Aurinko palaa elämään

Keväällä 2018 tilasin ensimmäistä kertaa Astro-Sepolta Auringonpaluutulkinnan. Ihmettelin dramaattista tekstiä. Miten tämä voi mitenkään liittyä minun elämääni?

Pian sain tietää. Vuoden toisella puoliskolla meni kaikki uusiksi ja kaikki se tulkinnan lupaama draama iski päin kasvoja. Kaikki, mitä tekstissä puhuttiin, alkoi osua kohdalleen. Ei siellä tietenkään suoraan sanottu, että nyt eroat ja elämäsi palapeli rakennetaan ihan kokonaan uudestaan, mutta nyt kun tekstiä tutkii, tapahtuneen valossa, niin selvää selkäevää se on kyllä on. Rakkaussuhteisiin lupailtiin draamaa ja henkeäsalpaavaa vääntöä, ja sitä sain. Koko rahan edestä!

Nyt kun syntymäpäiväni taas kolkutteli ovelle Ystävänpäivänä 14.2., niin oli aika ottaa uusi tulkinta nenän eteen ja toivoa silmät, sormet ja jalat ristissä, että tuleva vuosi sisältäisi vähemmän kaaosta, ja enemmän harmoniaa. Enkö olisikin sen ansainnut, koettuani viime vuonna yhden elämäni rankimmista ajanjaksoista? Joko se olisi ohi, tuo mielipaha ja yllätyksellisyys, ja oman itsen (ja miesten) kanssa taistelu?

Nyt henkäisen syvään, otan hyvän asennon työtuolilla, ja avaan Sepon sanaisen arkun. Auringonpaluuvuosi 2019, mitä minulle kerrot?

Siinä missä viime Auringonpaluuvuosi mentiin Skorpionin voimakkaassa merkissä, tänä vuonna uiskentelen Kalan herkissä energioissa. Vesimerkkejä molemmat, mutta Kalan energianlaatu on vähemmän vaativaa, mutta sekin voi vetää syvälle. Nimittäin syvälle suhteisiin. Kalojen nousumerkkivuosi kun voi yllättää voimakkaalla eroottisella latauksellaan. Kuin napista painamalla menee uskomaton magneetti päälle ihmissuhteiden alueella. Kun oma herkkyys ja intuitio kasvaa kalamaisiin mittoihin, niin se heijastuu voimakkaimmin seksuaaliseen käyttäytymiseen. Nyt täytyy luottaa hetkellisiin tuntemuksiin ja kohtaamisiin, minulle sanotaan.

Jes! Hei nyt pannaan menemään! Sinkkuuteni myötä tämä on varsinainen ilouutinen, ettei tarvitse yksin kieriskellä sängyn pohjalla. Sinne voi löytyä nyt seuraa jonoksi asti. Pian siis jakelen vuoronumeroita, jos tähän ennusteeseen on uskomista. On se hyvä, ettei tullut nunnaluostarikorttia tälle vuodelle, vaan jotain konkreettista toivoa uudesta alusta. Miehet, pitäkää varanne.
Kaikki ei silti ole pelkkää kuumaa kohtaamista vastakkaisen sukupuolen kanssa. Hermot siinä sivussa saattavat alkaa kiristää ja huolet vaivata fyysiseksi oireiluksi asti, sillä Kalojen auringonpaluuvuonna alitajunta herkistyy, syvät pelot alkavat purkautua ja vaikutus tuntuu kehossa, aivoissa ja sitä kautta mielenterveyden sektorilla. Saatanpa kohdata oireita, joille ei löydy mitään lääketieteellistä selitystä. Syy oireisiin löytyy kuulemma pääsääntöisesti neurologiselta puolelta ja sielläkin omasta asenteesta. Onneksi nimenomaan omaa asennetta tässä voikin korjata, ja siitä kaiken aloittaa. Alitajuiset pelot täytyykin saada purettua jo vihdoin mielen perukoilta pois kuljeksimasta.

Tällaisen aikajakson koen jo aiemmin eläneeni henkisine ja fyysisine kipuineen päivineen, joten uskon, että tämän haasteen pystyn kyllä selättämään. On siis vain pidettävä terveys ja oma jaksaminen koko ajan mielessä. Jos pää vaan suostuu pysymään kasassa ja muu kroppa sen mukana, on luvassa aikamoista menoa, suorastaan ravia, laukkaa ja estehyppyä. Nyt on nimittäin tullut aika lähteä etsimään kokonaan uudenlaista ideaa ammatilliseen elämään, kun Jousimies osuu paluukartan keskitaivaalle. Se lupaa muutoksia uraan. Sepon sanoin olen oman totuuteni kynnyksellä, ottamassa vaikuttavasti omaa paikkaani. Tästä on näillä näkymin tulossa hurjan etsinnän vuosi. Jupiter kun on puikoissa, niin rohkeaa hetkeen heittäytymistä tarvitaan, jotta palkkiot ja lahjapaketit (mielellään sekit myös!) löytävät oikean osoitteensa.

Onneksi juuri rohkeutta olen viime vuosina treenannut ja rohkeuslihakseni pullistelevatkin kuin Schwarzeneggerillä. Olen siis melkeinpä valmis ottamaan haasteet vastaan, kunhan ne tulevat pieninä suupaloina, energiajuoman kera alas huuhdeltuina.

Kun mukaan treeneihin otetaan Jupiterin lisäksi vielä yllätyksiä tarjoileva ja kahleista ulos pyristelevä Uranus, alkaa tällä Vesimiehellä vapauden aika. Nyt on mahdollisuus muokata oma elämä vaikka kokonaan uusiksi! Voi olla, että en ole enää sama ihminen tämän vuoden jälkeen, sillä niin uusille uomille olen suuntaamassa tulkinnan mukaan. Kaikki eivät sitä kakistelematta niele, mutta ihmissuhteet tulee punnittua, että kuka on messissä ja kuka huutelee vierestä.
Tulkinnan sanoin: "aivan kuin olisit muuttamassa uuteen kotiin, jonka saat sisustaa ihan haluamallasi tavalla."

No nyt kun otit puheeksi, Seppo, niin joissakin astrologisissa vuosikatsauksissa on ounasteltu, että saatan muuttaa asunnosta toiseen jopa aivan konkreettisesti. Kuinka jännittävää! En vielä lainkaan tiedä minne olen menossa ja millaisen sisustuksen uuteen elämääni luonkaan. Se varmasti selviää aiemmin kuin arvaankaan, sillä Pluto ottaa ohjat, tilaa muuttoautonkin valmiiksi ja haluaa ylipäätään tuulettaa koko elämäni. 

"Tänä aurinkovuonna on aika panna suurtuuletus käyntiin. Sinun on aika tulla ulos kaapista, sillä et kuitenkaan enää mahdu sinne. Samalla, kun tulet, avaa kaikki ikkunat maailman tuulten tulla raikastamaan koko elämäsi talon ummehtunut ilma."

Nyt kun tiedän mitä suurta ja mullistavaa on tulossa, avaan oven, jotta uusi rakkaus voi tulla sisään. Avaan ikkunat, jotta hengitän vapaammin. Avaan silmäni ja korvani, jotta uudet ideat voivat tulvia mieleeni. Ja avaan sydämeni, jotta sen valo pääsee paistamaan muillekin.

