Puun vireää kasvuaikaa

Kun kevät pätkähtää päälle, alkaa tapahtua. Jo heti tammikuun jälkeen, kun päästetään Tiikeri tankkiin, voi alkaa huomata, kuinka kevään puuenergia antaa puhtia. Kiinalaisittain kevät nimittäin alkaa samoihin aikoihin kiinalaisen uuden vuoden kanssa, eli jo helmikuun alussa. Siinä on suomalaisella ihmettelemistä, kun talvipalttoota pitää nimenomaan kiskoa tiukemmin ylle pakkasten kiristyessä. Mutta kevätfestivaalia voi viettää täälläkin, sillä onhan meillä kevättalvi, käsite, jota muualla maailmassa ei taideta juuri tuntea (kysyin mieheltä tunnetaanko Italiassa, kuulemma ei. Tämä lyhyt kyselytutkimus kattaa siis "muun maailman").

Kiinalaisen astrologian mukaan Tiikeri ja Jänis edustavat puuelementtiä, eli niillä on kuvaannollisesti vihreä turkki päällään ja kunnolla alkuvoimaa keväisiä loikkia varten. Tiikerin kuukausi on helmikuu ja Jäniksen maaliskuu. Kevät on Puun aikaa ja suurinta mahdollista kasvua. Ei sitä nähdä voi, mutta tuolla hankien alla on suunnaton kasvupotentiaali käynnissä, jo aivan valmiina ponkaisemaan hurjaan nousuun, aivan kuten Tiikerikin. Ei ole siis pelkkää kliseiden toistelua, kun sanotaan, että kevät on uuden alun ja uusien mahdollisuuksien aikaa. Kevät on kuin ylösnousemus talven pimeyden jälkeen ja se hörppää talven vetisyyden mennessään.

Jotkut saavat lisääntyvästä valomäärästä ja luonnon heräävästä energiasta jonkinlaisen kevätdepiksen, mutta minä en onneksi kuulu niihin ihmisiin. Kevättalvella syntyneenä minussakin on puuenergiaa ja aikaansaamisen ihmettä. Helmi-maaliskuussa saatan saada enemmän aikaan kuin muina vuodenaikoina ja mieli askartelee monen raudan takomisessa. Energia nousee minussa kuin mahla puussa. Alan jopa herätä luonnostaan aikaisemmin, ilman herätyskelloa. Se jos mikä on kevään ihme.

Fengshuissa puuelementin väri on tietysti vihreä kaikissa upeissa sävyissään ja juuri keväisin iskeekin kauhea vihreän himo. On saatava jotain vihreää kotiin, kasveja, kukkia, sohvatyynyjä, vihreät vaatteetkin alkavat houkutella. Alkaa myös äkillinen remontti-innostus. Kun valo paljastaa kodin nurkat ja ikkunat taas kaikessa kauheudessaan tai kauneudessaan, moni sisustusprojekti saa alkunsa. Kevätsiivouksesta puhumattakaan. Se on suorastaan trendikästä juuri nyt. Minullakin vaihtui tällä viikolla ex tempore pari huonekalua (Ekotorille vanhat ja sieltä myös ne "uudet" tilalle) ja pitkään harkitut tapetit on tilattu makuuhuoneeseen - niissäkin on kukkia ja vihreää sävyä! Keväällä siis tapahtuu enemmän kuin normaalisti ja voimme suoraan yhdistää sen puuelementin piristävään vaikutukseen. 

Jos tunnet jonkun puuihmisen kiinalaisessa astrologiassa, olet varmasti huomannut hänestä huokuvan kasvuhakuisen eteenpäinmenon ja suuret sisäsyntyiset resurssit, joilla nostetaan tavoitteet kattoon ja noustaan itse perässä. Puuihminen saa asioita aikaan ja haluaa tehdä hommat nopeasti, sillä seuraava mielenkiintoinen projekti jo polttelee näpeissä. Hän on nimenomaan aloittaja ja uusien mahdollisuuksien haistaja.

Puuelementti tuolla luonnossa on kevään kasvuvoimaa ja kaikkea mikä vihertää tai kasvaa kohti korkeuksia, ruohoa, versoja, puskia ja täysikasvuisia puita. Puuelementtiin liitetään kapea pylväsmäinen muoto kuin korkeassa hongassa sekä kaikki luonnosta löytyvät vihreän sävyt. Se, onko huonekaluihin käytetty puumateriaali fengshuin mukaan enää Puuta vai meneekö se ruskean värinsä puolesta maaelementin puolelle, on sellainen mielipide- ja koulukuntakysymys, johon tässä en ota kantaa. Toisille kaikki puusta lähtöisin oleva on puuelementtiä, toisille kelpaa vain aito vihreys.

Fengshuissa Puu liitetään lisäksi idän ilmansuuntaan, aamun sarastukseen, lapsien ehtymättömään energiaan ja terveyteen. Se on suosittu väri liikeyrityksille, jotka haluavat antaa itsestään luotettavan, mutta ei liian jäykän kuvan (kuten tummansininen) ja jotka haluavat viestittää ekologisista arvoistaan. Ja onhan tumma sammalenvihreä nyt eräs pinnalla olevista sisustusväreistä. Himomme vihreään kertoo siitä, että kaipaamme luonnonmukaisempaan elämään, jossa on jotain muutakin kuin betoniviidakkoa. Fengshui ja sen viisaudet ovat nekin nyt kokemassa uutta tulemista, kun ihmiset etsivät sisäistä ja ulkoista harmoniaa elämäänsä.

Oma luonnon ja vihreän kaipuuni johti siihen, että aloin kasvattaa ituja, missä puuhassa puuenergian kasvuihmeen näkee konkreettisesti muutamassa päivässä. Kodin kasvitkin alkoivat kasvattaa uusia versoja ja käpypalmuuni alkoi kasvaa oudot "sarvet", jotka kasvoivat lähes 10 cm pituutta päivässä (katso kuva alta). Nyt odottelen, että nämä mysteerisarvet alkavat kasvaa myös leveyttä. Ne ovatkin jo yli metrin korkuiset. Ottavatkohan ne yhteyttä ulkoavaruuteen? ET phone home?

Muuten, sitten kun alkaa oikeasti vihertää ja lumi sulaa, eli huhti-toukokuussa, emme enää eläkään kevättä, vaan jo kesää. Siinäkin kiinalaiset ovat meitä kalentereineen edellä. Huhtikuussa elämme hetken maaelementin aikaa, eli pidämme pienen huili- ja maadoitustauon, ennen kuin siirrymme jo toukokuun alussa kesään, Tulen leirinuotiolle.

Nauti siis tästä ohikiitävästä kasvuenergian hetkestä, kun lumen ja maan alla kuhisee näkymätöntä elämää ja päivä pitenee nopeasti. Sillä kuten sanotaan, yksittäiset päivät saattavat kulua hitaasti, mutta vuodet kuluvat nopeasti.

Maakoiran vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, ihan kirjaimellisesti oman kodin kynnykselle. Ja idut, niissä vasta kasvupotentiaalia on!

Tämä kirjoitus on osa kuukausittaista fengshui-blogihaastetta, jossa kaksi fengshui-konsulttia kirjoittaa samasta aiheesta omasta näkökulmastaan. Sari Weckströmin kirjoituksen löydät täältä: Kevät uuden aloituksen aikaa fengshuissa

Jos muistelet, että meitähän oli aiemmin kolme fengshui-bloggaajaa samaa aihetta käsittelemässä, niin muistat aivan oikein. Kolmas meistä, eli kollegamme Riikka Pöntynen, kirjoittaakin nykyään Etuovi.com-sivustolla fengshui- ja asuntoaiheista. Upea avaus asuntomarkkinoille! Pian fengshui onkin kaikkien kodinostajien huulilla.

Tässä kotikasvieni kasvuihmettä kerrakseen. Nuppuja ja varsia ponkaisee esiin. Pakostakin tuo uusi energia tarttuu ihmisiinkin!

Kevättalven hanget hohtavat valoilmiöitä, kuin viestejä kaukaisilta planeetoilta. Ja tulppaanin kukoistus, kuinka hetkellistä se onkaan. 

Pirteinä pakkaspäivinä pysyy hyvin hereillä aamukahvin voimin. Ja mieli on suorastaan intoa piukkana, kun tutkimisen aiheena on kiinalainen astrologia ja sen hienoudet. Puun vireydellä nostetaan oppimiskäyrää taivaan chitä kohti! 

Kevät on mainiota aikaa tehdä suuria suunnitelmia, sillä vuosi on vasta nupullaan. Kun aloitat jotain näin keväällä, saat aikeittesi, haaveittesi ja tavoitteittesi taustavoimaksi suurimman mahdollisen kasvuenergian. Ja se ei ole ihan vähän se!

Sauna: suomalaista fengshuita

Saunapuhtaana perussuomalainen on tyytyväisimmillään (puolueesta riippumatta). Saunan lauteilla istuskellessa on aikaa tutkia paitsi omia ajatuksia, myös itse saunasta löytyviä elementtejä. Tulkaapa tänne löylyyn mukaan niin tarkastellaan saunaa vähän fengshuin näkökulmasta!

Tulielementti. Saunassa on lämpöä hohkava kiuas, joka parhaimmillaan lämmitetään puilla. Kiukaan luukun raoista loimuaa tulen liekit, jotka heittävät varjoja ympäri seiniä. Nyt ollaan jotenkin elämän peruskysymysten äärellä. Suomalaisissa saunoissa on entisaikaan synnytty ja luotu uutta elämää, sekä taisteltu kylmyydestä johtuvia kuolioita vastaan. Kun pimeimpään kaamosaikaan aurinko on muisto vain, meillä on kiukaan lämpö ja tuli lähellä. Olen kyllä kuullut suomalaisista, jotka eivät pidä saunomisesta, mutta heillä onkin sähkösaunat ja kaupungin mukavuudet lähellä. Tuolla tuimassa tunturissa mikään ei lämmitä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kokovartalosauna. Aamen.

Puuelementti. Onko saunaa, jota ei olisi rakennettu puusta? Puu kuuluu saunomiseen myös sähkösaunoissa, sillä jos sillä ei liekkejä ruokita, niin seinät on yleensä aina vuorattu puulla. Puun tuoksu ja tuntu ovat iso osa saunomista. Kannammepa sisälle vielä saunavastan tai -vihdan, juhannuksena ja jouluna ainakin. Saunassa siis tuoksuu puulle, suomalaiselle metsälle. Aah!

Metallielementti. Mikä tuo metallia saunaan? No kiulu ja kauha tietenkin. Ellet sitten ole niissäkin puun kannalla, tai peräti muovin. Kiuas ainakin on tehty metallista ja modernimmassa saunassa vesihanat. Ja äänimaailma, kiukaan sihahdus ja kiulun kolina, se on metallielementtiä. Sinulla saattaa myös olla metallinen saunajuomatölkki tykötarpeina janon varalta. Voimme siis kuitata, että metalliakin löytyy.

Vesielementti. Jos väität, että ilman vettä voisi saunassa peseytyä, niin enpä usko. Hiki vaan haisee, jos emme pääse kunnolla läträämään ja huuhtelemaan lämmön esiin houkuttelemia kehon toksiineja pois. Vesi on niin olennainen osa arkeamme, että vasta veden jakelun keskeytyminen tai oman pihakaivon kuivuminen tai mökkijärven sinilevääntyminen saa meidät arvostamaan sitä yli muiden. Vettä täynnä oleva kehomme pestään vedellä ja sisäinen puhdistuskin hoituu juomalla samaa ainetta. Eikä niitä löylyjäkään saa muuten heitettyä!

Maaelementti. Vanhoissa saunoissa voi olla vielä maalattia, jota peittää ohut levy. Vaikka nousemme ylemmille lauteille, saunassa saamme kosketuksen maaelementtiin paljaiden jalkojen kautta. Kiuaskivet tulevat nekin maaperästä ja antavat saunaan rouheaa maan energiaa. Lauteiden pitkät vaakalinjat ovat muodoltaan maata.

Eihän se fengshui niin vaikeaa tai kiinalaista ole. Muinaiset suomalaiset ovat eläneet aivan fengshuin periaatteiden mukaan. Ainakin saunassa.

Löydätkö kaikki elementit? Punainen rantasauna, puurakentaminen ja luonnon vihreys, metallinen kiulu ja oven haka, savusta mustunut ovenpieli ja kuumien löylyjen välillä vilvoittelu veden äärellä. Olisipa taas kesä!

Lupa levätä / Eteisen uusi ilme

Tulin juuri mojovilta päiväunilta. Näin unta, että olin unessa väsymyksestä sokea enkä millään saanut silmiä auki. Käsikopelolla kuljin eteenpäin ja ensimmäinen asia, jonka näin, oli lapsuusajan koirani. Se oli lie'assa eikä päässyt juoksemaan.

Kerran sen sijaan näin unta, jossa suuri joukko pieniä koiranpentuja juoksenteli ympäriinsä pomppien ja poukkoillen ja pitäen hauskaa. Minulle kerrottiin, että koirat symboloivat luovuutta ja omien voimavarojen ilmaisua. On siis erittäin toivottavaa uneksia pörröisistä, hassuttelevista pennuista, jotka muksahtelevat nurin. Nyt luovuuteni on siis unen perusteella hihnassa eikä pääse kirmaamaan vapaana.

Sain onnekseni mielenkiintoisen osa-aikatyön, joka muuttui väliaikaisesti kokopäiväduuniksi, sitten ylitöiksi ja lopulta ylikierroksiksi. Nykypäivänä ei kannata jättää mitään työtilaisuutta käyttämättä, joten pistin parastani. Toki saan pitää lomaa myöhemmin tekemieni tuntien edestä, mutta huomasin olevani tilanteessa, jossa kynttiläni palaa taas molemmista päistä ja vähän sulaa keskeltäkin. Nyt väsyttää.

Olin korvamerkinnyt pääsiäiseksi koko joukon luovia projekteja, kun on vihdoin aikaa keskittyä. Paitsi etten pystynytkään yhtään keskittymään. Tapetoin eteisen, mutta voisi yhtä hyvin sanoa, että "tapoin eteisen" (kuvatodisteet lopussa). Tein niin paljon lasku- ja leikkuuvirheitä, että nyt tapetti on palasina seinillä. Ehkä muut eivät sitä huomaa, mutta itse tiedän kaikki virhekohdat, joihin ei kahden käden sormet riitä. Yksi kohta on eri värinen, kun en tajunnut, että yksi rulla oli eri erää. Sain katsos ensimmäisen avatun rullan ilmaiseksi rautakaupasta, ja kun toisella kertaa samaa tapettia löytyi lisää, niin toki otin mukaan, kun halvalla kerta sai. Karu totuus värisävyjen eroavaisuudesta ja siitä, kuinka paljon avatussa rullassa itse asiassa onkaan jäljellä, paljastui tietysti vasta kun toista rullaa aloin vedellä seinälle. 

Jos olisin ollut normaali, skarppi itseni, olisin ehkä puhaltanut pillistä tilanteen poikki, mutta nyt jatkoin niin kauan, että kaikki virheet oli tehty. Joo, eteisessä on siis uusi tapetti, joka maksoi yhteensä 23 euroa. Mutta sitä ei riittänyt joka kohtaan ja se on tuhannen päreinä seinällä. Toiset tekee tuhannen palan palapeliä, toiset tapetoi väsymyksen vallassa palapeliä seinälle.

