Olin loka-marraskuussa kuusi viikkoa Venuksen peruutuspeilin vuoksi ihan kuin auton alle jäänyt. En tiennyt olinko rakkauden pikatiellä tulossa vai menossa, sillä minulla ei ollut vastauksia niihin kaikkein polttavimpiin kysymyksiin. Dieselin sankka katku peitti näkökentän, kone alkoi yskiä. Perhana, jättääkö se tielle kokonaan? Jo toistamiseen. Entä voiko tätä kovan onnen koslaa korjata, vai pitääkö vaan lähteä romantiikan romuttamoa kohti.
Kaikki olivat poteroituneet paikoilleen, kuin kävelykatujen paikalleen jähmettyneet ihmispatsaat, jotka odottavat kolikon kilahtavan kulhoon ennen kuin tekevät seuraavan liikkeen. Kukaan ei vain heittänyt sitä ensimmäistä lanttia. Niinpä uusi eksäni ei koskaan tullut hakemaan tavaroitaan eikä minut iskenyt nettimies tullutkaan lunastamaan palkintoaan. Jos halusin lohdutuspalkinnon, sitä piti katsoa peilistä.
Tässä olisi kuka tahansa naisihminen voinut tuntea *pientä* epätoivoa. Joku sammutti valot ja nyt piti suunnistaa ainoastaan oman sisäisen valon voimin. Se sisäinen valonsäde piti siis voimistaa niin suureksi ja kirkkaaksi lyhdyksi, jotta osaisin perille asti kompastelematta enää liukkaalla, pimeällä polulla. Oli syytä sytyttää kaiken kestävä myrskylyhty pahimman tuiverruksen ajaksi.
Kun näiltä itsekin hukassa olevilta miespoloilta ei saanut vastauksia, vaan pelkkää välttelyä, minun piti saada vastauksia jostain muualta. Kohtalokas klikkaus johti minut YouTubeen, josta löytyikin kokonaan uusi maailma. Tarot-korttien maailma.
Kaverit olivat jo katsoneet minulle tarotteja ja enkelikortteja vuosien varrella, mutta nyt tajusin, että netistä löytyy kymmeniätuhansia tarot-korttiennustuksia. Joka päivälle, viikolle ja kuukaudelle. Mahdollisuudet saada vastauksia alkoivat kasvaa silmissä. Miten tässä oikein käy?
Kun ojennat käden ja syöt yhden irtokarkin tai sipsin, niin eihän sitä voi lopettaa. Niinpä minäkin katsoin ensin yhden videon, sitten toisen ja sitä rataa. Tutkin eri ennustajien tyylin ja valitsin ne, joita seurata. Lista alkoi kasvaa, ja niin kasvoi minun asiaan käyttämäni aika. Lopulta en oikein muuta osannut tehdäkään. Levoton sieluni ei kyennyt mihinkään järkevään toimintaan. Olin yksin siellä ulapalla, myrskylyhdyn liekki väpättäen. Osasin tehdä kahta asiaa, maata sohvalla tai katsoa tarot-videoita. Joskus jopa molempia yhtä aikaa.
Taroteista tuli keino selviytyä syyskuun lopusta pitkälle marraskuuhun. Joka päivä uudet ennusteet. Olisiko tilanne yön aikana muuttunut? Eikö yhtään? Milloin oikein alkaa tapahtua? Koska rytisee, koska kaatuu tornit, koska viestinviejät lähtevät hurjaan laukkaan? Koska kohtalonpyörä kääntyy ja kunkku ja kuningatar saavat toisensa? Milloin tapahtuu tuo anteeksipyyntö, milloin kerrotaan kaikki salaisuudet, milloin isketään pöytään 10 kuppia täynnä kultaa, mirhamia ja ikuista onnea?
Jäin koukkuun, sillä tuntui kuin lähes jokainen ennustus koski juuri minun tilannettani. Oli kiehtovaa katsoa, kuinka kymmenet eri ennustajat latoivat korttia tiskiin ja sanoivat samoja asioita toisistaan tietämättä. Viesti sai joka kerta vahvistusta. "Sinun on turvallista rakastaa", minulle povattiin kerta toisensa jälkeen. Pakko kai sen noin on sitten olla.
