Lukioaikoina, ellei peräti ylioppilaskirjoituksissa, kirjoitin mielikuvitusleikin, jossa Suomi sijaitsi Italian paikalla ja Italia lykättiin Pohjolan nurkille. Kuten arvata saattaa, suomalaisista tuli elehtivämpiä etelässä ja kansainvälisesti menestyneempiä, kun kulkuyhteydet olivat avoinna niin Eurooppaan kuin Afrikkaankin. Italialaiset puolestaan saivat kärvistellä kylmän kohmettamina ja vilkas sosiaalinen kanssakäyminen alkoi hiipua sitä mukaa kun lämpömittari tippui miinukselle. Jälkikäteen ajateltuna on hassu sattuma, että löysin sittemmin italialaisen miehen ja olemme voineet käytännössä kokeilla kuinka suomalainen vapautuu turhista säännöistä ulkomailla ja kuinka ikijää sulaa mitä kuumemmaksi meno yltyy, kun taas italialainen kaipaa sosiaalisia kontakteja mustien toppatakkien maassa ja ihmettelee kun ihmiset ovat ajatustavaltaan niin neliskanttisia.
Avotakan artikkelissa maailmalla töitä tehnyt nainen ei enää kyennyt taipumaan kotimaansa Suomen työkulttuuriin ja ilmapiiriin monien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Juttua lukiessani mieleeni pälkähti ajatus fengshui-baguan sijoittamisesta Euroopan kartalle. Fengshuissa koti ja puutarha voidaan jaotella ilmansuuntien mukaan eri alueisiin, kuten terveyteen ja vaurauteen, joten ajattelin, että mitä bagua mahtaisikaan kertoa isommalla tasolla Euroopasta ja sen alueista?
Jos siis leikkimielisesti lätkäisemme Euroopan kartan päälle ilmansuuntien mukaisen baguan ja katsomme löydökset, niin keskustasta löytyy luonnollisesti Saksa (ota visuaaliseksi avuksi alempaa löytyvä kuva). Sen ympärillä kaikki pyörii ja se sanelee säännöt. Sillä itsellään on jalat maassa, sillä baguan keskusta on maaelementin alue ja se edustaa terveyttä ja kaikkien elementtien tasapainoa. Tähän asti ainakin olemme kartalla!
Pohjoinen on uran, työelämän ja uusien alkujen bagualohko. Tälle alueelle saan osumaan ne perinteiset skandinaaviset maat, eli Tanskan, Norjan ja Ruotsin. Totta onkin, että näissä maissa tehdään menestyksekkäästi rahaa, luodaan uusia kannattavia bisneskonsepteja ja pidetään työtä elämän napana. Norjan öljy lisäksi voitelee oravanpyörän rattaita ja tanskalaiset yhtenä maailman onnellisimmista kansoista tekevät työnsä laulellen. Täsmää tämäkin.
Siirtykäämme koilliseen, koulutuksen, tiedon ja oppimisen luvattuun maahan, eli Suomeen. Täällä ei mitään saa tehdä ennen kuin on käyty kurssit, hankittu todistukset ja luvat ja tehty asiat byrokraattien suositusten mukaan, vaikka se maalaisjärjen vastaista olisikin. Koillisen koulutusorientoitunut yhteiskunta tuntuu jähmeältä, eikä ihme: koillinen edustaa maalementtiä ja maalla on kontrollisuhde veteen, pohjoisen elementtiin. Toisinsanoen Suomessa liika koulutuksen ja tiedon painottaminen estää notkeuden ja luovien ratkaisujen käytön työelämässä.
Samalle koillisen sektorille osuvat myös Baltian maat ja suuri osa Venäjää, mutta poikkeus vahvistanee säännön. Tai sitten voimme vähän venyttää karttaa ja tyrkätä ne osaksi itää, joksi ne muutenkin mielletään. Idän aluetta pidetään terveyden ja perhesuhteiden sektorina. Itäblokin maissa on totuttu turvaamaan perheeseen, kun muuhunkaan ei voi. Terveys on pysynyt hyvänä ainakin siinä mielessä, että länsimaiden pikaruokahapatus pysyi täältä kauan poissa ja työnteko oli todennäköisesti kovaa ja fyysistä. Ainakaan elintasotauteja ei ehtinyt kertyä.
Siirtykäämme rikkauden ja vaurauden alueelle kaakkoon! Mitä sieltä löytyykään: Wien ja Itävalta, Budapest ja Unkari, Kreikka saarineen sekä Euroopan laidalta Istanbul. Mitä rikkauksia, niin kulttuurillisesti, historiallisesti kuin arkkitehtonisestikin! Wienin oopperatalot ja ylväät kahvilat, Istanbulin kirkkoaarteet ja Kreikan sivistys temppeleineen. Tätä jos mitä sanon runsauden ja yltäkylläisyyden alueeksi, sillä kaakko edustaa nimenomaan pitkän ajan kuluessa kertynyttä omaisuutta sekä niin henkistä kuin fyysistä palkkiota.
Polttaa, polttaa - vuorossa on etelä ja tulen alue. Etelä edustaa fengshuissa menestystä, tunnustusta ja hyvää mainetta. Tällä alueella on kaikkien rakastama Italia, jonka maine maailmalla ei rapaannu, vaikka sen poliitikot kuinka vetäisivät omaan pussiin. Hyvän ammatillisen aseman ja maineen suojissa voikin tehdä melkein mitä vain. Italian hohde ei himmene, se loistaa kuin ikuinen liekki niin ruoan, designin, kulttuurin, taiteen ja turismin saralla. Hei, tämä fengshui-bagua tosiaan tietää mistä puhuu!
Lounas on perheen naisen, äidillisen hoivan ja avioliiton sektori. Jos nainen voi huonosti, koko perhe voi huonosti. Tälle alueelle osuvat latinomaat Espanja ja Portugali sekä Ranska. Uuu, l'amour - Ranska parisuhteen ja romanttisen onnen alueella! Kyllä, painopiste on rakkaudessa ja hyvässä elämässä, työt tulevat sitten toisena, tai kolmantena. Espanjassa ja Portugalissa nainen pitää perheen kasassa, perinteiset roolimallit ovat voimissaan. Katolisissa maissa avioliitto ja papin aamen on muutenkin suotavaa.
Luovuuden, lasten, projektien ja tulevaisuuden alueelle osuu esimerkiksi Hollanti, Belgia ja osa Ranskaa, Irlantia sekä Etelä-Englanti. Täällä katsotaan elämässä eteenpäin ja ekonomia voi hyvin. Irlannissa syntyvyys on suurta, eli lapset, check! Hollannin maine luovuuden tuulimyllynä on vertaansa vailla ja Brysselistä käsin johdatellaan Euroopan tulevaisuutta.
Viimeisenä baguan alueena on luode, auttavien ystävien, verkostoitumisen ja esikuvien alue. Olemme Iso-Britannian maaperällä ja täällä jos missä kontaktit ovat tärkeitä. Moni kulttuuri- ja yritysmaailman esikuva on täältä lähtöisin ja anglosaksit ovat aina olleet meitä muita edellä. Mieleen tulee etsimättä Beatlesit ja Richard Branson ja millaisen hurrikaanin nämä ovatkaan jäljessään nostaneet.
Tämä pieni mielikuvaharjoitus ja fengshui-baguan asettaminen Euroopan kartalle sai sydämeni laulamaan - se siis toimii tässäkin mittakaavassa! Ylävitoset Euroopalle ja fengshuille!
torstai 29. lokakuuta 2015
maanantai 12. lokakuuta 2015
Merkkejä on ilmassa!
Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, joka vaikutti ihastuttavalta netti-ilmoituksen perusteella. Vaikka en ollutkaan tosimielessä liikenteessä, katselin silti matkan varrella merkkejä, jotain viestiä siitä, olisiko tämä meille sopiva koti. Oli aurinkoinen kirpeä pakkassää, liikenne sujui rivakasti, sain autoilijoilta tietä ja erään tutun talon seinässä huomasin liidulla piirretyn raapustuksen "Tervetuloa!" Pidin näitä kaikkia hyvinä enteinä. Vaikka itse puutaloasunto ei ollutkaan niin unelmainen kuin olin etukäteen fiilistellyt, merkit eivät ainakaan olleet huonot.
Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.
Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi.
Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat!
Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön.
Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.
Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat...
Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.
Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.
Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.
Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi.
Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat!
Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön.
Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.
Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat...
Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.
Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.