Miksi ihmeessä vedän itseni aina piippuun ja vapaallakin vielä haalin uusia projekteja? Olisi kai se tapetointikin voinut odottaa. Selitys löytynee astrologisesta kartastani ja sen maalaamasta luonnekuvasta. Olen viime aikoina lueskellut Joey Yapin BaZi-profiilikirjoja, joissa näpsäkästi tiivistetään eri luonne- ja reagointityyppejä neljän pilarin astrologian mukaan. Sieltä löytyy epämukavat totuudet siitä miten kukin toimii ja miten kannattaisi toimia. Löysin itseni muun muassa Managerista ja Artistista (kartastani myös eri suhteissa löytyneet Pioneer, Warrior, Friend, Philosopher ja Director on vielä lukematta. Kyllä yhdestä ihmisestä on moneksi - eikös tätä voisi jo sanoa multitaskingiksi?). 

Manageri on tiukka jätkä eikä kestä muiden käskyjä tai kehotuksia, vaan kertoo mielellään muille miten hommat hoidetaan, onhan hän aina oikeassa ja varsinainen organisoinnin ihmelapsi, joka ottaa tilanteen kuin tilanteen haltuunsa. Hän myös rynnii maaliin, kaatuipa matkalla kuinka moneen esteeseen tahansa. Jussi, kuokka ja ... manageri. Mitään apua ei tietenkään kaivata, kyllä tässä ite *prkl* pärjätään.

Manageri sanoo asiat suoraan niin kuin ne ovat ja monelta saattaa mennä pullasta rusinat väärään kurkkuun, kun asiaa ei sokeroitukaan sopivasti. Lievää empatian puutettakin saattaa olla ilmassa, sillä manageri haluaa toimimalla ratkaista tilanteen, ei toimia kenenkään nessun pitelijänä. Jep, jotakuinkin noin se menee. 

En ole koskaan pitänyt itseäni työnarkomaanina, vaan hommansa hoitavana piilolaiskurina, joka karkaa kivempien puuhien pariin heti kun voi, mutta jos ei osaa jättää töitä kesken, vaan puurtaa kunnes kenelläkään ei ole enää kivaa, niin taitaa siinäkin jokin epämiellyttävä totuus kalskahtaa. 

Totesin myös, että nautinnonhakuinen ja ikävältä maailmalta päänsä pensaaseen piilottava (ai mitkä rekat?), mutta ah niin potentiaalinen artisti maksaa kyllä ihan itse oppirahansa. Artisti-profiilin omaava henkilö kävisi mainiosti journalismin tai luovan kirjoittamisen pariin, ekspressiivisiin taiteisiin tai vaikkapa opetustehtäviin, tutkijaksi akateemiselle polulle tai ideoimaan hyvää läppää markkinointiosastolle. Hänellä on monta itseään ilmaisevaa projektia yhtä aikaa menossa. Mitään muuta tapaa olla olemassa ei ole. Tylsä rutiini tappaa artistin mielenkiinnon elämää kohtaan pitkällä tähtäimellä. Artisti haluaa koko ajan oppia lisää ja pitää tietoa kovana valuuttana. Muita valuuttoja saattaa näkyä harvemmin lompakossa. 

Jokainen meistä koostuu niin monesta eri vivahteesta, että yhtä ainoaa profiilikuvausta ei ole. Ihminen voi edustaa enimmäkseen profiilin positiivisia puolia, jolloin negatiiviset piirteet voi lakaista maton alle ja unohtaa ne sinne. Jos huonosti käy, se ikävämpi puoli on koko ajan vallalla ja profiiliin kuuluvat kehuvat ylisanat eivät täsmää ollenkaan. Sama henkilö voi tietysti seilata positiivisten ja negatiivisten ominaisuuksiensa välillä erilaisten tilanteiden, päivä-, kuukausi- ja vuosienergioiden sekä 10 vuoden onnenpilareiden vaikutuksesta. 

Tässä sitä heilutaan vaikutusten alaisena päivästä toiseen! Yhtä stabiilia persoonaa ei ole. Ihmisen kokonaiskuva on oikeastaan vähän niin kuin eteisen tapettiseinäni: yhdistelmä monesta eri palasesta, täynnä piiloteltavia virheitä, mutta loppujen lopuksi aika mukiinmenevä kokonaisuus. Täydellistä nyt kun ei koskaan saa. 