Mitä kortit sitten kertoivat? Kortit kertoivat sydänsurusta ja selkäänpuukottamisesta, vaikeasta jaksosta elämässä, jota alkaa valaista uusi rakkaus. Tämä uusi kumppanuus voi nousta millaisiin korkeuksiin tahansa ja olla sitä ihka oikeaa, mutta helpolla se ei kyllä tule. Täytyy käydä Mordorin pimeillä perukoilla asti heittämässä entiset sormukset ikuiseen tuleen ennen kuin uusi alku voi sarastaa. Kukapa sellaista kevyesti ottaa.
Ensin pitää siis odottaa ja antaa tilaa omalle kasvulle, kuten erakkokortti kertoo. Täytyy selvittää omat tunteensa, viettää unettomia öitä ja pelata ajatuspalloilla ikuista pingistä. Kyllä, ei, kyllä, ei. Täytyy antaa aikaa, täytyy keskittyä omaan hyvinvointiin. Vasta kun aika on oikea, alkaa tapahtua, alkaa kirkastua.
Vaikka kuinka monta videota katsoin, niin aika ei vaan koskaan ollut oikea. Välillä painuin alakuloon, ei tästä mitään tule, helvettiin koko heila. Sitten löysin paremman ennustuksen, joka lupaili paljon positiivisempaa lopputulosta, paljon nopeammin, ja olin taas kuivilla. Kyllä tämä tästä.
Kaikilla on omat tapansa selviytyä elämän kovista kouluista. Minun oli pakko turvautua tarotteihin, jotta kestin epävarmuuden ja toivottomuuden. Niiden avulla kykenin tuntemaan toiveikkuutta ja myös onnea. Raahasin kivirekeä sydämessäni ja käänsin sen silti joka päivä kevyiksi balettiaskeliksi. En olisi pystynyt siihen ilman tarot-korttien apua.
Opin ennen kaikkea, että kaikella on oikea ajoituksensa. Kun aika ei ole vielä kypsä, et mitenkään saa asioita tapahtumaan pelkällä tahdonvoimalla. Mutta kun odotat pitkään, hyväksyt, että eipä taida juuri nyt mitään tapahtua ja alat sitten irrottaa itsesi turhista odotuksista, kääntyä jo hieman eri suuntaan, niin joku saattaakin havahtua kuin Ruusunen pitkästä koomasta.
Toinen asia, minkä huomasin, on, että vaiston varassa onnistuu aina. Kuuntelemalla sisäistä ääntä et mene vikaan. Jos on pakko sanoa toiselle jotain, sano se, vaikka hän ei koskaan vastaisikaan. Sillä joku päivä hän vielä vastaa. Ja joku päivä hän vielä tulee suoraan sinun luoksesi. Ja siitähän voi syntyä vaikka mitä. Ei sitä ole kiveen kaiverrettu. Elämä voi vielä yllättää.
Kaikki tarot-kortit on nyt ladattu pöytään, kaikki ennuskortit on katsottu. Nyt on aika pistää korttipakka hetkeksi pakettiin ja jäähylle.
Keskityn vaihteeksi oikeaan elämään ja pelaan niillä korteilla, jotka siinä on jaettu.
Tarot-kortit kertoivat, että ensin pitää kärsiä ylhäisessä yksinäisyydessä ja miettiä mitä järkeä tässä kaikessa oikein on. Pelkkää peliäkö, odotuspeliä vai pudotuspeliä?
Lopussa luvattiin menestystä ja läpimurtoa. Vaikka vieläkin odotan selkeyttä, minun ei enää tarvitse katsoa tarot-ennustuksia aamusta iltaan. Nyt tiedän jo, että hyvin tässä lopulta käy, tavalla tai toisella.
Vuodelle 2019 on nimittäin luvattu suurta rakkaustarinaa "miehen kanssa, jonka olet jo tavannut". Ja ei tässä nyt niin kovin montaa miestä ole tapailtu... Voisi jopa laskea yhden käden yhdellä sormella. Kunhan ei ole keskisormi!
Tarottien teemabiisiksi sopii vaikka Kaija Koo: Mun sydän
Täältä lisätietoa taroteista:
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti