli teetetty pyöreä pöytä perheen omille ritareille.

Toinen fengshui-kohde oli puolestaan varsinainen viherpeukaloiden ihmemaa, moderni mummola.

Fengshui-retkeläisten päivän päätöskuva. Cheese!