Tämä vuosi on minun. Ja se on täynnä auringonpaistetta.

Sitä on tulossa.

Ihan kipeetä

Minulta on kysytty tänä syksynä monta kertaa, että mihin sinä sitä miestä oikein tarvitset. Nauti vaan olostasi ja keskity ihan itseesi ja omaan elämääsi. Ikään kuin olisin ollut omasta elämästäni jotenkin sivussa tähän asti.

No, keksin kyllä muutaman jutun, mihin miestä tarvitsen. Sinkkuus ei aina ole se viipaloidusta leivästä seuraavaksi paras asia. Esimerkiksi silloin kun sairastat. Niinhän sitä sanotaan, että huonoina hetkinä parisuhde vasta punnitaan. Kipeänä oleminen on niistä yksi. Voit olla vain vähän kulkutautien tielle osunut tai sitten elät pitkällisen sairauden kanssa vuosikaudet. Molempia on tullut kokeiltua. Ja molemmissa on ollut mies paikallaan, vierellä tukemassa.

Nyt kun istun tässä haamun näköisenä raspikurkkuna aamuviideltä sänkyyn tyynyjen kera pönkitettynä, mustaviinimarjamehua kurkkuun kaataneena ja vakuuttuneena, että tänä iltana jää kyllä minun osaltani asiakaspalvelu väliin, rupesin miettimään sairastamista oikein kunnolla. Siitäpä minulla vasta on kokemusta. Näitä kokemuksia ei vaan haluaisi muistojen kultaiseen valokuva-albumiin tallettaa. Mutta muistin kovalevyltä löytyvät. Sieltä ne nytkin pompahtivat mieleen.

Eräs niistä kerroista, kun muistan todella tarvinneeni miestä, oli asuessani Varissuolla 90-luvun lopulla. Sain jonkun kamalan taudin, joka vei minut sänkyyn kahdeksi viikoksi. Diagnoosilla ei niin väliä, mutta olin välillä kuumehorkassa, välillä rahean hengityksen ja lääkkeiden raskauttamilla untenmailla.

Mitä tekee mies? Jää töistä kotiin minua hoitamaan, aikuista ihmistä. Tuo minulle kuumat juomat yläkerran keittiöstä, pitää minut lääkkeissä ja nenäliinoissa ja ennen kaikkea käy kaupungilla ostamassa minulle varta vasten kaksi toivomaani cd:tä, Sueden Head Music ja Simply Redin Love and the Russian Winter. Kun kuuntelen niitä (otetaanpa taas esille), niin palaan tuohon asuntoon, tuohon sänkyyn ja sairastuvalle. Ja muistan kuinka kiitollinen olin, että joku piti minusta huolta. Se mies.

Sitten mieleen puskee loma Korsikalla. Kamalin loma ikinä. Ajelemme alkulomasta kurvikkaita teitä liian lujaa, kun matkasuunnitelma kusee jo heti alkutekijöihinsä. Olemme liian kaukana varatuista yösijoista, ja ralli alkaa. Voin huonosti.

Voin huonosti koko loppuloman ajan, pimeässä huoneessa, koko Korsikan lääkearsenaali käden ulottuvilla. Olin kipeämpi kuin kapinen koira. En nähnyt Korsikasta muuta kuin pari päivää loman alusta ja ehkä päivän loman lopusta. Noin viikon makasin sängyssä, surkeampana kuin koskaan. Kuka kiersi apteekit, kuka yritti selittää mitä oireita minulla oli? Se toinen mies.

Entäs se tuhkapilviepisodi sitten vuonna 2010? Kun sairastuin Barcelonassa samaan aikaan kun Islannissa tulivuori purkautui. Vapisin koko yön niin kovassa kuumeessa, että miehen piti pitää minusta kaikilla voimillaan kiinni, etten tärisisi. Ja seuraavana päivänä laivamatka Espanjasta Italiaan, mistä en onneksi muista mitään. Olin siihen liian kipeä. Minusta silti huolehdittiin, että pääsin perille. Se mies huolehti.

Kun kerta tälle kipeälle tielle lähdettiin, niin jatketaan vielä matkaa perimmäiselle sairastuvalle. Kuka oli vierellä, kun käteni lakkasivat toimimasta normaalisti ja alkoi vuosikausien kipukierre. Kuka kesti itkuni, työuupumukseni, synkän, pimeän ja pessimistisen maailmankuvani, toivottomuuteni ja rahattomuuteni. Se vierellä oleva mies kesti. 

En ollut helpointa ja hehkeintä seuraa, kun kipu, niin fyysinen kuin henkinen, oli joka päivä läsnä. Ehkä osittainen etäsuhde pitikin meidät kasassa, eikä erillään. Toisen tuskaa ei tarvinnut kohdata 24 h. Riitti, että kohtasin sen itse.

Eilen piti olla vuoden paras päivä astrologisesti. No ei tainnut olla, kun näitä mietin. Vaikka kuinka Aurinko, Jupiter ja Merkurius vetävät hurjaa piirileikkiä taivaan kannella, minä mietin, että tätäkö se sinkkuus nyt sitten on.

Istut yksin kipeänä sohvalla ja katsot telkkaria. Alat itkeä, etkä tiedä itsekään miksi.

Aina ei tarvitse tietää tarkalleen miksi. Aina ei tarvitse analysoida pienintäkin nyanssia. Riittää kun tietää, että nyt olisin tarvinnut sitä miestä. Halaamaan, juttelemaan, piristämään. Olemaan läsnä arjessa, ihanassa ja kamalassa.

Tuli vaan paha olo. Eikä sitä lievittänyt vuoden parhaat planeettakuviot. Sillä ne ovat siellä avaruudessa, ja minä olen yksin täällä kotona. Kipeänä.

Vuoden parhaan päivän aamu näytti vielä lupaavalta.
Ilta ei enää luvannut mitään.

Mutta eipä se mitään, sillä She's In Fashion vaikka onkin ihan Down (teemabiisit tarjoaa Suede).

Kaikki mitä tarvitset

Suurten elämänmuutosten keskellä tulee pakostikin mietittyä, että mikäpä se tässä elämässä oikein on tärkeää, tärkeämpää kuin muut joutavammat asiat. Mitä ihminen loppujen lopuksi oikein tarvitsee? Tai rajataan vähän, kun en voi muiden puolesta vastata, omasta puolestani vain. 

Lokakuussa tekemäni selvitystyö elämän tärkeysjärjestyksestä alkaa vihdoin olla loppusuoralla. Haluatko kuulla mitä mieltä asiasta olen?

Olen käynyt kävelyllä Nummen omakotitaloalueella syksyn hapesta ja kirpeydestä nauttien ja taloja taas silmilläni ohimennen skannaten. Joskus ennen olisin miettinyt, että missä talossa näistä haluaisin asua. Nyt vaan mietin, että onpa ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia mistään liian raskaasta. Minun ei tarvitse rassata rännejä, huolehtia katon sammaloitumisesta tai välipohjan kostumisesta. Ei edes mennä sinne pihatöihin, sillä minua ei ole luotu niihin hommiin. 

Isoja massiivisia rakenteilla olevia kivitaloja katson sillä silmällä, että mitä te asukkaat sitten teette, kun avioero pätkähtää päälle ja lainaa tursuaa korvista. Ai asenneongelma? Minulle on tainnut kehittyä pienoinen kivitaloangsti. Niissä on jotain muita taloja jyräävää, etenkin herttaisella puutaloalueella. Mitä vikaa on mummonmökissä?