Tunnisteet:
bagua,
elämänvoima,
energia,
energianlaatu,
energiataso,
fengshui,
fengshui-konsultti,
ming gua,
parisuhde,
puuttuva osa,
suotuisa ympäristö,
tilan harmonisointi,
uuden asunnon hankkiminen
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Mitä tapahtui kirjeille? Jatkokertomus Divaani-lehden artikkelille Siivouspäivä fengshui-tyyliin
Elokuun Divaani-lehdessä kerroin kaikelle kansalle miten tutustuin fengshuin maailmaan ja mitä kaikkia muutoksia se kotonani aiheutti. Lehtiartikkelissa suuressa osassa oli menneen elämäni rakkaus ja siitä muistoksi jääneet kirjeet. Jutussa päädyttiin niinkin freesiin ratkaisuun kuin kirjeiden ulkoistamiseen parvekkeelle. Kyseessähän on sentään lasitettu parveke ja kirjeiden suojana vanha matkalaukku, hyvässä tallessa olivat siis vieläkin.
Olin miettinyt kirjeiden kohtaloa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin vuoden verran, eli asia oli pompsahtanut tietoisuuteeni fengshui-konsulttikurssin myötä. Kun päädyin työharjoitteluun Divaani-lehteen, tilaisuuteni koitti ja ehdotin fengshui-aiheista artikkelia. En arvannut itsekään aluksi, kuinka henkilökohtainen matka siitä lopulta tuli.
Keväällä juttua kirjoittaessani minulla ei ollut vielä aikomustakaan hävittää kirjeitä, sillä olin vakuuttunut, että minun täytyy käydä ne läpi ja ikäänkuin tehdä matka menneisyyteen, matka minuksi. Lehti ilmestyi elokuussa ja samoihin aikoihin avasin kirjeitä täynnä olevan matkalaukun. Tarkoitus oli tehdä tilit selviksi ennen kuin kirjeiden lopullisen kohtalon voi päättää.
Tiesin, että ex-mieheni kirjeitä on hengästyttävä määrä, sillä kirjeenvaihtomme oli tiivistä. Kirjoittelimme noin 6-7 vuotta ennen yhteenmuuttamista ja koska siihen aikaan ei ollut internettiä, spostia, chattia, skypeä tai muuta ilmaista viestintäkanavaa ja koska kaukopuhelut (huom. Savosta Turkuun, ei siis mannerten välillä) maksoivat mansikoita, niin ainoa keino oli kirjoitella kirjeitä. Suurinpiirtein joka päivä koulun jälkeen. Postitustahti oli noin yksi kirje per viikko, eli jos vuodessa on 52 viikkoa ja vuosia on noin kuusi, niin se tekee arviolta ainakin 300 kirjettä ja kortit päälle.
Aloitin urakan. Joitakin kirjeitä oli hauskaa ja nostalgista lueskella, jotkut jutut olivat puuduttavia. Ajankuva ennen nettiyhteyksiä toi muistoja mieleen. CD-levyt piti käydä varta vasten ostamassa kaupoista ja kirjeiden mukana läheteltiin usein itsekoostettuja kasetteja, kirjepaperiin sai menemään monta markkaa ja tiedonhankkiminen perustui tv-uutisiin, lehtileikkeisiin ja kirjaston kirjoihin. Jos televisio-ohjelmaa ei muistanut nauhoittaa videolle, peli oli menetetty, koska katsomoita ja yleareenoita ei ollut. Ja jos joku ei suvainnut vastata puhelimeen tai kirjeisiin, hän oli kertakaikkiaan tavoittamattomissa. Eräskin ystäväni ei aina pystynyt maksamaan puhelinlaskuaan tai toisin sanoen "luuri on huollossa", joten ainoa keino oli odotella josko hän heittäisi kirjeellä sitten jossain vaiheessa. Läheisetkään kirjeystävät eivät siis aina olleet lähellä.
Matkalaukusta löytyi myös pari päiväkirjaani, joista toiseen minun piti itse murtautua, koska avainta ei ollut enää tallessa... Entä sisältö? No huh huh! En ehkä 38-vuotiaana halua enää tietää mitä ajattelin noin 24 vuotta sitten. Teksti oli sanotaanko vaikka raskassoutuista ja teiniangstin värittämää. Teksti ei millään tapaa vihjannut mitä arjessani oikeasti tapahtui, mutta se miltä tuntui kävi kyllä selväksi. Liikaakin. En päässyt maaliin asti, oli jätettävä lukeminen kesken.
Yllätyksenä tuli se, että olin säilyttänyt KAIKEN. Löysin kirjeitä kirjekavereilta, joita en muistanut ikinä olevan olemassakaan. Löysin kirjeitä, jotka olin saanut kun ekaluokalla vasta opettelin kirjoittamaan ja joiden sisältöarvo oli juuri sitä "Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Mikä sinun lempieläimesi on? Minä tykkään hevosista" -klassikkoainesta. Löysin kirjeitä kaikilta niiltä, jotka olivat vastanneet 12-vuotiaana jättämääni teksti-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseen, josta olin ovelasti jättänyt ikäni pois. Löysin kirjeitä ja matkakortteja sukulaisilta, luokkatovereilta, opiskelukavereilta sekä niiltä parhaista parhaimmilta sydänystäviltä, joiden kanssa yhteydenpito jossain vaiheessa vaan lopahti ja mieleen jäi epämääräinen haikeus.
Totesin lopulta, että kirjeitä on liikaa, niihin liittyy liikaa ahdistavia tunteita ja että on parempi elää elämää nyt ja antaa menneiden olla. Tunsin kiitollisuutta kirjeystäviäni kohtaan, että olin ollut heidän kirjeidensä arvoinen ja että elämämme oli silloin joskus nivoutunut tiiviisti yhteen. Kirje toisensa jälkeen siirtyi paperikoriin ja tunteikkaan päivän jälkeen yksi iso Ikea-kassillinen paperitavaraa ja tunnekuohua lähti tyhjennykseen. Jos minulla olisi ollut takka tai saunan kiuas, tästä olisi saanut hienon ja symbolisen hetken savumerkkien äärellä. Olisin vapauttanut kirjeen henget, puhdistanut ne tulella ja päästänyt taivaita kohti savukiemuroina. Nyt proosa oli kaukana, kun kippasin kirjeet muun hylkypaperin joukkoon uusiokäyttöä kohti.
Pääsin kuin pääsinkin mieltä askarruttavasta kirjekasasta eroon. Fengshui-mielessä olen siirtynyt niinsanotusti nextille levelille ja teen melkein niin kuin opetan. Mietin vain, mitenköhän minun omille kirjeilleni on käynyt? Ne sadat arkit, joita lähetin matkaan, vieläkö ne jossain huokailevat teini-iän huoliaan? Olisiko niidenkin jo aika päästä lepoon?
Olin miettinyt kirjeiden kohtaloa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin vuoden verran, eli asia oli pompsahtanut tietoisuuteeni fengshui-konsulttikurssin myötä. Kun päädyin työharjoitteluun Divaani-lehteen, tilaisuuteni koitti ja ehdotin fengshui-aiheista artikkelia. En arvannut itsekään aluksi, kuinka henkilökohtainen matka siitä lopulta tuli.
Keväällä juttua kirjoittaessani minulla ei ollut vielä aikomustakaan hävittää kirjeitä, sillä olin vakuuttunut, että minun täytyy käydä ne läpi ja ikäänkuin tehdä matka menneisyyteen, matka minuksi. Lehti ilmestyi elokuussa ja samoihin aikoihin avasin kirjeitä täynnä olevan matkalaukun. Tarkoitus oli tehdä tilit selviksi ennen kuin kirjeiden lopullisen kohtalon voi päättää.
Tiesin, että ex-mieheni kirjeitä on hengästyttävä määrä, sillä kirjeenvaihtomme oli tiivistä. Kirjoittelimme noin 6-7 vuotta ennen yhteenmuuttamista ja koska siihen aikaan ei ollut internettiä, spostia, chattia, skypeä tai muuta ilmaista viestintäkanavaa ja koska kaukopuhelut (huom. Savosta Turkuun, ei siis mannerten välillä) maksoivat mansikoita, niin ainoa keino oli kirjoitella kirjeitä. Suurinpiirtein joka päivä koulun jälkeen. Postitustahti oli noin yksi kirje per viikko, eli jos vuodessa on 52 viikkoa ja vuosia on noin kuusi, niin se tekee arviolta ainakin 300 kirjettä ja kortit päälle.
