Jos tähän blogitekstiin voisi lätkäistä varoituksen Parental Advisory (ei vanhempien silmille), niin sellaista kyllä nyt tarvittaisiin. Älä siis lue enempää, jos et ole aivan valmis siihen, mitä paljastuu.
Aiheenani on tänään se, mitä nainen tarvitsee mieheltä. Hetken asiaa mietittyäni, mieskin saattaa tarvita naiselta ihan näitä samoja asioita. Emme ole niin monimutkaisia tai erilaisia olentoja kuin yleensä annetaan ymmärtää, ettemme haluaisi pohjimmiltaan ihan samoja asioita.
Nainen - ihminen - haluaa kumppaniltaan sekä täydellistä ymmärrystä että täydellistä intohimoa. Ja jos emme saa yhdeltä kumppanilta molempia, etsintämme jatkuu ja kumppanit vaihtuvat siitä syystä. Pelkällä intohimolla ei pitkälle pötkitä, jos mentaalitasolla ei synkkaa. Ja jos ajatuksenne säkenöivät yhteen tahtiin ja tiedätte toistenne kaikki mielenliikkeet, ei se vielä automaattisesti tarkoita, että seksielämänne on sillä hoideltu. Paras ystävä ei ole automaattisesti paras rakastaja.
Puhun kokemuksesta. Kaltaiseni eronnut uusviriili 41-vuotias nainen tietää mitä tahtoo. Kaiken samassa paketissa, somassa kääreessä koko häikäisevän sisällön. Joka vie sekä tajunnan että kehon ekstaasiin.
Olen kokenut riipaisevan, syvällisen, hyvin emotionaalisen ja säkenöivän mentaalisen ensirakkauden, jossa mies rakasti minua juuri sellaisena kuin olin, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni (joita silloin vielä riitti, usko pois). Hän oli tutkinut aivoni ja ajatusteni kaikki sopukat ja vakuuttunut näkemästään. Se miltä ulkokuoreni näytti, ei ollut ihan yhtä vakuuttavaa. Siihen se kaikki oikeastaan kaatuikin, sillä halusin olla haluttava myös hemaisevana naisena, en vain ajatusten pallottelukaverina.
Meiltä puuttui vahvat fyysiset kemiat, sillä kaikki ilotulitus löytyi vain pään sisältä. Paremmasta en kuitenkaan tiennyt eikä silloin ollut aikakaan vielä tietää. Tämä suhde opetti minulle ennen kaikkea sen, että on tärkeää tuntea toisen ajatukset läpikotaisin, olla samalla sivulla ja tuntea syvää yhteenkuuluvuutta. Mentaaliyhteyden täytyy siis olla kunnossa ja tuntea arvostusta kumppania kohtaan ja saada sitä samalla mitalla takaisin.
Mutta.
Oletko koskaan katsellut tv:stä tai elokuvista, kuinka pariskunta on niin eläimellisen kiihkon vallassa, että päätyy oven avattuaan eteisestä makuuhuoneeseen ja myöhemmin vaatekappaleita löytyy ties mistä matkan varrelta? Mietin, että onko tuollaista olemassakaan. Onko tuollaista minulle koskaan luvassa.
Toisessa suhteessa pääsin maistamaan sitä, kuinka kahden ihmisen kemiat kohtaavat, eikä mikään voima pidä heitä enää erossa. Harmi vaan, että ajatusten tasolla ei koskaan päästy 100 % ymmärrykseen. Syytetään siitä sitten vaikka kielimuuria.
Nyt jälkikäteen tajuan, että minä en kovinkaan usein tiennyt mitä hänen päässään liikkui tai sitten en osannut kysyä ja kuunnella. Minullekin jäi kokemus siitä, että minua ei kuunnella, että minua ei todella täysin ymmärretä. Ja niin vuosien saatossa intohimo alkaa hiipua, arjen ongelmat iskevät tosissaan päälle, puheenaiheet alkavat kiertää samaa rataa ja lopulta toinen ihminen elää ihan eri kiertoradalla kuin sinä itse, vaikka luulet, että olette samassa aurinkokunnassa ikuisuuksiin.
Se ikuisuus meni jo, se sopimus sanottiin irti määräaikaan mennessä. Se, millä planeetalla nyt olen, on vielä vähän hakusessa. Toivottavasti Venuksella!
Mutta ainakin yhden asian olen tänä vuonna oppinut. Sillä vasta erottuani tajusin mitä on oikeat kemiat ja oikea intohimo. Ensin kaksoisliekkimies sytytti minut pilvenpiirtäjän korkuisiin liekkeihin, mutta ei tullut sitten kuitenkaan koskaan paikan päälle heiluttamaan liekinheittäjää, joten joudun siirtymään seuraavaan sytkäriin. Tajusin sen vasta viime viikonloppuna, jolloin... (nyt alkaa ne todella kuumat paikat):
Mies, jonka nimeä et jälkeenpäin edes muista, sytyttää sinut yhtäkkiä täysin arvaamatta sellaiseen paloon, jollaista et ole ennen kokenut. Ja tajuat kirkkaasti, että tätä minä haluan, tätä kiihkeyttä, tätä miehen vartalon lämpöä, tätä hetkessä elämistä, jolloin mitään muuta ei mietitä. Ja samalla, tämän ikiaikaisen kiihkon keskellä, minulla ei ollut aavistustakaan kuka tämä ihminen on, eikä edes kiinnostusta tietää hänen ajatuksiaan. Kemiat voivat todellakin olla pelkkää fyysistä kemiaa, ilman sanoja. Ja jos sitä minulle tarjottimella vartavasten ojennetaan, niin minähän otan sen vastaan, vapaana naisena, joka on jo saanut kärvistellä tarpeeksi kauan miehen kosketuksen puutteessa.
Miten pitkälle sellainen intohimon ihanuus voisi sitten johtaa? Todennäköisesti ei kovinkaan pitkälle. Ehkä juuri siihen yhteen yöhön asti, ja aamulla moi. Join aamukahvit yksin, hymy huulilla. Jos tuntematon mies olisi jättänyt numeronsa, olisin ehdotellut uusintaa. Mutta tämä oli vaan kosmoksen tarjoama kertaluontoinen karkki. Ja se tuli jo syötyä.
Nyt siis tiedän, todella tiedän, että tarvitsen miehestä molempia puolia. Tajunnan räjäyttävää intohimoa ja sitä, että hän tietää kaikki salaisimmatkin ajatukseni (jos sellaisia tämän blogin ulkopuolelle vielä jää...) eikä lähde niitä pakoon, vaan virittäytyy ajatusmaailmaani mukaan pidemmäksi aikaa. Se on se, mitä ainakin tämä nainen tarvitsee. Pelkääjistä, pakoilijoista ja karkuunlähtijöistä olen saanut tarpeekseni. Nyt haluan rohkean miehen, joka ilmestyy paikalle ja hoitaa hommat. Jää yöksi eikä lähde aamulla pois.
Etsin sitä vielä. Ja tiedän, että se löytyy. Ei jompaa kumpaa, vaan molempia, älyä ja intohimoa. Yhtäaikaa.
 |
| Elämä on siitä yllättävää, että kun yksi rakkaus sanoo Exit, niin yhtäkkiä on uutta miestä jo tulossa sisään. |
 |
| Tämä nainen tajusi juuri mitä mieheltä haluaa. Ja flaksi kävi muuten juuri Tuli-Hevosen päivänä, kun kuuma ori kirmasi sisään. Se on teemabiisin paikka! Joten nyt mennään lujaa: Tippa T (feat. Pete Parkkonen): Lujaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti