Elämä on yhtä juhlaa

Toukokuun alku on täynnä lupausta. Puut vihertävät jo, ensimmäiset kukat ovat uskaltautuneet maan povesta kurkistamaan auringonvaloa ja rinnassa pamppailee se monelle tuttu tunne: pieni levottomuus uuden kesän kynnyksellä, kiitollisuus siitä, että taas yksi talvi on selätetty sekä toive päästä vähän juhlimaan. Ja onhan uudessa kesässä aina juhlan aihetta!

Vappu on juuri takanapäin ja ensi viikolla kodeissa juhlitaan, kussakin omalla tavallaan, Äitienpäivää. Erityisen suurta kihelmöintiä liittyy myös koulujen kevätjuhliin, jotka ainakin minun lapsuudessani olivat varsinainen aikataulutetun kouluvuoden ja kesän villin vapauden rajapyykki. Nyt moni aikuinen voi vain kaiholla katsella kuinka nuori heittää todistuksen pöydälle ja lähtee juhlavaatteissa juhlimaan pitkää kuumaa kesäyötä, sitä nuoruuden ainutlaatuista kesää, joka väreilee huikeita mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia sekä matkoja jonnekin kauas pois näiltä kulmilta.

Kesälaitumille pääsyn jälkeen on pian vuorossa vuoden juhlakruunu, juhannus, kesäloman kosteat korkkaamiset sekä kenties myös ystävien tai sukulaisten herkät häät. Kesällä elämä tuntuukin olevan kuin yhtä juhlaa. Jo pelkkä lämmin ilta voi olla syy nostaa kannat kattoon ja suunnata kohti terassia, oli tämä terassi sitten kapakan kyljessä tai omalla pihamaalla. Kesällä suomalainen tunteekin elävänsä tätä päivää, tätä hetkeä ja ehkä siksi kesäsäiden pettäminen tuntuukin niin karulta, niin epäreilulta. Miten on mahdollista, että sataa, kun on kesän korein aika.

Me suomalaiset kyllä ansaitsemme kaikki juhlamme, sillä niin karuissa luonnonolosuhteissa täällä eletään, ettei korkokenkäkelit ole ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin muualla Euroopassa. Viis siitä, että mekon alla on kalsarit tai sandaalissa villasukka. Nyt juhlitaan! Aina voi ottaa sitä sisäistä lämmikettä, jos ei muuten tarkene.

Fengshuin näkövinkkelistä juhlat ovat meille elintärkeitä hetkiä, riittejä suorastaan. Elämme täällä pohjoisessa maassa pitkälti yin-elämää, tasaista, pimeää, hiljaista, kylmää, sisäänpäinvetäytyvää, vakavaa, joskus yksinäistä ja passiivistakin. Kyllä kesäajan ja juhlien tarjoama yang-energia tekee meille gutaa: me saamme annoksen valoa, sosiaalisuutta, aktiivisuutta, lämpöä, yhteenkuuluvuutta ja toiveikkuutta. Kenties meistä kuoriutuu myös äänekkäitä, nauravia ja rohkeita. Joskus jopa ihan ilman alkoholiakin.

Talven ja kesän vaihtelu sekä arjen ja juhlan ero on kuin yinin ja yangin vastakohdat. Ei yhtä ilman toista. Emme voisi täysin rinnoin nauttia kesän huumaavista hetkistä jos emme tietäisi kuinka äärettömän erilainen on talven pimein taival. Emmekä mitenkään voisi nauttia juhlien ohikiitävistä, silmäkulmaa kostuttavista tunnelmista ja nauruista jos arkemme ei joskus olisi puuduttavan tylsää, harmaata tiskirättiä. 

Matti Nykänen sanoo, että elämä on laiffii, mutta melkeinpä voisi sanoa, että elämä on yhtä fengshuita: yinin ja yangin ääripäät luovat yhdessä tasapainoisen kokonaisuuden. Älä siis skippaa juhlia vääränlaisen vaatimattomuuden nimissä! Kun kuolinvuoteella tai vanhainkodissa mietit elämää, olet varmasti sitä mieltä, että olisinpa rillutellut enemmän ja keksinyt tikusta aihetta juhlaan, vaikka väkisin. Olisi saanut pukeutua kauniisti ja jutella kenties ihan uudenlaisten ihmisten kanssa mitä erinäisimmistä aiheista. Ja ties mihin se olisi johtanut.

Koska juhlakausi on vasta aluillaan enkä tiedä kenen kanssa kippistelen, milloin ja missä, niin otetaan siksi tähän kirjoitukseen juhlavia kuvia viime vuoden puolelta. Suomi100-vuonna juhlia pukkasi kuin sieniä sateella ja minullakin oli tilaisuus nauttia yksistä upeista ja ikimuistoisista viisikymppisistä, jonne minut pyydettiin baarimikoksi juhlatunnelmaa nostamaan. Ikimuistoisin drinkki lienee syntyy, kun sanotaan, että tee mulle yhdet fengshuit!

Tässä alla siis ammattivalokuvaajan otoksia, joissa minäkin vilahdan mukana. Jos tarvitsette omiin juhliinne muistojen ikuistajaa niin valokuvaaja Katri Haaviston löydätte täältä: Katri Haavisto Photography. Makumuistoja sen sijaan toimittaa Pito-Jussi. Oli kyllä hyvää! Niin seura, tunnelma, drinkit kuin ruokakin! Kiitos siitä.

Entiset seuraintalot ovat oivallisia suurten juhlien pitopaikkoja ja jatkavat vanhaa kyläperinnettä.

Saletisti sinistä juhlavuoden mukaan.

Juhlavaa meininkiä. Paikan koristelu oli yksinkertaista, mutta eleganttia.

Upeat salaatit olivat pöydän parhaimmistoa.

Catering-puolen hoiti Pito-Jussi ja sai kehuja koko juhlakansalta.

Suu napsuu jo.

Juhlissa on ihanaa kun saa nostaa arkilookin ja ruoan sille paremmalle tasolle, eli tälläytyä parhaisiin ja maistella uusia upeita makuja. 

Mustikkakakku oli Suomi 100 -juhlavuoden teeman mukainen.

On aika kirkastaa ajatusta pienillä terävillä.

Odotettu hetki kun baari aukeaa. Tervetuloa!

Keskittymistä tehtävien äärellä.

Ei drinksua ilman sitruunaa. Etenkin jos kyseessä on klassikko Gin & Tonic.

