Toisilla on se supervarusteltu kakkoskartano, josta ei puutu
mitään, kun taas monilla on sukumökki tai vanha mummola, jossa eletään hetki
kesää omavaraisesti ja ihanassa vanhan ajan tunnelmassa, usein vanhan tavaran
seassa edesmenneitä sukulaisia muistellen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, jonka mielestä luksus ja maaseutu
eivät kuulu yhteen. Ulkovessa ja ajoittaiset tuoksahdukset kuuluvat kesään. Se,
että internet yltää kaikkialle, on yhtä aikaa siunaus ja riesa. Sillä missä
muualla kuin mökillä voi heittää verkkarivaihteen päälle ja unohtaa
kaupunkivelvoitteet.
Olen todennut, että myös italialaisilla on usein piilomökki
maalla tai vuoristossa. Tarkemmin kun miettii, niin venäläisilläkin on omat
datshansa ja britit ainakin aikoinaan kansoittivat bungalow-kyliä rantakohteissaan. Ehkä
kaipuu arjesta johonkin rennompaan, mutta silti omaan asumismuotoon, on meihin sisäänkirjoitettu. Saksalaisista
ja hollantilaisista en tiedä muuta kuin että he ottavat lomien alkaessa luotettavan laatuautonsa
ja ajavat superstradaa pitkin niin pitkälle etelään kuin tietä riittää. Kiinteä
mökki aina samassa paikassa ei ole kaikkien juttu, jos haluaa maisemien
vaihtuvan ja palvelun pelaavan.
Italiassa mökkibuumi sai alkunsa 60-80-luvulla, kun vaurastuvassa maassa rahaa
alkoi olla enemmän. Sisämaassa asuvat himoitsivat taloa tai huoneistoa meren rannalta, jotta
viikonloppuisin voisi elää tukka suolavedestä kimallellen ja ruskettaa
valkokaulusihoa. Rantakaupungeissa, kuten Livornossa, meri oli aina läsnä ja syvä rusketus ympärivuotinen. Siellä asuvat tuntuivat valitsevan mieluummin piilopaikan vuoristosta, jossa sai grillata rauhassa ja antaa
lasten ja lemmikkien peuhata pihamaalla. Sillä pitihän niitä rannikolle
massoina ruuhkassa ajavia firenzeläisiä päästä pakoon.
Niinpä syntyi kahdensuuntainen mökkiliikenne perjantai- ja sunnuntai-iltojen iloksi.
Maaseutukoti Italiassa on jotain muuta kuin Suomessa. Siinä
missä suomalaisten mökit ovat yleensä talviasuttavia ja helposti lämmitettäviä, peruslämmöllä pidettäviä asuntoja, italialaisten mökit ovat yleensä kosteita
kivitaloja ja täynnä kaikenlaista kuhisevaa elämää. Yksinkertaiset ikkunat,
savupiiput ja muut raot päästävät sisälle niin montaa sorttia hyönteisiä, etten
pysy laskuissa mukana. Miniskorpioneja, sisiliskoja, hepokatteja,
jättiläisampiaisia, yöperhosia, hämähäkkejä ja tuhatjalkaisia ainakin löytyy.
Sähkönhinnan ollessa pilvissä, kuten aina, italialaiset eivät pidä mökeissään
minkään sortin peruslämpöä yllä – sehän on kuin heittäisi rahaa taivaan
tuuliin. Niinpä mökille ei välttämättä mennä ollenkaan koko talven aikana, sillä lämmitykseen kuluu jo ensimmäiset pari päivää. Etenkin jos ei olla vielä siirrytty kamiinoihin ja ilmalämpöpumppuihin, vaan eletään avotakka-aikaa.
Yhden legendaarisen huhtikuisen flunssan sainkin sellaisessa vuoristomökissä, jossa ei ollut mitään muuta lämmitystä kuin avotakka ja aurinko, sekä satunnaiset irtosähköpatterit. Nukuin kaksi fleecepyjamaa päällä ja noin kolmen täkin alla ja jos kesken yön tuli vessahätä, oli kyseessä kova tahtojen taistelu, sillä vastassa oli jäätävä hyinen kivilattia ja kuoriutuminen täkkien alta. Sama kämppä taas oli kuin pizzauuni heinäkuun lopussa, jolloin jatkuva hikinoro valui selkää pitkin ja yöllä piti nukkua kaikki ikkunat auki, naapuruston äänien ja pulppuavan vesilähteen solinan siivilöityessä uneen. Vuoristomökki on siis joko tai: joko äärimmäisen yin talvikylmyydessään tai äärimmäisen yang kesähelteillä.
Kun vuoristomökille tullaan, on aina edessä perusteellinen siivous,
olipa edellisestä käynnistä aikaa vain muutama viikko. Aina on tomua,
hämähäkinseittejä ja hyönteiskeskittymiä tarjolla ja ikkunaluukut avataan
apposelleen, jotta ilma vähän vaihtuisi. Sisällä saattaa ensialkuun olla vähän
ummehtunut haju.
Kun mökki on ollut pitkään tyhjillään, siellä tuntuu olevan
pysähtynyt yin-energia. Mökille pitää ikään kuin kertoa, että nyt ollaan taas täällä ja asetutaan taloksi. Jotkut nurkat etenkin kaipaavat valoa ja raivaamista sekä
kunnon tomutusta. Yleensä lakaistaan perinteisesti harjalla ja rikkalapiolla. Kun pistää tanssimusiikit täysille, siivoaminenkin tuntuu
jotenkin hauskalta – ja sehän pistää talon chi-energiat kunnolla liikkeelle. Osa tavaroista kannetaan ulos aurinkoon, jotta kosteus haihtuu ja ne saavat annoksen aurinkoenergiaa. Aurinkoahan käytetään myös energiapuhdistuksessa energisoimaan esineitä. Ja kummasti se energisoi myös pohjoisen asukasta!
Kun on ensin siivottu kunnolla, niin sitten päästään
syömään. Mökille yleensä ostetaan aivan liikaa herkkuruokaa ja sitä syödään aivan
liikaa, joten pitkä siesta on tarpeen. Rohkeimmat torkkuvat auringossa ja herkkähipiäisemmät vetäytyvät makuukamarin viileyteen. Illalla sytytetään kamiinat, katsotaan
äänekkäitä kisailuohjelmia telkkarista ja hörpitään jotain paikallista viiniä lämmikkeeksi. Ulkona taivas on kirkas ja sieltä etsitään aina Otavan tähtikuvio ja jännätään, että näkyisikö tähdenlento. Siinä on elämän elementit mukavasti läsnä.
Ihanaa aktiivista puuhastelua ja maha täynnä olevaa puuhattomuutta
kestää hetken, kunnes on taas aika pistää mökki pakettiin. Joka vuosi suunnitellaan, että tänne pitäisi tulla useammaksi kuukaudeksi - tai edes viikoksi - kerrallaan. Ehkä ensi vuonna...
Oli mökki sitten missä tahansa, niin se on mielentila. Aina
sinne on vähän ikävä.
Viikunapuun katveessa on tilaa tuulettaa ajatuksia. |
Kerran vuodessa työpisteeni saattaa näyttää vaikka tältä. |
Tämä takan ympärys oli täynnä pysähtynyttä energiaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kunnon siivouksen jälkeen on taas fengshuit kohdillaan! |