Kerrostaloasumisen helppous on osoittanut vuosien varrella puolensa. Kerrostalossamme on oma talonmies eikä minua erityisemmin kiehdo ajatus siitä, että talvisin minä olisin vastuussa oman tonttini kadunpätkän lumitöistä ja hiekoittamisesta. Voin myös katsella keittiön ikkunasta, kun joku muu haravoi, lakaisee, auraa ja ylipäätään hoitaa hommat, tuli sitten millaisia ongelmia tahansa. Se antaa kuulkaa mielenrauhaa. Olen aina nauttinut siitä, että omasta sängystä käsin voi talviaamuina kuunnella lumiauran ääntä. Siellä se piippaa ja minä vaan makaan lämpimän peiton alla, aah!

Onnellisuuslistallani ei siis ole huoltoa vaativaa omakotitaloa, eikä ainakaan sitä kallista kivitaloa. Mitä sieltä sitten oikein löytyy? 

Mielenrauhaa. 

Mielenrauha on nykyään tärkeysjärjestykseni ylimmäisillä orsilla. Sillä jos meillä ei ole hyvä ja rauhallinen olo oman itsen kanssa, niin kenen kanssa sitten? Mieli jekuttaa meitä jatkuvasti, mutta rauhaa tuo myös tämän dominoefektin tiedostaminen: ajatuksista tulee sanoja, sanoista tulee tekoja ja kaikista tekemistäsi teoista muodostut lopulta sinä itse. Ajatukset käyvät siis toteen, etenkin ne joita pyörittelet jatkuvasti mielessäsi. Rauhoita siis mielesi, niin elämäsi tyyntyy.

Onnellisuuslistallani on aika suuria ja ilmavia aatteita, sillä mielenrauhan jälkeen kirjaan sinne vapauden ja rakkauden. Vapaus voi olla ulkoista vapautta, ja missä tahansa ei-vapaassa maassa se onkin ihmisten toive yli muiden. Saada olla vapaa. Suomessa, turvassa, linnunmaidolla ruokittuna minä arvostan sisäistä vapautta, vapauden henkistä kokemusta. On ihmeellistä, miten olen alkanut toteuttaa nousumerkkini Jousimiehen syvään juurtunutta ideologiaa vuosi vuodelta enemmän. Minä haluan olla vapaa! Ja vapaus muodostuu omista valinnoista, ei toisten.

Rakkaudesta on tänä vuonna puhuttu tässä blogissa niin paljon, että se aiheuttanee kohta jo kakomisrefleksin, joten sanotaan vaan, että astrologinen karttani ja siitä paljastuva elämäntehtäväni on jollain lailla rakkauspainottunut. Siinä on joku juttu, josta minun täytyy vielä ottaa selvää. Mielellään sen elämää suuremman rakkauden sylistä käsin. 

Sen sijaan minulla ei ole enää kovinkaan suuria materiaalisia haaveita. Olen todennut, että en tarvitse sitä jykevää ja järkyttävän kallista (kivi)taloa ollakseni puitteisiini tyytyväinen. En enää tarvitse viimeisimpien trendien mukaista sisustusta ja aina vaan uutta päivitystä sesongin mukaan. Minä, joka olin lähes obsessiivinen sisustaja, aina muuttamassa jotain nurkkaa! Siksi onkin outoa, että menin tilaamaan puhelinmyyjältä monen vuoden tauon jälkeen sisustuslehden. Ehkä olin vaan niin hyvällä tuulella, että halusin ilahduttaa häntäkin!

Olen onnellinen ilman mittavaa materiaa. Minun ei tarvitse omistaa kaikkea ollakseni tyytyväinen. Kirjat saan kirjastosta. Sauna, piha ja pesutupa on taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa yhteisiä. Autolla en mitään tekisi. Hiilijalanjälkeni on varmasti jo riittävän mittava lentomailien suhteen.

Tätä materiaa minut pysäytti pohtimaan taitavan TV-toimittajan Simon Reeven matkaraportti Turkista, jossa hän vieraili yhden maailman (no, Turkin ainakin) rikkaimman miehen luona. Sieltä löytyi 12 Bentleyä ja 10 Rolls Roycea tallista, ainakin kolme eri naista uima-altaalta ja makuuhuoneesta, ja veikkaanpa, että kaikkea muutakin oli yltäkylläisesti, kiinteistöjä joka sormelle ja sitä varsinaista ökyä.

Mietin, että tuleeko tuosta stressiä. Kun raha pitää aina vaan saada poikimaan ja tuottamaan. Sijoituksia täytyy seurata. Naiset täytyy pitää tyytyväisinä ja uusiakin pitää aina välillä katsastella, vaihtaa sekä autot että mimmit uudempaan malliin. 

Pitäisikö olla kateellinen? Edes inan verran? Ensimmäinen ajatukseni oli, että minä en tarvitse edes puolikasta Rolls Roycea, sillä pyörällä pääsee ja bussilla kulkee Turun kokoisessa kaupungissa. Jos minulle oikein tuputtamalla tuputettaisiin se puolikas luksusauto tai mieluummin siis jälleenmyyntiä ajatellen kuitenkin se kokonainen, niin niillä rahoilla maksaisin velat veks ja vielä jäisi käyttörahaa moneksi vuodeksi. 

Olisihan se kivaa, koskettaa joskus hetki luksuselämää ja seilata pitkin kaukomaita, kun palvelu pelaa. Mutta pärjään mainiosti myös omilla pennosillani, joita joutuu aina välillä venyttämään. Mutta niin joutuu suurin osa ihmisistä. Olipa fengshuit ja onnenpilarit sitten kohdillaan tai ei.

Olen vahvasti kokenut sen, että materia ei ole minun onneni takana, esteenä eikä edes edessä. Niin monen prässin kautta minut on puristettu, että olen jo tajunnut, että aina ihminen vaan jotenkin pärjää, oli taskut sitten täynnä tai aivan tyhjät. 

Ja samalla tiedostan yhtä vahvasti, että näin voi ajatella vain ihminen, joka on syntynyt Suomen tarjoamaan hyvinvointiin. Vieläkään ei ole tarvinnut käydä varaamassa omaa makuupaikkaa metsämajasta, katujen karulta ja kovalta patjalta tai siltojen suojaamalta selustalta. Se lienee se pohjimmainen syy, miksi tämä tyttö ei muuttanut koskaan Italiaan. Olisiko elämältä pudonnut pohja, turvaverkko, pois? Ehkä näin itseni putoavan Italiassa sellaiseen aukkoon, josta en omin voimin olisi enää päässyt ylös. Suomessa minulle on aina ojennettu auttava käsi ja vedetty kuiville. Kaikkialla ei todellakaan ole niin.

Mikä upea ihme siis, että valtava ahdistus taloudellisesta tilanteestani eron hetkellä saikin minut toteamaan, että nyt elän rikkaampaa elämää kuin ennen. Tilille kilahtaa rahaa aina jostain, nälkää ei tarvitse nähdä ja Suomen tarjoama turvallisuudentunne ei ole kolahtanut kolhuille. Sielun ja sydämen nälkä, se on kasvanut. Tiedon nälkä, elämän nälkä, täällä ollaan edelleen!