Tunnelmavalo nostaa fiilistä. Samoin ne tuikitärkeät juomat.

Suomessa kun ollaan, baaritiskillä kuuluu käyttää viinamittaa, ettei vallan riistäydy juhlamieli käsistä. Loraus sitä, toinen tätä.

- Kuinkas täällä pärjätään? - Hyvin. Kaik o' juotu! Ei auta muu kuin pistää baari kiinni.

Sitten koittaa myös baarimestarin vapaahetki. Ja niinhän se on, että tärkein osatekijä juhlissa on aina ystävät ja juhlamieli. Ei juhlaa ilman kivoja kavereita! Kippis sille!



Tämä kirjoitus kuuluu toukokuun fengshui-blogihaasteeseen, jossa aiheena on juhlat. Sari Weckströmin postauksen löydät täältä:
Aina on syytä juhlia

Italian makuista elämää

Yksi ehdottomista kohokohdista ns. kansainvälisessä ihmissuhteessa on tietysti kumppanin kotimaassa oleskelu, sen kieleen, tapoihin, maisemiin ja ruokiin tutustuminen. Tätä olen tehnyt pikkuhiljaa jo vuodesta 2001, eli olen opetellut välimerellisiä Italian tapoja paljon kauemmin kuin aasialaista fengshuita.

Välillä olen kuulemma "amerikkalaisempi kuin luccalaiset" (sanonta jonka voisi kääntää suomeksi vaikka "jenkimpi kuin stadilaiset") tai "piu napoletano dei napoletani", eli napolilaisiakin jäynempi (tiesitkö, että 90-luvun alussa Napolissa vielä myytiin t-paitoja, joissa oli turvavyön kuva? Niin poliisi ei nähnyt, että olet jättänyt turvavyön oikeasti kiinnittämättä! Tällaisen olisin halunnut hankkia, sitten kun ekan kerran joskus Napoliin pääsen - siitäkin huolimatta, etten omista autoa). 

Luulenpa, että tämä tahtoo sanoa sitä, että sisäiset elämeni Tiikeri ja Lohikäärme pääsevät Italiassa ihan eri tavalla esille kuin Suomen kylmässä kohmeessa. Itse-elementti Ren (Yang Vesi) pääsee tervehtimään toveriaan isoa Välimerta eikä minun tarvitse kylmänarkana miettiä monetko välihousut tänään tarvitaan. Italiassa voi jopa käyttää sandaaleita! Suomessa olen usein joutunut miettimään, että voiko laittaa sukat sandaalien kanssa, kun ilmankaan ei tarkene. Ei ihme, että italialaiset ovat luonnostaan tyylikkäämpiä kun eivät joudu tällaisten asioiden kanssa painimaan! Meillä on Lenita, heillä on ilmasto, joka määrittää tyylin.

Se miksi kirjoitan Italiasta tänään, kun Suomessa on upea aurinkoinen maaliskuu ja pakkasen pauketta ympäri maan, on se, että pian lähestyvät kesälomat. Suomalaisen hartain toive on, että kesällä paistaisi edes aurinko ja lämmintä olisi enemmän kuin jouluna. Siinä onkin tekemistä, että se toteutuisi. Muistaakseni viime kesänä vannoin, että jos taas tulee kylmä kesä, emigroidun koko kesäksi Italiaan. Nyt tarvittaisiin se sammakkoukko kertomaan miten mahtaa käydä.

Italialaisella puolella perhettäni on tähän ratkaisu, mahdollisesti myös sinulle, joka mietit kevään, kesän tai alkusyksyn reissuja etelään. He vuokraavat maaseutumökkiä Toscanan apenniinien vuoristossa upeissa maisemissa niille, jotka suomalaiseen tapaan haluavat nauttia luonnon rauhasta eivätkä halua naapureita liian lähelle. Tuolla mökillä on vietetty lukemattomat pääsiäiset ja grillijuhlat ulkona kirsikankukkien ollessa nupulla, kun Suomessa on ollut... no, tiedät kyllä millainen huhtikuun loskakeli. 

Tältä näyttävät kirsikkapuut maalis-huhtikuun taitteessa Toscanassa. 

Laitan tähän postaukseen kuvia vuosien varrella vietetyistä ihanista hetkistä juuri tällä mökillä, joka on nyt vuokrattavana omaan käyttöön Italiassa, Garfagnanan maisemissa. Mökissä on kaksi makuuhuonetta parisängyllä ja yksi yhden hengen huone, lisäksi olohuoneesta löytyy tarvittaessa levitettävä sohva kahdelle, eli 5 mahtuu leveästi ja 7 vähän ahtaammin majoittumaan. Asunnossa ei ole sellaista nykymukavuutta kuin astianpesukonetta, mutta ei sellaista usealta Suomen kesämökiltäkään löydy.

Maisema mökin puutarhasta läheiseen Ghivizzanon kylään.

Jos kiinnostuit ihan vuokrausmielessä, niin tässä on linkki vuokraussivustolle, josta löytyy sesongin mukaiset hinnat, kuvat ja lisätietoja: Homeaway-vuokraussivustolle

Mieheni hoitaa yhteydenpidon suomeksi, englanniksi, saksaksi tai italiaksi ja minulta voi myös kysyä lisätietoja vapaasti milloin vain. Olemme menossa huhti-toukokuussa laittamaan mökkiä talven jäljiltä kesäkuntoon ja nauttimaan aamupaloista ulkona. Täytyyhän se taas testata, tuo vuoristoilma ja Italian lämpöihme!

Silloin kun tälle mökille itse pääsen käymään, keskityn yleensä olennaiseen. Eli olemiseen, syömiseen ja maisemiin. Toinen vaihtoehto on painella pää kolmantena jalkana auton kanssa lähikyliä ja -kaupunkeja ja etsiä elämyksiä. Tässäkin yinin ja yangin tasapaino on parhaaksi todettu!

Italiassa keskitytään syömään ja kokkaamaan yhdessä. Pihaan voidaan levittää pitkä pöytä ja viettää juhlat tai hörpätä aamukaffet al fresco. Maassa maan tavalla!

Tältä se uljas Garfagnanan vuoristoalueen kesämökki näyttää. Kuten huomaat, ei ole naapureita lähistöllä, vaan voi olla omassa rauhassa ja kuunnella ympäristön äänimaisemaa. Välillä saattaa illan hämäryydessä vilahtaa luonnoneläimiä, kuten villisikoja!

Kesä. Elämän parasta aikaa. Etenkin kun tarkenee ulkona varjossa ilman villasukkia!

Kauniit naiset eivät ehdi rannalle, vaan ovat mökillä siivouspuuhissa. Tätä se käytännössä tarkoittaa, kun Italian mökki otetaan talviteloilta taas kesäksi käyttöön. Me mennään siivoamaan, tuletko sinä kenties nauttimaan lomasta?

Välillä olen tehnyt mökillä myös töitä, kuten valmistellut kurssimateriaalia. Tai sitten olen ihaillut maisemia viinilasillisen kanssa. Jos iskee viileämpi päivä, sisätilat saadaan lämpimiksi kahdella valurautakamiinalla ja ilmalämpöpumpuilla. Ja auttaa se viinikin...

Toscanassa kun ollaan, niin pienen ajomatkan päästä löytyy vaikka mitä, kuten Pisa, Lucca, Siena ja muut kulttuurikaupungit. Tämä elämyksellinen "riippusilta" on vain n. 45 minuutin ajomatkan päässä, kun lähdetään syvemmälle vuoristoon. Oma tai vuokra-auto on ihan välttämätön näillä reissuilla.  

Tässä kuvassa on eräs fengshuin tärkeimmistä säännöistä havainnollistettu käytäntöön. Arvaatko mikä? No tietysti yinin ja yangin tasapaino! Yang-miehet ahkeroivat kun yin-naiset keskittyvät lataamaan akkujaan aurinkoenergialla. Huomaa myös ero miesten ja naisten vaatetuksessa, yin on viileää ja kaipaa lämmintä, kun taas yang on itsessään kuumaa ja kaipaa viilennystä. Ihan oikean elämän fengshui-logiikkaa!

Fengshuin ytimessä — Howard Choyn opissa

Välillä saattaa punainen lanka unohtua, kun laukkaa fengshui-tiedon perässä yhä pidemmälle kinttupolkuja pitkin. Ensin näyttää, että päästään revittelemään superstradaa nopeasti ja suoraan perille asti, ehkä jopa etuajassa, kun ei jäädä turhaan matkalle yöpymään ja syödään vain nopeat snacksit huoltamolla. Sitten käännyt jossain vaiheessa tavalliselle maantielle ja tutkit vanhaa paperikarttaa ja mietit onko se edes oikeinpäin. Eksyt ja kiertelet vähän tuntemattomia kyläpahasia, kysyt neuvoa paikallisilta, jotka kaikki osoittavat eri suuntaan ja lopulta päädyt jotenkin jyrkälle kiviselle aasipolulle, jonka määränpää on ruohontupsujen takana aivan näkymättömissä. Epäilyttää, kannattaako sinne lähteä lainkaan. Silloin saattaa olla aika palata takaisin fengshuin lähtöruutuun ja ottaa uusiksi.

Juuri tällaisen nollauspisteen tarjosi Suomen Fengshui ry:n järjestämä vierailijaviikonloppu, jossa fengshui-arkkitehti Howard Choy kertoi mitä fengshui oikeastaan on, vaatimattomalla 40 vuoden kokemuksella ja aidolla kiinalaisella geeniperimällä. Ennakkotiedoissa kerrottiin, että vierailijamme kertoo maastonmuodoista ja chi’stä, eli fengshuin peruslukutaidosta. Oletin siis, että näemme monta diaa vuoristojen lohikäärmemuodostelmista, vesireiteistä ja otollisista talon paikoista, joissa ulkoiset maaston muodostelmat aktivoivat talon sisäisiä fengshui-tähtiä. En tiedä mitä muut mahtoivat odottaa, mutta saimmekin jotain ihan muuta.

Päällimmäiseksi jäi tietysti mieleen yin ja yang, sillä kuten Howard Choy totesi, kyseessä on niin perustavaa laatua oleva käsitepari, että ilman sitä fengshuita ei edes olisi olemassa. Olen huomannut omankin opetuksen kautta, että yin ja yang ei ole ihmisille helppoa sisäistää ja tuoda käytäntöön, osaksi omaa elämää ja kotia. Usein se jää abstraktiksi asiaksi ilmaan, mutta nyt saimme napattua sitä raivelista kiinni ja tuotua lähemmäs maanpintaa. 

Ennen kaikkea useamman kerran naimisissa ollut Howard Choy halusi meidän ymmärtävän, että yin ja yang lähtee miehestä ja naisesta, siis niistä tyypeistä, jotka siellä kotona asuvat. Pariskunnan harmonia on tärkeimpiä asioita mitä maa päällään kantaa ja perustuu yinin ja yangin tasapainoon. Kun toinen on surullinen, toisen on otettava iloinen asenne, eivät molemmat voi olla maassa yhtä aikaa. Eli kun toinen on heikoilla, toisen täytyy olla vahvempi. Kun toinen taas alkaa haastaa riitaa, toisen on annettava periksi tai ainakin peräännyttävä hetkeksi, jotta toinen rauhoittuu. Ja kun osaa asettaa oman elämänkumppanin etusijalle (eikä esimerkiksi keskity liikaa lapsiin tai työhön), kaikki muukin elämässä loksahtaa kohdalleen, ainakin jos Howardia on uskominen. Muista siis perjantain punaviini, keskustelutuokio ja kireiden hartioiden hierominen eli kontaktin ottaminen siihen, mitä toinen nyt ajattelee. Tuntuikin siltä kuin olisin ollut parisuhdekurssilla koko viikonlopun!

Ilman ihmisiä ei myöskään ole fengshuita, sillä kaikki lähtee paitsi yinistä ja yangistä, feminiinisestä ja maskuliinisesta energiasta (josta ne lapsetkin tulevat), myös ihmisen chi'stä, eli ihmisen omasta energiasta. Jos fengshui-konsultti unohtaa ottaa lähtökohdakseen asukkaan tarpeet ja toiveet, ollaan jo lähdetty menemään metsään. Aina ihminen ensin, sitten vasta ympäristö ja koti missä hän asuu. Mutta toisaalta, ihminen ei koskaan elä umpiossa ilman ympäristöään. Olemme aina asuinympäristömme ympäröimiä, olemme aina itse fengshuin keskellä, tai chi'ssä, kotimme keskiössä. Siksi kodin keskustan hyvä flow auttaa myös meitä itseämme ihan konkreettisesti.

Kurssilaisia mietitytti muun muassa asunnon istuman ja katsoman määrittäminen, eli se, mihin suuntaan asunto avautuu ja mistä päin se ottaa tukea. Jos tätä on yhtään joutunut pohtimaan, huomaa, että istuman määrittämisessä on omat ongelmansa ja ennen kuin asia on selvinnyt, ei voi lähteä huseeraamaan vaikkapa asunnon lentävien tähtien laskemisessa. 

Kurssin parasta ja kirkkainta antia olikin Howardin ohje, kuinka istuma määritetään ja arvaatko jo, miten se tapahtuu? No tietysti yinin ja yangin kautta! Nyt konkreettisesti mietittiin mitä ne tarkoittavat. Korkeampi maasto talon ympärillä on yangia, matalampi puoli on yiniä. Valoisampi puoli asuntoa, se, mistä ikkunat löytyvät ja missä aurinko paistaa, on yangia, kun taas pimeämmät nurkat edustavat yiniä. Aktiiviset väylät, niin asunnon ulkopuolella kuin sisälläkin ovat yangia, kun taas passiiviset alueet, jotka ovat vähällä käytöllä, ovat yiniä. 

Näin kun summataan monta tekijää yhteen, saadaan lopulta määritettyä mihin suuntaan asunto avautuu. Tulos voi olla yllättävä, mutta eipähän perustu pelkkään mutu-tuntumaan. Ellei se sitten riipu siitä mistä roikkuu. Jos jotain opimme viikonlopun aikana, niin sen, että "it depends". Aina voi olla jokin syy, minkä vuoksi asiaa täytyy tarkastella eri näkövinkkelistä, kenties eri lopputulokseen päätyen. Fengshuissa ei siis ole kiveen hakattuja sääntöjä, sillä aina voi löytyä jokin toinen ensimmäisen säännön kumoava tekijä. Ja juuri sen takia näillä kursseilla istutaan että opitaan ottamaan kokonaisuus huomioon.

Kokonaisuus muodostuu Howard Choyn mukaan paitsi muodoista ja konkreettisesta, käsinkosketeltavasta ympäristöstä, myös aineettomasta energiasta. Ei koti ole pelkkää laastia ja tiilenmurikoita kuten ei ihminenkään ole pelkkä kehonsa, vaan paljon enemmän kuin mitä voimme edes aistia. Fengshui on tätä energiaa, josta aina emme voi oikein sanoa mitä se lopulta on. Se on myös tunteita, intuitiota, vaistoja, näkymätöntä energiaa. 

Jos haluaa oppia ymmärtämään fengshuita ja siinä piilevää viisautta, kiinalaiset kehottavat pohtimaan lunta. Siinä kun piilee monta olomuotoa mystisessä, energisessä paketissa. Ja täällä Suomessahan me vasta lunta ymmärrämme jo geeniperimän myötä! Lumi tulee meillä tupaan asti, kun sen keskellä niin pitkän pätkän vuotta - ja koko elämäämme! - vietämme. Ruvetaan siis pohtimaan sen sisältämää viisautta vaikka iltalenkillä, kun emme sitä pakoonkaan pääse. Voisiko kalenteriin lisätä vaikka lumen pohtimisen päivän? Täällä pohjoisessa kun ollaan hakoja täyttämään kalenteri kaikilla tärkeillä päivillä...

Sen lisäksi, että syvensimme näin ymmärrystä yinin ja yangin ja koko fengshuin ydinolemuksesta, kävimme myös tutustumassa Helsinkiin rakenteilla olevaan uuteen keskustakirjastoon, jonka on määrä olla valmis vuoden 2018 loppuun mennessä. Tutkimme maaston etukäteen Google-nettilähteiden avulla, mietimme mistä energia tulee ja mihin se kerääntyy, mitä elementtejä paikalta löytyy ja mitä tämä kaikki lopulta merkitsee. Sitten lähdimme paikan päälle kirpsakassa pakkasilmassa katsomaan rakennusta omin silmin. Fengshui-arkkitehti Howard Choy oli otettu kirjaston optimaalisesta sijainnista ja sen arkkitehtonisesta muodosta, joka nappaa chi-energian sisäänsä, eli hänen mielestään ympäristön energia on otettu haltuun oikealla tavalla. Kirjasto lupaakin hyvää Helsingin ja koko Suomen kulttuurin ja tietotaidon kehitykselle!

En ole ollut vielä yhdelläkään huonolla fengshui-kurssilla ja tässä viikonlopussa on varmasti sulateltavaa ja muisteltavaa vielä vuosiksi eteenpäin. Taidankin muuten nousta tästä näppäimistöltä hetkeksi ja keittää aamukahvit yövuoron jälkeisiltä lyhyiltä yöunilta heränneelle kumppanilleni. Sillä yinin ja yangin sääntöjen mukaan minä joka olen tänä sunnuntaiaamuna jo puoli viideltä noussut innokkaana töiden kimppuun voin vallan hyvin tarjota annoksen yang-energiaani yinisemmän näköiselle uninaamalle keittiönpöydän toisella puolella. Sillä sen mitä Howard Choy kurssillaan kertoi, panin visusti talteen ja hyödynnän sitä jatkossa vaikkapa näin parisuhteen dynamiikkaa miettien.

Siinä se on pähkinänkuoreen puristettuna, eli miten chi kulkee sisällä ja puutarhassa ja miten monella tavalla asunto voikaan avautua.

Kurssilla tutkittiin myös toimistotilojen parhaita istumapaikkoja sekä Helsingin fengshuita, joka alkoi näyttää ihan käden muotoiselta.

Sha-tyylillä! Aina pitää olla yksi tyylivirhe, ettei mene liian täydelliseksi. Sillä tuollainen terävä kulma löytyy uudesta kirjastotalosta, joka osoittaa suoraan kohti Helsingin Sanomien taloa. Kuinkahan käy uutisvälityksen jatkossa?

Alakuvassa osa kurssilaisista Kristiina Mäntysen yläviistosta kuvaamana.

Lopuksi ihmeteltiin vielä Musiikkitalon metallihirviötä, anteeksi metallista tilataideteosta. Siinä kiinnostavinta ja fengshuin mukaisinta olikin varjo.

PS: Jos sinäkin kaipaat viikonlopun ratoksi fengshui-kurssille, vielä ehdit kun olet nopea. Jo ensi lauantaina, eli 3.3.2018 starttaamme Helsingissä kirjakauppa Era Novan tiloissa ja pohdimme yhdessä kurssilaisten kanssa miten oman kodin fengshuita saisi haltuun. Olet tervetullut mukaan!

Katso kurssin esittelyvideoni täältä:

Ota fengshui-filosofia haltuun -kurssin kuvaus

Yin ja yang – toisiinsa taotut

Olipa kerran Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden täydelliseen tilaan. 

Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.

Yang oli maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut. 

Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan, kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän lepäämään.

Yang huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä, että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään, lanteistaan puhumattakaan.

- Yin rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:

”Sä olet kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”

-  Aha.

- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”

-  Unohda.

- ”Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”

-  Next!

- “Sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”

-  Mitähän ne nekin on?

- Yin, teet minut hulluksi!

-  Kokeile valerianjuurta, se rauhoittaa.

Yang yritti vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä: 

”Minä olen joki, sinä olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa ... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”

Ei vastausta. Yin oli nukahtanut.

Yang ulvoi tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:

- Yin, teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat? Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.

Yin otti Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä hukannut aikaa.

Ja niin Yin ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.

Ja niin oli fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin! 

Sen pituinen se.

PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:

house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?
sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika

Photo by Aarón Blanco Tejedor on Unsplash

Parisuhdeterapiaa

Kävin joulukuisena viikonloppuna BaZi-jatkokurssilla ottamassa lisäoppia kiinalaisen astrologian mukaisten karttojen tulkintaan. Tällä kertaa aiheena oli pariskunnan karttojen vertailu, eli parisuhde-BaZi.

Saimme pienryhmässä opettajamme Kirsi Niemelän opastuksella gluteenittomia eväitä ja astrologisia työkaluja siihen, mikä määrittää miehen ja naisen yhteistä kemiaa (muita sukupuoliyhdistelmiä yhtään diskriminoimatta).

Kurssilla tutkailimme esimerkkitapauksina muun muassa toistensa kimpussa olevan pariskunnan olematonta synergiaa. Naisen kartta oli hevosineen ja tiikereineen niin voimakas, että se tahtoi jyrätä herkemmän miehen arat eläimet, kuten possun, kokonaan. Olo tuntui kovin parisuhdeterapeuttimaiselta, kun keksimme pariskunnalle luontevia tapoja, joilla tasapainottaa kommunikointia ja viedä yhteiselämästä terävimmät kiistanaiheet pois. Vähän ehkä alkoi omatuntokin kolkuttaa, sillä mieheni kartan syvimmissä syövereissä on kiltti ja muista huolehtiva vesipossu, kun taas itse olen ajattelematon ja suorasukainen lohikäärme.

Jos suusta pääsee vain tikareita ja toisen arvostelua, on lienee syytä ottaa inhimillinen kosketus peliin ja antaa sen puhua. Aina ei tarvitse analysoida ja pukea kaikkea sanoiksi, etenkin jos toinen tuntee olevansa jo valmiiksi alakynnessä. Fengshuilla voi myös tehostaa toisen omaa reviiriä ja antaa tilaa. Perheen naisen paikka löytyy lounaasta ja luode on maskuliinisen energian suunta.

Parisuhdekartoitusta tehtäessä on hyvä tietää, onko pari ollut yhdessä vasta hetkisen ja herännyt nyt alkuhuuman haihtumiseen ja miettii mikä vikana kun suksi ei enää luista niin usein tai kukkapuskia ei tuodakaan aamiaisen kanssa sänkyyn joka viikonloppu. Toisilla taas voi olla takana jo puoli elämää tai enemmän yhdessä ja mieleen saattaa hiipiä ajatus, että voisiko vaihtamalla saada parempaa. Fiksua on toki vaivihkaa selvittää astrologinen yhteensopivuus ennen kuin alkaa tehdä peruuttamattomia päätöksiä. 

Se, että joskus hullaantuu aivan täysin jostain ulkopuolisesta ihmisestä ja päätyy kolmiodraaman jäseneksi saattaa sekin olla selitettävissä astrologialla. Joskus on vaan sellaiset energiat ilmassa ja kun omaa henkilökohtaista karttaa tarkkaan tulkitaan, sieltä voi löytää vaikkapa joka vuosi toistuvan kuukauden, jolloin oma silmä vaeltaa hieman levottomammin muiden perässä. Kun tästä on tietoinen, se antaa oivat työkalut käsitellä asiaa. "Ai niin, nyt on se aika vuodesta!"

Kiinassa ja muissa Aasian maissa ei ylipäätään mennä naimisiinkaan ennen kuin kartat on vertailtu ja avioehdokas kelvolliseksi todettu, nimenomaan astrologiselta potentiaaliltaan. Jos elementit ja eläimet natsaavat yhteen ja tulevalla siipalla tuntuisi olevan varallisuuden ja lasten lukumäärän suhteen hyvä ennuste, niin avioliitto saa siunauksen astrologiltakin. Nyt pitäisi vielä tutkia avioerotilastoja ja selvittää näkyykö tämä vähäisempinä avioeroina. Tosin en tiedä onko Kiinassa tai muualla Aasiassa tapana kauheasti erota, ettei vaan menetä koko kansakunnan edessä kasvojaan. Joku aiheeseen ja maanosaan paremmin perehtynyt voisi kertoa tästä lisää.

Opportunistina iskin tottakai tilaisuuteen käsiksi ja yhtenä esimerkkipariskuntana toimikin kurssilla oma kumppanini ja minä. Pääsimme seulasta onneksi kirkkaasti läpi ja analyysi antoi meille puhtaat paperit. Vaikka itse-elementtimme ovatkin molemmilla vettä, mikä ei yleensä ole paras mahdollinen tilanne, niin sisältä löytyvä samanlaisuus voi olla myös tarpeen tässä kahden eri maan kansalaisen suhteessa, jotta näkemykset on helpompi asetella yhteen. 

Vetovoimasta pitää huolen se, että toinen meistä on pilareiltaan pelkkää yangia ja toinen pelkkää yiniä. Sinänsä mielenkiintoista, että se jonka kartalla on pelkkää vahvaa henkistä yangia, onkin fyysisesti pehmeän yinmäinen ja se, joka soljuu paperilla herkän yinmäisenä, on tosiasiassa tavoiltaan aktiivisen yangmainen. Ei yiniä ilman yangia, kenenkään elämässä ja astrologisessa kartassa. Täydennämme siis monessa suhteessa toisiamme.

Sain analyysin jälkeen myös oman parisuhdevinkin ulkopuolisen näkökulmasta, jonka ajattelin ottaa käyttöön kitkatilanteiden välttämiseksi. Vaikka tykkäänkin olla se puuhapetra, joka toteuttaa kaiken, remontoi, suunnittelee ja vaihtaa kodin esineiden paikkoja vaihtuvien fengshui-energioiden mukaan, olisi joskus annettava miehelle tilaisuus olla Mies. 

Tasa-arvoiset ja pätevät suomitytöt saattavat tuntua pärjäävän hyvin ilman miestäkin. Miehen ikiaikaisena genetiikan säätelemänä tehtävänä on kuitenkin suojella naistaan ja hoitaa ikävät hommat tämän puolesta, kuten metsästää, rakentaa ja pitää pedot loitolla. Kun nainen pätee vähän joka asiassa, niin miehen osa voi tuntua kyseenalaiselta. Metsästys on vaihtunut kauppareissuihin ja imurin varteen. Rakentaminen puolestaan saattaa toteutua vain virtuaalipeleissä kuvitteellisten kaupunkien rakentamisena. Nykyajan pedot saattavat olla "pedoja".

Olenkin aina välillä toteuttanut naisellisuuttani heittäytymällä avuttomaksi digiasioissa, aina uusien sovellusten käyttöönotossa, kameroiden hienosäädössä, matkojen ja matkustusaikataulujen logistisessa suunnittelussa sekä aina tärkeässä liian tiukkojen purkkien avaamisessa. 

Jos mies ei saa kotona määrätä kaapin paikkaa tai edes omien tavaroidensa loppusijoituspaikkaa, niin ainakin hän voi tuntea itsensä tarpeelliseksi ratkaistessaan naisen tekniset ongelmat, joita nykyään digiähkyn aikaan on paljon tarjolla. Hyvä niin, sillä jatkuva päteminen kaikissa asioissa ottaa voimille. Lohikäärmenaisenkin on välillä tankattava huolenpitoa ja polttoainetta, jotta jaksaa taas paremmin puhkua pitkin maailmaa. 

Kuva: www.fengshuiaura.com

Kun parisuhteen kemioita verrataan, siitä saa piirtää monenmoisia kaavioita. Tässä niistä yksi.

Suomi yin, Italia yang

Minulta on usein kysytty, miksi en ole pakannut laukkujani ja muuttanut Italiaan. Lämmin ilmasto, suussasulava ruoka ja mitkä maisemat, verrattuna siihen pitkään, pimeään ja kylmään talveen, jonka kaikki tunnemme paremmin kuin hyvin ja joka on taas ihan nurkan takana. Ehkä joskus muutankin, kerran sitä jo yritinkin, mutta aika ei ollut kypsä, enkä minäkään (tai siis muutaman kuukauden kuluttua olin hyvinkin kypsä ja pakkasin laukkuni ja tulin takaisin). Sitäpaitsi pelkään paisuvani muodottomaksi tuolla herkkujen maassa.

Toistaiseksi suomalaisuuteni on sitä sorttia, että on mukavaa kun arki toimii kotimaassa totuttuun tapaan ja voin ummistaa osan silmistäni Italian epäkohdille. (Pidän silmät ummessa myös Suomen huonoille puolille, joten taidan tarvita valkoista keppiä.) Toiseen maahan muuttaessa epäkohdat hyökkäävät silmille ja niitä vastaan täytyy jotenkin reagoida.  

Suomeen jäämiseeni on monta syytä, mukavuudenhalu niistä suurimpana, mutta käytänkin tilaisuuden hyväksi ja vertaan Suomea ja Italiaa yinin ja yangin kannalta. Euroopan eri laitojen maat ja niiden asukkaat ja tavat kun ovat monessa suhteessa toistensa vastakohtia.

On helpointa aloittaa itsestäänselvyydestä, eli kylmyydestä ja kuumuudesta, valosta ja pimeästä. Kylmyys ja pimeys on yiniä, valoisuus ja lämpö yangia. Siinä missä Suomen valoisat yöt tasoittavat vaakaa, jottei olla pelkästään yinin puolella, Italian nopeasti pimenevät kuumat fööni-illat sisältävät nekin ripauksen yiniä kaikessa yangimaisuudessaan. Mutta perusasetelma on tietysti se, että Suomen yin-ilmasto jää Italian yang-kelien varjoon. Siksi me olemme tuulipukukansaa ja Italia muodin huipulla, kun kaikkea kaunista ei tarvitse piilottaa toppatakin ja sadehousujen alle.  

Suomi onkin introverttiydessään piiloutuvaa yin-sorttia, kun taas italialainen paistattelee mielellään valokeilassa ja haluaa, että muutkin näkevät hänen yang-valovoimaisuutensa. Eikä ihme, jos iho on kautta vuoden sopivasti ruskettunut ja hiusten leikkuu värjäyksineen maksaa 30 euroa. Sillä hinnalla suomalainen voi lähinnä piilottaa kalmanvaalean ihonsa ja itseleikatun ja -värjätyn tukkansa markettipipon alle. Mutta ei mennä hintavertailuihin sen enempää, sillä 80 sentin tuore suklaa-croissantti saa jo sydämeni itkemään verta enkä ehkä kestä enempää mihin euro riittää -vertailuja. Siinä missä Suomessa kukkaroni sisältö on yin (hiljainen, matala, pieni, vaatimaton), niin Italiassa se yltää rehvakasti korkealle, yangiin asti. 

Seuraavan yin/yang-vastaparin löydämme rannalta. Vaaleat, pohjoiseurooppalaiset auringonpalvojat makaavat rantahiekalla hievahtamatta, meren aaltoja kuunnellen, kuumuuden lamauttamana, kun taas vastakohtana on kilometritolkulla polttavan auringon alla kävelevä tummaihoinen ranta-raybanien kaupittelija. Ensinmainittu viileä ja vaaleaihoinen pohjoisen naisasukki on rantavalasmoodissaan yiniä, jälkimmäinen tumma mies kaikessa aktiivisuudessaan ja yritteliäisyydessään yangin ytimessä. Liike vs. lepo, aktiivisuus vs. passiivisuus, nainen vs. mies, vaalea vs. tumma, rikas vs. köyhä. Rannalla eriarvoisuus korostuu, mutta ilman yin-turistia yang-kaupustelija ei pärjäisi ja ilman kaupustelijaa turisti... niin. Ilman vertauskohdetta todelliseen köyhyyteen ja puurtamiseen turisti ei muistaisi kuinka etuoikeutettu onkaan, kun voi ottaa lennon ja matkata tuhansien kilometrien päähän rantalomalle. Kiitollisuus omasta osasta korostuu ja on muutenkin huomattavan paljon helpompaa auringon alla, varpaat hiekassa. 