Aloitin urakan. Joitakin kirjeitä oli hauskaa ja nostalgista lueskella, jotkut jutut olivat puuduttavia. Ajankuva ennen nettiyhteyksiä toi muistoja mieleen. CD-levyt piti käydä varta vasten ostamassa kaupoista ja kirjeiden mukana läheteltiin usein itsekoostettuja kasetteja, kirjepaperiin sai menemään monta markkaa ja tiedonhankkiminen perustui tv-uutisiin, lehtileikkeisiin ja kirjaston kirjoihin. Jos televisio-ohjelmaa ei muistanut nauhoittaa videolle, peli oli menetetty, koska katsomoita ja yleareenoita ei ollut. Ja jos joku ei suvainnut vastata puhelimeen tai kirjeisiin, hän oli kertakaikkiaan tavoittamattomissa. Eräskin ystäväni ei aina pystynyt maksamaan puhelinlaskuaan tai toisin sanoen "luuri on huollossa", joten ainoa keino oli odotella josko hän heittäisi kirjeellä sitten jossain vaiheessa. Läheisetkään kirjeystävät eivät siis aina olleet lähellä.
Matkalaukusta löytyi myös pari päiväkirjaani, joista toiseen minun piti itse murtautua, koska avainta ei ollut enää tallessa... Entä sisältö? No huh huh! En ehkä 38-vuotiaana halua enää tietää mitä ajattelin noin 24 vuotta sitten. Teksti oli sanotaanko vaikka raskassoutuista ja teiniangstin värittämää. Teksti ei millään tapaa vihjannut mitä arjessani oikeasti tapahtui, mutta se miltä tuntui kävi kyllä selväksi. Liikaakin. En päässyt maaliin asti, oli jätettävä lukeminen kesken.
Yllätyksenä tuli se, että olin säilyttänyt KAIKEN. Löysin kirjeitä kirjekavereilta, joita en muistanut ikinä olevan olemassakaan. Löysin kirjeitä, jotka olin saanut kun ekaluokalla vasta opettelin kirjoittamaan ja joiden sisältöarvo oli juuri sitä "Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Mikä sinun lempieläimesi on? Minä tykkään hevosista" -klassikkoainesta. Löysin kirjeitä kaikilta niiltä, jotka olivat vastanneet 12-vuotiaana jättämääni teksti-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseen, josta olin ovelasti jättänyt ikäni pois. Löysin kirjeitä ja matkakortteja sukulaisilta, luokkatovereilta, opiskelukavereilta sekä niiltä parhaista parhaimmilta sydänystäviltä, joiden kanssa yhteydenpito jossain vaiheessa vaan lopahti ja mieleen jäi epämääräinen haikeus.
Totesin lopulta, että kirjeitä on liikaa, niihin liittyy liikaa ahdistavia tunteita ja että on parempi elää elämää nyt ja antaa menneiden olla. Tunsin kiitollisuutta kirjeystäviäni kohtaan, että olin ollut heidän kirjeidensä arvoinen ja että elämämme oli silloin joskus nivoutunut tiiviisti yhteen. Kirje toisensa jälkeen siirtyi paperikoriin ja tunteikkaan päivän jälkeen yksi iso Ikea-kassillinen paperitavaraa ja tunnekuohua lähti tyhjennykseen. Jos minulla olisi ollut takka tai saunan kiuas, tästä olisi saanut hienon ja symbolisen hetken savumerkkien äärellä. Olisin vapauttanut kirjeen henget, puhdistanut ne tulella ja päästänyt taivaita kohti savukiemuroina. Nyt proosa oli kaukana, kun kippasin kirjeet muun hylkypaperin joukkoon uusiokäyttöä kohti.
Pääsin kuin pääsinkin mieltä askarruttavasta kirjekasasta eroon. Fengshui-mielessä olen siirtynyt niinsanotusti nextille levelille ja teen melkein niin kuin opetan. Mietin vain, mitenköhän minun omille kirjeilleni on käynyt? Ne sadat arkit, joita lähetin matkaan, vieläkö ne jossain huokailevat teini-iän huoliaan? Olisiko niidenkin jo aika päästä lepoon?
Tunnisteet:
Divaani,
fengshui,
kirjeenvaihto,
kirjekaverit,
kirjeystävät,
parisuhde,
rakkauskirjeet,
roina,
siivous,
siivouspäivä fengshui-tyyliin,
tavara,
tilan harmonisointi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)