"Menestys on sitä, että nauttii elämästä. Ei mitään muuta." Näin lausahti Astro-Seppo tällä astrologista tulkintatyötä valottavalla videollaan. Ja siitä mitä tekee, täytyy nauttia. Muuten on elämä aika lailla haaskattu.

Minä en halua haaskata enää hetkeäkään. Sillä minulla on kaikki mitä tarvitsen. Ja jos elän täyttä, onnellista elämää tänään, sitä samaa pitäisi olla tarjolla huomennakin.

"Onnelliseksi ei voi tulla. Onnellinen voi vain olla." Olen Sepon kanssa samaa mieltä. Ja yritän parhaani mukaan olla.

Syksylläkin voi olla onnellinen, jopa marraskuussa.
Mutta sehän on pian ohi ja alkaa joulun valoshow!

PS: Tajusin vasta jälkikäteen, että olin unohtanut sen tärkeimmän, eli terveyden. Nyt kun tunnen itseni taas kaikin puolin terveeksi, en muistanut sen puutetta enää. Laitetaan se terveys tuonne mielenrauhan kanssa samalle ykkössijalle, sillä ne ruokkivat toinen toisiaan ja kulkevat kimpassa. 

Koska elin vuosikausia yhdestä sairaslomasta toiseen, tiedän minkä arvoista terve elämä on. Minulla on se kauan kaipaamani terveys nyt. Ja sen myötä minulla todellakin on kaikki mitä tarvitsen. 

Raha, fengshui ja muutama muu tekijä

Yli 50-vuotias tuttavani toimii yksityisyrittäjänä käännösalalla. Laskujen maksamisen jälkeen hänelle jäi tilille rahaa 0,03 euroa. "Osta lopulla itsellesi jotain kivaa!" facebookissa naureskeltiin. Pakko nauraa, kun itkukaan ei auta.

Samanlainen rahakarma on joskus seurannut omaa pankkitiliäni. "Säästötililläni" olevilla rahoilla saisi ehkä yhden viikonlopun ruokaostokset tehtyä. Pahan päivän varalle on siis tarjolla lähinnä paniikkia. Ja paniikkiaikoja on viimeiseen 10 vuoteen mahtunutkin. Jotenkin niistä on kuin ihmeen kaupalla kuitenkin selvitty, muutenkin kuin hengittämällä kolme kertaa syvään.

Taisitkin jo arvata, että päivän teema on raha. Se on yksi niistä syistä, miksi ihmiset kiinnostuvat fengshuista. Massia pitäisi saada lisää ja mieluiten heti. Otetaanpa fengshui-opas käteen. Siis heti Veikkaus-sivuston jälkeen.

Sain viime syksynä yllättävää kritiikkiä erään opetustilanteen jälkeen. Vaikutti kuulemma siltä, että en itse uskonut fengshuihin. Tämä tietysti kuulosti aika rajulta palautteelta ja koska en saanut sitä suoraan, vaan välikäden kautta, en voinut kysyä tarkempia vaikutelmia.

Jäin tietenkin miettimään asiaa, niin kuin aina, jos tulee lunta tupaan. Mistä oikein on kysymys? Miten niin en muka usko fengshuihin, olenhan omistanut sille elämästäni jo leijonanosan useamman vuoden ajan.

Luulenpa, että nyt on kyse rahasta. Ja sen puutteesta. Kun olin seuraamassa vuonna 2014 Suomen Fengshui ry:n 20-vuotisjuhlakiertueen luentoja, muistan kuinka Päivi Vilkki sanoi vauraudesta puhuessaan, että ei meistä kaikista tule Kroisoksia. Meillä jokaisella on oma kohtalomme, joka vaikuttaa elämäämme, tahdoimmepa sitä tai emme. Sitä kutsutaan Taivaan Chi'ksi. Jo se kenen lapseksi synnymme ja mihin maahan, vaikuttaa vaurauteemme. Toisille annetaan isommalla kultalusikalla ja santsiannos päälle, toiset saavat nuolla tyhjän astian pohjaa.

Minä olen tietysti suunnattoman rikas, kun verrataan vaikka johonkin Intian kastittomaan katulapseen. Hyvinvointini on niin laajaa ja perustuslakiin kirjattua, etten edes tiedosta sitä yleensä. Kun on tiukkaa, perhe ja valtio auttaa. Minua ja monia muita.

On ihana fengshui-satu, että asunnon kaakkoisnurkkaa - vaurauden ja hyvinvoinnin aluetta - aktivoimalla ja tehostamalla saadaan äkkiä tili täyteen ja sijoitukset tuottamaan. Lisätään valoja, ostetaan rehevä rahapuu tai klusia, sijoitetaan kaakkoon jotain ylellistä ja kallisarvoista. Ja sitten odotetaan, että vaurautemme ja kaikinpuolinen hyvinvointimme kasvaa. 

Nyt alkaa se osuus, joka selittää miksi tämä ei toimi kaikkien kohdalla. Korvat hörölle! 

Asunnossa on jotain muuta, mikä mättää ja estää vaurauskikkojen toimimisen. Sinulla voi olla puuttuva osa kaakossa, joka yhdistetään säästöihin, tai pohjoisessa, joka on yhteydessä työtuloihin. Sinulla voi olla wc, kylpyhuone tai sauna viemäreineen tuolla alueella, jolloin rahaonnesi valuu hukkaan. Tai koko asuntosi on niin epäsuotuisalla alueella tai niin epä-fengshuimaisesti maastoon sijoittunut, että se torppaa hyvät energiat tykkänään. 

Saattaapa rahantekotaito ja rahaonni myös puuttua BaZi-kartastasi ja onnenpilareistasi. Kuluvan vuoden energiat ovat taloustilannettasi supistavia eivätkä rikastavia. Kodissasi voi olla kenties maasäteilyä, joka heikentää olennaisesti terveyttä ja siten kykyäsi tehdä töitä. Työkyvyttömällä harvoin on paljon rahaa. 

Huomaatko, että syitä on loputtomiin? Siksi en usko, että pelkästään kodin yhtä (tai useampaa) nurkkaa aktivoimalla saat kaiken maallisen mammonan mitä maa päällään kantaa. En minäkään ole saanut. Ja aktivointeja, putsauksia ja rahataikoja on tehty, usko pois. (Viime viikolla rahataikaan käyttämäni lasimalja halkesi kahtia. Luulenpa, että se oli jonkinlainen viesti.)

Voimme kuitenkin pohtia myös sitä vaihtoehtoa, että asunnossa on jo valmiiksi kaikki suht koht hyvin. Ei puuttuvia kulmia, kenties joku pieni lisäosa rahaan liittyvällä alueella. Talo on suotuisasti sijoittunut ympäristöönsä, sillä on ympäristön neljän eläimen tuki ja se saa napattua kaiken hyvän chi-energian ovesta suoraan sisään. Asunnon sisällä lentävät tähdet ovat suotuisat, eikä maasäteilyä, negatiivista energiaa tai terveysongelmiakaan ole. Lisätään tähän vielä menestystä povaava astrologinen kartta ja sitä tukeva aikakausi ja avot, aktivoimalla oikeita alueita asunnon sisällä voidaankin saada lisää vaurautta kehitettyä. 