Sen lisäksi, että Suomen kesä on aika kesysti yin verrattuna Italian kuumaan ja pitkään yang-aurinkoon, niin sama yin/yang-asetelma pätee sosiaaliseen elämään ja kaupunkien ja kylien katukuvaan. Pikkukaupungin sunnuntai-iltapäivä voi nimittäin olla hyvin erilainen kokemus Euroopan eri laidoilla. Vietin ohikulkumatkalla elokuussa hetken Jyväskylässä sunnuntai-iltapäivänä ja koko kaupunki vaikutti täysin kuolleelta, vaikka keskustassa oli kansainväliset markkinat. Asiakkaita vaan ei näkynyt missään. Ehkä kaikki olivat mökillä?  

Toscanalaiset pikkukaupungit ovat sen sijaan täynnä äksöniä pitkälle iltaan asti. Melkein aina on jotkut markkinat, festivaalit tai muut kokoontumiset. Ja vaikkei tapahtumia olisi, niin aina on hyvä hetki jäätelölle, jäätelöbaarit kun ovat auki klo 23 asti joka ilta. Mummot ja vaarit käyvät syömässä jäätelöä siinä missä lapsetkin. Suomessa kukaan ei ole ulkona iltakävelyllä siihen aikaan, jäätelökiskasta puhumattakaan, vaan hampaat on jo pesty ja peti kutsuu. Arki-iltoina suomalainen kaupunki on hiljainen, elämä on siirtynyt kotiin, kun taas samaan aikaan italialaiset elävät ja näyttäytyvät kaduilla. Ihmekö tuo, kun ulkona tarkenee mukavasti t-hihasillaan suurimman osan vuodesta. Ja ehkäpä viileä jäätelö on tarpeen lämpimässä ilmastossa, kun taas Suomessa tarvitaan jokin kuuma juoma. Yinin ja yangin tasapainoa siinäkin haetaan.

Otetaan puheeksi hiljaisuus. Suomessa voi vielä löytää täydellisen hiljaisuuden, kuuluu korkeintaan tuulen suhinaa puissa. Tämä onkin yksi matkailuvalttikorttimme, sillä japanilaiset eivät ota tätä uskoakseen ja tulevat meidän metsiimme asti kuullakseen - ei mitään. Italiassa hiljaisuuteen liittyy aina jotain pientä taustamelua: liikenteen äänet kaukaisuudessa, kukon riehakas kieunta, päivä- ja yökaskaiden tsikitys, autojen varoitustorvet vuoriston kiemurateillä, meren kohina rannikolla, junan kolina kiskoilla. Suomalainen hiljaisuus on parhaimmillaan täyttä yiniä ja italialainen hiljaisuus on siihen verrattuna aktiivista yangia.

Ja kun ei ole hiljaista italialaiseen tapaan, niin silloin on ÄÄNEKÄSTÄ! Kävin hiljattain paikallisessa BricoIo-rautakaupassa ja koin aikamoisen ilmestyksen. Mikä äänekäs kauppa! Jokaisen hyllyn päässä pälpätti minitelkkari, joka kertoi shopping tv -tyyliin tämän ja tämän tuotteen erinomaisuudesta. Seisoin jonkun aikaa kohdassa, johon kuului noin 10 eri hyllyvälin telkkarit, kaikissa tietysti äänet täysillä ja kovaääninen mies tai nainen vakuuttamassa, että juuri tämä tuote ratkaisee kaikki ongelmasi. Kun käveli muutaman askeleen eteenpäin, kuuli lisää puhuvia telkkareita. 

Alkoi tuntua siltä, että on jossain psykologisessa kokeessa, kuinka nopeasti sekoat täysin ja alat hihitellä hysteerisesti ja syöt kengännauhasi. Toinen vaihtoehto on saada joku aggressiivinen yllätysreaktio, ja motata ensimmäistä vastaantulijaa lättyyn. Olisin filmannut tilanteen, elleivät myyjät olisi pitäneet meitä silmällä, että mitä ne ihmettelee ja pyörittelevät päätään. Varma keino saada asiakkaat juoksemaan kaupasta ulos ostamatta mitään (ainakin suomalaiset asiakkaat). Mietin mikä markkinoinnin mastermind on tällaisen myyntitaktiikan takana. Ehkä kukaan ei ole miettinyt, miltä kuulostaa pienehkö rautakauppa, jossa on noin 50 minitelkkaria auki yhtä aikaa. Mutta täydellinen esimerkki siitä, miten yang Italia parhaimmillaan (=pahimmillaan) voi olla. Äänet eivät päästä hetkeksikään rauhaan. Siksi Suomeen paluu voikin olla suuri rauhan hetki, mutta myös paluu tylsyyteen. Eikö täällä tapahdu mitään? Missä kaikki ihmiset ovat? Onpa muuten hiljaista. Kukaan ei edes puhu. Kotikin on tunnelmaltaan hiljainen, kun siellä ei ole ollut asukkaita.

Suomalainen rauhallinen puhumattomuus on yiniä, italialainen vilkas keskustelu yangia. Joskus tuntuu, että Italiassa puhuminen on todellista taidetta - siinä missä Suomessa mikä tahansa aihe on aika pian loppuunkaluttu, sillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa, Italiassa saatetaan puhua yhdestä asiasta tuntikaupalla, etenkin ruoasta. Suomalaisesta ruoasta nyt ei kovin montaa tuntia voi puhua... Ja se on syötykin aika nopeasti, suomalaiset kun ovat käytännönläheistä ja suoritushenkistä porukkaa. Italiassa lounaat ja illalliset sen sijaan saattavat kestää monta tuntia ja myös ruoan määrässä on volyymia. Jos italialainen ruokatunti on lyhyt, se tarkoittaa vain yhtä tuntia. Kun Suomessa on työpaikalla kiire, ruokatunti saattaa yksinkertaisesti jäädä pitämättä. Italiassa tätä varten on keksitty siesta. Nerokasta. Mikään ei ole pyhempää kuin ruokahetki ja ruokalepo.

Niille, jotka eivät ole tottuneet italialaiseen tv-kulttuuriin, saattaa olla shokki nähdä tv-show'ta, joissa on tuutin täydeltä "suoraa huutoa". Onpa joihinkin ohjelmiin ilmeisesti palkattu myös vastarannankiiskiä, eli jotka tahallaan riitelevät toisten kanssa. Suomalaisten sivistynyt tapa odottaa omaa puhevuoroa ja sääntö, että ei saa puhua toisten päälle tuntuu ihan hullulta Italiassa, jossa kaikki puhuvat yhtäaikaa, mutta jossa keskustelussa on silti järkeä ja oma nopeatahtinen kulkunsa. Suomalaiset jäävät epäilemättä ulkomailla muiden puhujien jalkoihin, jos eivät omaksu aivan toisenlaista toimintatapaa. Olenkin Italiassa enemmän äänessä kuin kotimaassa ja aggression ilmaiseminenkin on helpompaa. Ei tarvitse piilottaa ärtyneisyyttään, vaan sen voi heti heittää ilmoille. Eipähän tarvitse pullottaa tunteitaan, kunnes napsahtaa, à la finlandaise.

Tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Suomessa moni nimittäin tuntuu tarvitsevan terapiaa, kun perheen välit ovat etäiset ja ihmisiltä vaaditaan itsenäisyyttä, pärjäämistä omillaan ja tunteiden peittämistä. Italiassa moni tarvitsisi terapiaa, koska perhe ja yhteinen hyvä menee kaiken muun edelle, omat tarpeet ja toiveet jäävät muiden jalkoihin. Perheen tiukka kontrolli ja tiukka, joskus kuristava läheisyys tuntuu tukahduttavalta. Jos haluat vaikkapa muuttaa synnyinpaikkakunnalta muualle opiskelemaan, puhumattakaan jatko-opiskeluista ulkomailla, niin perhe saattaa torpata aikeesi välittömästi ja asiasta ei enää keskustella (tai sitten keskustellaan, mutta ei siihen neutraaliin sävyyn kuin altavastaava haluaisi). Kohtaloksi saattaa jäädä sama kaupunki ja samat mahdollisuudet, sama asunto vanhempien luona. Sillä vanhemmat maksavat yleensä opiskelun ja saattavat näin päättää mitä perheen nuoriso opiskelee. Oma tahto ja sen ilmaiseminen on koetuksella, etenkin mitä etelämmäs Italiassa mennään. Auktoriteetti on edelleen vanhemmilla eivätkä lapset päätä perheen asioita, kuten Suomessa alkaa olla tapana.

Yli-individualistisessa Suomessa sen sijaan teinit lähetetään aikuistumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, joko kouluihin tai omat vuokrarahat tienaamaan. Sitä, että joku jäisi kotiin pidemmäksi aikaa, katsotaan kieroon. On ikään kuin pakko lähteä tien päälle, kuin Tenavien Ressu konsanaan, säkki tikun nokassa heiluen. Molemmat ääripäät tuntuvat aika... äärimmäisiltä. Mutta yhteiskunta ja sen säännöt muovaavat ihmisiä niin, että suomalaiset teinit eivät kotiin halua jäädä ja Italiassa yhteiskunta taas perustuu sille, että perhe pitää nuorista taloudellisesti huolen ja tukitoimia ei tarvita. Enpä ole kuullut, että Italiassa olisi nuorten asumistukea, vanhemmista puhumattakaan. Ja kun ei ole töitä, millä sen vuokrankaan maksaisit? Yleensä vanhempien luona asuminen avioliittoon asti on taloudellinen välttämättömyys - ja maan tapa, jota ei katsota niin pahalla kuin meillä.

Jo monta kuukautta jatkuneet maanjäristykset Italiassa ovat jälleen yksi esimerkki siitä, miten yang koko maa, perustuksia myöten, on. Yang-energiaa on koko mannerlaatan täydeltä ja siellä täällä on aktiivisuusasteeltaan vaihtelevia tulivuoria. Vakaakallioinen Suomi, jossa maanjäristys on yhtä kaukainen ajatus kuin hellepäivä jouluna, on siltäkin osin järkähtämättömän yin. Väkisinkin tulee mieleen, että niin on luonteemmekin: siinä missä italialaiset kuplivat ja räiskyvät kuin tulivuorensa, suomalaiset eivät hetkahda mistään. Sama pätee politiikkaan: Italian poliittinen show on ihan eri kiehuma-asteella kuin meillä. Mutta koska en seuraa aktiivisesti kummankaan maan politiikan kiemuroita, jätän suosiolla vertailut tähän.

Aivan kuten yhtä ei voi olla olemassa ilman toista, ei yiniä ilman yangia, niin emme ehkä olisi niin jähmeitä ja jäyhiä jos ei olisi vertailukohtana niinkin kuhisevaa maata kuin Italia. Molempia ääripäitä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Italia saa vereni juoksemaan hieman nopeammin ja saan yin-olemukseeni vähän vauhtia. Ja kuten yinin ja yangin tulisi olla keskenään dynaamisessa harmoniassa, niin myös minä haluaisin molemmista maista parhaat palat. Ei pelkkää hiljaista ja sovinnaista yin-Suomea tai ylitsepursuavaa energiapaukkua yang-Italiaa, vaan tuplaespresso ja kalakukko, molemmat. Silloin ei tarvitsisi miettiä kumpi on parempi, vaan voisi nauttia yinin ja yangin toisiaan täydentävästä symbioosista. 

Toive on heitetty eetteriin, odotan maailmankaikkeuden ratkaisua pulmaani, miten asua puolet vuodesta Italiassa, puolet Suomessa.

Jos asuisin Italiassa, arkiaamut saattaisivat alkaa näin makeasti.

Ilme on iloinen, kun on namia naaman alla. Tai kuten ala-asteen opettaja ikimuistoisesti sanoi, on imeläkuppi leuan alla. No, cappuccino on varsinainen imeläkuppi!

Viimeinen päivä rannalla. Tähän auringon leikkiin laineilla tiivistyy veden ja tulen liitto, kuin yin ja yang, toisiaan täydentäen.