Kamalat uutiset

Minua ei hävetä myöntää (kovin paljoa), että en seuraa uutisia. En tiedä maailmanmenosta juuri mitään. Ja väitän, että juuri sen takia olen onnellisempi kuin moni muu.

Yleensä kuulen tärkeimmät uutiset joltain ystävältä tai tutulta. En tiennyt Italian tulvista ja kuolonuhreista mitään ennen kuin äiti kertoi. Aiemmin mieheni toimi uutiskanavanani ja kertoi missä mennään, niin Turussa, Italiassa kuin muualla maailmassa. Nyt kun tämä "uutiskanava" hiljeni, niin olenkin vielä enemmän uutispimennossa. Mikä rauha, mikä hiljaisuus. Ja samalla, mikä tietämättömyys. Olen ihan ignorantti.

Jos erehdyn tutkimaan mitä siellä maailmalla oikein tapahtuu, niin yleensä ei siitä kovin hyvä olo tule. Haluanko tietää, miten luonto tuhoutuu, miten hurrikaanit jyllää ja vetää metsät ja asumukset sileäksi? Haluanko tietää, miten pahasti asiat ovat Yhdysvalloissa niin poliittisesti kuin sosiaalisesti? Haluanko tietää miten pelottavissa poliittisissa käsissä monet valtiot ovat? Haluanko tietää, kuinka moni on taas tapettu, tai kuinka lapset ympäri maailman elävät köyhyydessä ja puutteessa?

En halua. Olen kenties sivistymätön ja tietämätön, mutta joskus on vaan parempi olla tietämättä. Tässä tapauksessa tieto nimenomaan lisää tuskaa. Ja se jää mieleen kiertelemään. Siitä alkaa syntyä synkkä maailmankuva. Oma elämä alkaa tuntua tyhjänpäiväisemmältä ja toivottomammalta, kun on tuo muukin maailma niin lohduton.

Jos keskustelet kanssani päivän polttavista teemoista, joudut ehkä ensin selittämään missä oikein mennään ja katsomaan kuinka silmäni avartuvat hämmennykseen ja suusta pääsee Oho, enpä tiennyt. Mutta menee se toisinkin päin. Kun keskustelet kanssani, kerron sinulle mitä astrologisessa ajankuvassa liikkuu ja sinunkin kasvosi saattavat herätä ihmetykseen: Wau! Siitäkö se johtuukin! 

Onko väärin keskittyä vain positiiviseen muutokseen ja ummistaa silmänsä kaikelta pahalta? Enkö kanna korttani yhteiskunnan kekoon ja ole taistelemassa epäoikeudenmukaisuuksia vastaan?

Jokaisella on oma tapansa. Minun tapani on pitää itseni plussan puolella ja olla vajoamatta synkkyyteen. Uskoa ihmisessä aina hyvään. Luottaa parempiin aikoihin. Uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että jokaisen valinnoilla on merkitystä. 

Minä voin omalla henkisellä bioenergiallani lähettää parantavaa energiaa "ajatuksen voimalla" eteenpäin. Voin pyytää apua sinne missä sitä tarvitaan. 

Ja kun riittävän moni on nostamassa tämän maapallon värähtelyitä, ne myös nousevat. Ja me kaikki niiden mukana.

Kun keskittyy hyvään, paha hälvenee. Ja joskus vielä katoaa kokonaan.

Minun tapani parantaa maailmaa on osallistua Esko Jalkanen Luonnonvoimat Yhdistyksen kuntoutusiltoihin. Niissä putsataan planeettaa negatiivisesta energiasta ja luodaan kaikille parempaa todellisuutta.

Kuulostaako ihan ufolta? Ota itse selvää mistä tässä on kyse! Kuntoutusryhmiä löytyy joka puolelta Suomea.

eskojalkanen.net


Kuvalähde: Jon Tyson, Unsplash