Onnea sinulle, jolla pyyhkii hyvin - fengshuin avulla voi pyyhkiä vielä paremmin! Meille muille, jotka emme saaneet kaikkiin ruutuihin raksia, tilanne on hieman heikompi. Kaikki fengshui-numerot pitäisi saada oikein, jotta menestyspotti napsahtaa kohdalle. (Muista tässä kohti, että blogissani vedetään usein mutkia suoriksi. Totuus voi olla tarua ihmeellisempää.)

Ei unohdeta sitä perimää ja kohtaloa. Jotta pääsemme edellisissä elämissä kertyneistä karmaveloista irti, meille jokaiselle kuuluu pieni tai suurempi osa kärsimystä ja velanmaksua edellisten elämien toilailuista. Ja kärsimys kirkastaa kruunun, kasvattaa henkistä kapasiteettia. Voit tulla henkisesti rikkaaksi!

No sepä ei paljon lohduta tässä kurjimuksessa. Tahdoin vain sanoa, että ymmärrän paremmin kuin hyvin, että fengshui ei toimi sataprosenttisesti kaikille eikä kaikissa kodeissa. Muutenhan kaikki fengshui-konsultit ja fengshuita harjoittavat olisivat keskimäärin rikkaampia kuin muut, ja sikäli kuin olen ymmärtänyt, näin ei ole. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Esimerkiksi Joey Yapille sanottiin, että hänen BaZi-karttansa kertoo köyhyydestä. Että eipä sille mitään oikein voi. Tästä suivaantuneena mies päätti itse korjata kohtalonsa ja kuinka ollakaan, hän on nyt varsin menestynyt mies, jolla ei ole pikkurahasta puutetta. Amerikkalaisella Kathryn Weberilläkään ei näytä menevän hassummin. Näillä ihmisillä on bisnesvainua ja kykyä tehdä rahaa. Jos ei muuta niin älliä ja tahdonvoimaa. Sekin vie jo pitkälle. Puhumattakaan siitä, että iskee oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, eli on tietyn trendin edelläkävijä ennen muita.

Kaikki voi siis muuttua. Köyhyyttä, tai yleisemmin rahan puutetta, ei ole kirjoitettu pysyvästi tähtiin. Aina voi tehdä jotain, vaikka se olisi kuinka pientä. Kunhan ei kuvittele liian sinisilmäisesti, että tällä yhdellä teolla tai muutoksella koko elämä kääntyy ympäri, sinne parempaan suuntaan. Etenkin jos tuo teko on vain jokin sisustuksellinen muutos. Elämässä menestymiseen tarvitaan myös paljon omaa toimintaa, kovaa työtä ja onnenkantamoisia. Siihen uskovat kiinalaiset itse ja hehän tämän fengshuin ovat kehittäneet.

Miksi itse en sitten ole vaurastunut fengshuin avulla? Elämässä on kieltämättä mennyt aivan eri tavalla kuin vielä 20 vuotta sitten ounastelin. Kyllähän nelikymppisenä pitäisi porskuttaa menestystä mennen tullen ja omistaa mehevä osakesalkku, omakotitalo ja pari Audia. Vähintään.

Omalla kohdallani liika työnteko vei terveyden, ja vei sen pitkäksi aikaa. Sairaus imee ihmisestä kaikki voimat ja vie kukkaron ja tilinauhat mennessään. Alkaa kituuttaminen ja selviytyminen. Ja jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole, ei ole myöskään mahdollisuutta vaihtaa asuntoa "fengshui-ystävällisemmäksi" (jossa se vessa ei ole juuri sillä vaurausalueella). Puhumattakaan siitä, minkälaiseksi päänsisäinen puhe muuttuu. Negatiiviseksi ja puutteeseen ja kipuun keskittyväksi. Oma asennekin voi torpata eteenpäin menon.

Nykyään en siis usko sokeasti fengshuin korjaavan koko elämän. Eikä se sitä voisikaan tehdä, sillä fengshuilla on mahdollista vaikuttaa elämäänsä vain kolmanneksen verran. Fengshui on Maan Chi'tä, johon me itse voimme vaikuttaa elinympäristömme valinnan kautta. Ihmisen oma Chi on persoonaan, työhön ja ihmissuhteisiin liittyviä valintoja, kun taas Taivaan Chi oli se meille ylhäältä annettu elämän viitekehys, raja-arvo, jonka sisällä operoimme. Kohtaloaan voi ohjata, mutta ei sitä täysin voi ohittaa.

Ennen kaikkea uskon kuitenkin siihen, että fengshui pistää käyntiin prosessin, joka alkaa liikutella elämäsi rakenteita positiivisesti. On täysin yksilöllistä kuinka kauan tämä kestää ja montako mutkaa matkaan sisältyy. Kun aika on sopiva, ja kun itse olet valmis, kaikki hyvä voi tulla kohdallesi. Se vauraus, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja rikkauskin. 

Sitä odotellessa.

Miten sinun elämäsi kassakone kilisee? Iloisesti helisten vai tyhjyyttä kumisten?

Photo by Ramiro Mendes on Unsplash

PS: Jos haluat tietää, onko kotonasi terveyttä uhkaavaa maasäteilyä, voit selvittää sen jopa ihan ilmaiseksi ottamalla yhteyttä Esko Jalkasen Luonnonvoimat-yhdistykseen. Myös fengshui-konsultit tutkivat kodin energiat ja säteilyt konsultoinnin yhteydessä, mikäli se kuuluu heidän repertuaariinsa ja konsultoinnin laajuuteen. Minulla kuuluu ja opiskelen aihetta koko ajan lisää. Löytyihän kodistani maasäteilyä aikoinaan juuri sängyn kohdalta. Koska lääkärit eivät koskaan löytäneet fyysiselle sairaudelleni syytä, on maasäteily mielestäni ihan yhtä validi selitys kuin jokin muukin. Sillä vaurauden edellytykset lähtevät terveydestä. Se on sitä fengshuita ja kokemuksen rintaääntä, johon vakaasti uskon.

Niskaan asti täynnä elämän tarjoilemaa merdaa. Vuosi 2011 Barcelonassa, juuri ennen tuhkapilveä ja burnoutia. Molemmat sekoittivat elämää täysin.

Energiakäsittelyä

Monta vuotta sitten kävin Italiassa hierojalla. Tai itse asiassa hieroja tuli kotikäynnille. Miesystäväni äiti (jota siis anopiksi tituleeraan ajan säästämiseksi) oli suositellut tätä minulle. Ajattelin, että miksi ei, kyllä yksi hieronta aina elämään mahtuu. Ei kun lavetille ja menoksi, valmiina rentoutumaan hetkeksi.

Kun hieronta alkoi, yllätyin totisesti. Naishieroja ei alkanut mouhia kireitä lihaksiani, vaan alkoi päästellä outoja ääniä, ujelluksia ja huohotuksia. Vartaloani hän koski tuskin lainkaan. Yritä siinä rentoutua, kun et tiedä millainen läähätys seuraavaksi yläpuoleltasi kuuluu. Tajusin aikani kelattuani, että nyt taidetaan olla ihan eri sfääreissä kuin lihaspinteiden avaamisessa. Olisiko kyseessä peräti henkisten lukkojen ja energiakanavien avaaminen?

Kävi ilmi, että olin messa male, eli energeettisesti kehnolla tolalla. Niihin aikoihin elämäni oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kaikenlaiset stressioireet suorastaan huokuivat kropastani. Nainen suositteli, että siirryn astetta vahvempiin lääkkeisiin, eli hänen kollegansa käsittelyyn.

Olin kuullut Lucan nimen monta kertaa eri keskusteluissa, mutta nyt sain itse todistaa mitä tämä osteopaatti ja kranio-sakralisti tekee. Eikä tälläkään kertaa tyydytty pelkkään hieromiseen. Äänimaailma oli rauhallinen, ilman huohotusta, mutta sisällä myllersi. Nyt yritettiin päästä oireiden alkusyihin käsiksi, ei pelkästään niitä lievittämään. Olin valmis mihin vain.

Muutaman hoidon lopuksi löysin itseni puolittain lattialta, jalat ilmassa. Minulla ei ole aavistustakaan millä nimellä sitä terapiamuotoa kutsuttaisiin, mutta kaksi ihmistä (Luca ja naishieroja) pitelivät kehostani kiinni ja siirsivät sitä hienovaraisesti eri asentoihin hoidon edetessä. Olin jonkinlaisella mielikuvatripillä, jossa keho ja alitajunta vuoropuhelivat. Ilmeisesti ne kertoivat, että olin menossa alas.

Niinä monina kertoina ja vuosina kun kävin Lucan luona, opin syvällisiä asioita elämästäni. Opin fysiologisessa mielessä, että minulla on lievää skolioosia ja että voimakas hengittäminen, rebirthing, avaa kehon ja mielen energioita. Opin, että selkäkipu johtuu pelosta ja pelko asuu maksassa. Opin, että corpo è sano, kehoni on terve, eli kaikki fyysiset ongelmani ovat mielen heijastumia. Opin, että kehoterapioilla voi saavuttaa rajuja vaikutuksia henkisellä tasolla – välillä Luca sanoi, että nyt olet kuin rekan alle jäänyt, vaikutus on niin voimakas, älä ihmettele jos tulee jälkijäristys. Ja saatoin itkeä irrationaalisesti koko loppuillan, vailla tietoa miksi. Nyt ymmärrän, että vanhat energiat täytyy putsata ulos, että uutta pääsee tilalle.

Luca myös osasi lukea kehoani hämmästyttävällä tavalla ja kerran hän kysyi mitä minulle on tapahtunut 10-vuotiaana. Ai 10 vuotta sitten? kysyin. Ei, vaan lapsuudessa kun olit 10. Hän näki, että ongelmani juonsivat sinne asti. Miten sellaisen voi nähdä, minulla ei ole aavistustakaan. Hän ei käytännössä tiennyt minusta muuta kuin mitä kehoni hänelle kertoi. Keho oli rekisteröinyt kaiken stressin ja traumat ja säilönyt ne kudoksiinsa.

En ole enää moneen vuoteen käynyt Lucan vastaanotolla, sillä parhaat terapiamuodot ovat sellaisia, jotka voi jättää taaksensa ja siirtyä eteenpäin. Olen sittemmin kokeillut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lymfaterapiaa, naprapatiaa, psykoterapiaa, meditaatiota, ruokavaliomuutoksia ja ties mitä muuta. Kaikista on ollut apua, myös huonoista kokemuksista. Kun polveni telottuani minulle sanottiin, että ei se välttämättä siitä enää koskaan parane, niin ajattelin, että perhana, varmasti paranee! Ja niin teki. Omalla asenteella on ratkaiseva merkitys.

Luca kehotti minua tekemään jotain käsilläni, näyttelemään tai ilmaisemaan luovuuttani jollain tapaa. Halaamaan ihmisiä. Hän myös sanoi, että reikistä olisi minulle hyötyä. Koska fyysinen ongelma oli käsissäni, minulla oli joitain asioita käsittelemättä. Tai kuten sama asia ilmaistaisiin italiaksi, käsivarret (gli abbracci) kaipasivat halaamista (abbracciare).

Luulen, että kohtaamisellani Lucan kanssa on ollut syvempi vaikutus elämääni kuin uskonkaan. Aloin käydä kotimaassa reikihoitajalla ja sitten opiskelin itsekin reikitekniikkaa. Mieheni tuli mukaan kursseille ja energioista ja niiden kanavoinnista tuli yhteinen kokemus. En koskaan myöskään unohda sitä, kuinka reikiopettaja katseli energiakenttiämme, eli aurojamme, ja sanoi, että olette löytäneet toisenne tässä elämässä todella pitkällisen etsinnän jälkeen – eikä nyt puhuttu tämän elämän vuosista, vaan menneistä elämistä. Taas olin tutustunut ihmiseen, joka näki näkymättömien energioiden taakse. 

Kehoon kohdistuva energiahoitomuoto reiki johdatti minut mutkien kautta lopulta myös kotiin kohdistuvan energian hoitamiseen, eli fengshuin äärelle ja fengshui on tuonut elämääni ihan uusia henkisiä ulottuvuuksia – se, joka sanoo, että fengshui on pelkkää sisustamista ei selvästikään ole perehtynyt koko aiheeseen!

Energiahoitojen lisäksi aloin myös tehdä jotain käsilläni – sitten kun pystyin niitä vuosien jälkeen taas käyttämään. En lämmennyt Lucan suosittelemalle harrastajateatterille, mutta huomaan nauttivani esiintymisestä eri muodoissaan. Luovuuden maailmaa olen päässyt raottamaan monella eri tapaa viime vuosina, niin kuosien kuin kirjoittamisen kautta.

Elämässä yksi asia yleensä johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Kohtaat jonkun merkittävän ihmisen, sinut ohjataan uuden hoitomuodon pariin, luet kirjan, joka muuttaa ajattelutapaasi. Minut muutti energia. Tajusin, että energiahanani olivat tukossa ja että se kaikki hyvä happi (tai happiness) on siellä kehon sisällä, sen täytyy vain päästä vapaasti kulkemaan ja ilmentämään itseään.

Elämänvoiman, chi-energian, tulee päästä etenemään esteittä, jotta hyvä olo voi vallita ja jotta hyviä asioita voi virrata elämään. Jos kropan tai kodin energiat ovat tukossa, elämäkin on yleensä solmussa. Tarvitaan vain yksi kunnon nykäisy, niin solmu alkaa aueta. Näin teki kiinalaisen lääketieteen mestari, jonka työskentelyä esitettiin eräässä dokumentissa. Hän ”näki” ja ”tunsi” asiakkaansa solmukohdat ja veteli hetken aikaa hanoista, koskematta tähän lainkaan. Hän varmaankin näki kuinka kehon energiavirrat olivat menneet ristiin eikä sen seurauksena mikään enää liikkunut kunnolla, johtaen fyysisiin oireisiin. Kun tämä tukos oli saatu selvitettyä, potilas voi paremmin. Ei lääkkeitä, ei leikkauksia. Vain parantavaa, lääkitsevää energiaa, joka virtaa esteettä. Silloin keho pystyy parantamaan itse itsensä.

Mieti omaa kotiasi ja myös kehoasi ja mieltäsi. Voitko aistia kulkeeko siellä energiaa vai onko se jumahtanut tyystin? Ehkä ensin se on vaikeaa, mutta siihen voi harjaantua, niin kuin kaikkeen elämässä. Onko koti kyllästetty turhilla tavaroilla ja muistoilla? Voiko ilmapiiriä leikata kuin veitsellä? Tulevatko perheenjäsenet toimeen keskenään? Kulkevatko ajatukset samoja, tympeitä latuja, ja onko suolistoon kertynyt muutakin kuin suolinukkaa. 

Voit ottaa energiapuhdistuksen avuksi, niin henkisen, fyysisen kuin kodissa suoritettavan. Miltä tuntuu ennen kodin energiapuhdistusta ja miltä sen jälkeen? Ero pitäisi huomata helpompana hengittämisenä ja mielialan nousuna. Kehon puhdistus helpottaa päänsärkyoireita ja väsymystä kun toksiinit pääsevät helpommin ulos. Ja mielen puhdistus myrkyllisistä ajatuksista vasta hyvää tekeekin.

Kaikki on sinussa itsessäsi. Sinä olet yhtä kuin kotisi, elämäsi ja niiden energiat. Usko vain itseesi ja omaan energiaasi ja anna sen virrata. Tämäkin tarina on kirjoitettu käsillä, jotka vuosiin eivät kivutonta päivää nähneet, ja mielellä, joka ei positiivista ajatusta olisi tunnistanut vaikka sillä olisi isketty päähän. Ja nyt se kivuton ja mieletön päivä on tässä. Juuri tänään. Mikä upea syy olla elossa!

Ovet ja ikkunat auki uusille energioille!

Tie saattaa näyttää suoralta, mutta edessä olevien puskien taakse ei koskaan näe. Mitähän elämän yllätyksiä siellä on?

Ulkoilmasta löytyy luonnon omaa kasvuenergiaa. Kun sitä tankkaa, jaksaa taas itsekin kasvaa ja kukkia ja tuottaa iloa toisillekin.

Välillä elämä riepottelee niin, että meinaa tukka ja äly lähteä päästä. Mutta kaikki myrskyt menevät aikanaan ohi.

Ja tärkeintähän on... korkeat näkymät kauas eteenpäin ja rakkaus. Kuka tämä Maurizio oikein on, sitä en vaan tiedä.

Loppujen lopuksi energiamme vain muuttaa muotoaan. Askelet sannalta häviävät ja niin häviät sinäkin, ja tämä päivä. Energiasi jää jäljelle, toivottavasti se on jotain kierrättämisen arvoista.

Muista levätä! Martedi riposo, eli tiistai on italialaisittain lepopäivä. Maanantaisin saatetaan avata myöhään ja perjantaina sulkea vähän aiemmin (ainakin toimistoissa) ja siestaa vietetään, jotta ruokailulle pyhitetään sille kuuluva aika. Mutta sitten vastapainoksi aloitetaan aamulla aikaisin ja jatketaan myöhään illalla. Huilaamalla välillä jaksaa pidempään.

Merenrantahuvilakin saattaa sortua liian kovassa menossa, tyrskyssä ja tuulessa. Elämässä tarvitaan tasapainoa - sitä voi saada vaikkapa tutkimalla ja harjoittamalla fengshuita.




Kaikki kuvat: Virpi Karjalainen ja Santi Gambino.

Ammatillista paloa etsimässä

Tässä eräs perjantai-aamu otimme mieheni kanssa nykyajan vossikkakyydin eli Onnibussin Turun Aurakadulta ja suuntasimme Helsinkiä kohti kovat mielessä. Olimme menossa "bisnesmatkalle" videoimaan pari haastattelua tuttujen fengshui-konsulttien kanssa. Minkälaista läppää asiasta heitimme, tulee näkymään vielä jossain vaiheessa tätä vuotta YouTube-videoina, kunhan saadaan kuvat, äänet ja editointiviilaukset kuntoon.

Kävimme ensin Nina-Hannele Ruthin työtilassa Kruununhaassa ja kuvasimme etenkin hänen vaikuttavaa maineseinäänsä, jossa on diplomia monen elämän edestä, sekä todella zenmäistä wc:tä, jossa astuu hetkeksi ihan eri maailmaan ja mielentilaan. Hänen vessassaan voisi istuskella tovin jos toisenkin ihan vaan fiilistelemässä - tai ns. asioilla. 

Kyselin videota varten Nina-Hannelen tiestä fengshui-konsultiksi ja tituleerasin häntä hyvinvointialan renessanssi-naiseksi, sillä niin hengästyttävän paljon osaamista hänellä on jo takataskussa. Nina-Hannele on yksi näistä ainaisista opiskelijoista - ei niin, että gradu roikkuu vuosikausia riippana kaulassa, vaan että yhden kurssin ja tutkinnon jälkeen aloitetaan heti seuraavaa, kun tiedonjano ei vaan sammu. Vai mitä sanotte tästä ammattilistasta: energia- ja reikihoitaja, kosmetologiyrittäjä, ripsi- ja kynsiteknikko, sisustussuunnittelija ja fengshui-konsultti sekä -kouluttaja, joogaohjaaja ja tuoreimpana saavutuksena elämäntaitovalmentaja eli Life Coach. Näin aikaansaavalta ihmiseltä ottaisin kyllä jokusen neuvon elämänhallinnasta vastaan! Ja olenkin itse asiassa tehnyt diilin hänen kanssaan, että pääsen osalliseksi Life Coach -valmennukseen. Kohta on siis elämä hallussa. (Te joita kiinnostaa tyytyväisempi elämä, tsekatkaa Nina-Hannelen Onnellisuusklinikka facebookista.)

Kun olimme vaihtaneet kuulumiset ja saaneet tarinat tapetille, olikin aika ottaa ratikka toiselle puolelle Hakaniemen siltaa ja käydä toisen fengshui-konsultin, Rauli Pitkäsen, tykö. Raulin pieni studio-apartment suorastaan tihkuu namastea ja läsnäolon voimaa. Kauniita buddha-patsaita löytyy kotialttarilta sen seitsemän kulhon kera, sillä Rauli harjoittaa tiibetin buddhalaisuutta ja on muutenkin mies monen itämaisen taidon takana. Renessanssimies tämä Raulikin on, sillä työkalupakista löytyy mm. hierojan paperit, akupunktiota, reikiä ja shindoa, fengshui-konsultointia ja -kouluttamista, yhdeksän kin astrologiaa, kiinalaista lääketiedettä, muutama julkaisemista vailla oleva oppikirja sekä suomalaisen fengshui-kompassin suunnittelua. Tunsin itseni äkkiä jotenkin pieneksi ja rajalliseksi ja totesin, että opintieni on vasta ihan alussa. Ehkäpä Rauli on vaan karmankierrossa vähän eri kierroksilla kuin minä ja joudun itse tallailemaan maapallolla vielä monta kuunkiertoa ennen kuin asiat valaistuvat ja hommat täällä on tehty.

Jasminteetä siemaillessa, suitsuketta poltellessa ja lattialla istuessa juttelimme Raulin kanssa itämaista asiaa laidasta laitaan ja kysyinkin hänen tarinansa fengshuin pariin päätymisestä. Tutkimme yhdessä fengshui-kompassia ja Raulin oman työtilan/asunnon fengshui-sektoreita ja tehosteita. Kyselin lisäksi viime kesänä perustetun Fengshui Sampo -yhdistyksen taustatarinaa ja toimintaideaa. Rauli kertoi lisäksi buddha-alttarin esineiden tarinaa ja mainitsi, että buddhilla pitäisi aina olla jokin syvempi merkitys omistajilleen kuin pelkkä sisustusesineenä toimiminen. Guilty as charged. Olen saanut yhden buddhan "erolahjaksi" entiseltä työkaverilta ja toisen ostin juuri Prahasta työpöydälleni. Kyllä niillä merkitystä on. Ensimmäinen symboloi, että on elämää myös potkujen jälkeen ja toisen valitsin hartaasti kymmenien buddhien joukosta tuomaan siunausta elämääni. Ei sitä koskaan liikaa ole.

Kuullessani, että viimeiset neljä vuotta Rauli on tehnyt 16-tuntisia työpäiviä niin opiskelun kuin yrittämisen saralla, kokematta kuitenkaan vielä minkäänlaista burn-outtia vaikka kiirettä onkin pitänyt, omat koti-illat tv:n äärellä tuntuivat yhtäkkiä kovin saamattomilta ja oma mielentila vielä liian häilyväiseltä stressaantumaan. Mutta voisiko ajatella, että sohvalle rätkähtäminen ja pään nollaaminen antamalla juonikulut kerrankin jonkun muun ohjaksiin, onkin itse asiassa todellista mindfulnessin/mindlessnessin toteuttamista. Joo, kyllä varmaan voi. Tärkeintähän on olla stressaamatta, ja tv:n ääressä se onnistuu minulta parhaiten. En jouda murehtimaan, jos murha tai muotinäytös on todella koukuttava. 

Kaikilla meillä on omat keinomme ottaa töpseli päivän päätteeksi irti, ettei tule oikosulkua. Parasta on, jos oma ympäristö on sen verran fengshuilla tuettu, että rauhoittuminen onnistuu ja patterit voi ladata helposti uudelleen. Raulin luona oli kiireetön tunnelma ja fengshui-energia oli selvästi läsnä, osa jokapäiväistä elämää. Ja täällä ei ollut mitään turhaa tai pelkästään sisustuksen vuoksi laitettua - kaikella oli tarkkaan harkittu merkityksensä fengshuin tai buddhalaisuuden kannalta.

Illalla kotiin takaisin Turkua kohti matkasi kaksi vähän väsähtänyttä, mutta innostunutta ihmistä. Mieheni suunnitteli jo miten voisi editoida haastattelut, kun taas minä mietin tätä tiedon suunnatonta määrää ja mikä sisäinen palo asiaan ihmisellä pitääkään olla, päivästä toiseen. Sekä Raulilla että Nina-Hannelella on sisäinen tiedonhaun olympiatuli palamassa, eikä sitä sammuta mikään mahti.

Uskon, että jokainen tapaaminen ja jokainen hetki vie meitä hienovaraisesti kohti tiettyä päämäärää. Se, että puhuimme sekä Nina-Hannelen että Raulin kanssa reikistä ja että lähtiessämme Rauli lahjoitti minulle pari reikikirjaa (sekä Karen Kingstonin Paikat kuntoon - vinkki sekin), sai minut pohtimaan, mikä merkitys reikillä onkaan elämässäni. En ole päässyt sitä vielä ammatillisesti harjoittamaan, vaikka se eräs tavoitteeni onkin. Jospa tämä päivä, nämä haastattelut ja kirjat ovat uusi sysäys reikienergiaa kohti. Sillä reiki on käytännössä sama asia kuin fengshuissa puhuttu chi-energia, se vain virtaa kosmoksesta käsien välityksellä kehoon, siinä missä chi virtaa lähteestään kotia elävöittämään. Moni fengshui-konsultti tuntuukin olevan myös reikin harjoittaja, ellei peräti reikin opettaja, eli reiki-master. Eli jos sinulla sattuu olemaan nurkissa käytetty, taitettava hoitopöytä, voisitkin ottaa yhteyttä...

Jäin miettimään myös omaa polkuani fengshuin piiriin, tähän astisia opiskeluitani ja sisäisiä tiedonhakutarpeita. Tuntuu, että nykypäivänä yksi ammatti on ihan minimivaatimus, ja monella on monta tutkintoa plakkarissa, jotta edes jostain repii leivän ja lepuskat. Yliopiston jälkeen minäkin kuvittelin, että opiskelut olivat nyt tässä ja loppuelämä mennään näillä opeilla, yhtä uraa kyntäen. Olin lievästi sanottuna väärässä. Riittää kun menee terveys, niin elämäntietään joutuukin yhtäkkiä muuttamaan perusteellisesti.

Totaalinen pahoinvointi sai minut kiivaasti etsimään sitä mystistä graalin maljaa, totaalista hyvinvointia. Se etsintä, jonka aikana kokeilin kaikkea mikä lupasi parantumista, päättyi itse asiassa fengshuihin. Elämäni ei ole vielä sataprosenttisesti naminamia, mutta nyt on monta syytä herätä aamulla. On niin paljon ymmärrettävää ja opeteltavaa ja suuret asiat odottavat toteuttamistaan. Teen sen, mitä tässä elämässä ehtii. Välillä on vähän kiire.

Doreen Virtue, amerikkalainen chakra- ja enkeliguru, sanoo pystyvänsä näkemään ihmisten luontaisen lahjakkuuden ja mihin ammattiin heidän tulisi ryhtyä. Omaa päätöstä helpottamaan hän kehottaa miettimään mikä on se intohimon kohde, johon heti pakenet, kun on hetki aikaa tehdä tai olla tekemättä jotain. Se on sisäinen pakkosi toteuttaa itseäsi, ja sen voisi valjastaa ammatiksi.

Olen päätynyt Raulin ja Nina-Hannelen tavoin pistämään näppini moneen piirakkaan yhtä aikaa, joten yhtä ainoaa ammattia ei oikein ole. Voisi silti sanoa, että isona minusta lopulta tuli fengshui-konsultti, tällainen oman elämäni fengshui-bloggaaja ja luennoitsija (ja odottakaahan kun näette ne meidän videot!). Pidänkin itseäni vähän sellaisena fengshuin sisäänheittäjänä, tarjoan matalaa kynnystä alkaa tutustua siihen, mitä kaikkea fengshui pitää sisällään. On jokaisen oma asia päättää, oliko annos tarpeeksi maistuva, vai mennäänkö seuraavalla kerralla jonnekin muualle.

Jää nähtäväksi tuleeko minusta Nina-Hannelen lifecoachaamisen jälkeen vielä jotain ihan muuta. Siitä pääset selville, kun käyt näillä blogi-hoodeilla aina silloin tällöin. Kiitos, että tulit tänäänkin!

Nina-Hannele maineseinänsä edessä ja diplomiensa kuningattarena

"Ja sit mä olin ihan tätä myöten täynnä sellaista hyvää fengshui-pössistä..." 

Nyt silmä kovana, jos näistä Raulin puheista vaikka oppisi jotain...

Tässä se yhteinen mielenkiinto on, fokusoituneena fengshui-kompassiin.

"-Oletko sinä se Fengshui-Sampo?" -No nythän Virpi vitsin murjaisit!

Hauska mies tuo Rauli, voi että...

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.

Kuva: magicofcleaners.co.uk