Välillä toivon, että minulla olisi ruuvit vähän enemmän löysällä. Nimittäin velvollisuus-mutteri on usein niin kireällä, että se jomottaa syyllisyyden tunteena ohimolla ja pitkinä tehtävälistoina. Vaikka olen mielestäni rento tyyppi, en oikein osaa arjen tohinoissa rentoutua mielen tasolla. "Sit pitää tehdä se ja se ja se homma"... Jos päivän tunnit eivät riitä luetteloimiseen, niin aamuyöstähän on aina hyvää aikaa. To do -listaa tuntuu riittävän taivaan porteille asti. Teininä ja nuorena aikuisena kyllä nukuttiin kahteentoista, kaipa ne kauneusunet piti silloin pitää, jotta jotain energiaa jäisi ylikin.

Elän edelleen toivossa, että huomenna pääsisin sellaiseen mielentilaan, että voisin aloittaa Merkittävän Taideprojektini. Kunhan hoidan ensin alta pois pari tärkeää hommaa. Mutta olen sentään antanut itselleni luvan nyt pääsiäisen pyhinä vetää niin monet päikkärit kuin on tarpeen. Ensimmäiset kesti kolme tuntia. Kummasti sitten jaksaa taas vetää vähän isommalla vaihteella, kun antaa itselleen lepohetken. Ja tänään päiväunilta herätessäni tajusin, että nyt pitää kirjoittaa tästä aiheesta. Se kiilasi heti tehtävälistan alkuun. Tämä blogin pitäminen kun ei ole velvollisuus lainkaan, vaan pelkkää nautintoa. Sano sitä vaikka Artistin itseilmaisuksi. Jos ei synny kuvaa ja kuosia, niin syntyy ainakin tekstiä. 

Legendaarisimmat päikkärit pidin muuten yläasteella. Menin perjantaina raskaan kouluviikon (niin, ne velvollisuudet) jälkeen vähän lepäämään ja heräsin 7 tuntia myöhemmin puoliltaöin. Ai, no täytyy varmaan mennä sitten takaisin nukkumaan. Uni on aina ollut tehokkain keinoni taistella maailman väsymyksiä vastaan.

Luonne on kumma juttu. Vaikka kuinka tietää, että henkistä treenaamista olisi, niin hauiskäännöt ei yhtään houkuttele. I was born this way.

Sitten esittelemään eteistä:

Kulti kutistin eteisen! Napolinlahden opetustaululle löytyi hyvä paikka, mutta se oli naulakon takana. Ratkaisu: kohtahan on kesä emmekä tarvitse naulakkoa takeille enää... Haaveissa on sellainen vanhanajan puinen pystynaulakko, jonka voisi maalata vaikka vihreäksi. 

Sisääntulo vihertää. Matto on napattu mökiltä ja se vietti ensin aikaa kellarissa, sitten parvekkeella. Nyt se vasta istuu sisustukseen. Osuu osaksi kaakon ja idän alueelle, joten vahvistetaan samalla puuenergioita.

Tapetti oli paitsi puoli-ilmaista, myös klassinen esimerkki metallienergian muodoista ja väreistä. Halusin pistää tänä vuonna etelään lennähtäneen 5-maatähden ikäville energioille hanttiin metallilla. Suunnittelin tähän paljon värikkäämpää tapettia, mutta koska eteinen on ikkunaton putki, niin valon maksimoimiseksi valikoitui vaalea. (Sitäpaitsi mies ei tykännyt suosikkitapetistani, joten piti antaa periksi - edes joskus.)

Totuuden nimissä on tunnustettava, että koska mies säilyttää takkejaan ja kenkiään omassa vaatehuoneessaan, uskalsin ryhtyä tähän säilytystilan hävittämiseen lupia kysymättä. Ainahan sen naulakon saa takaisin talveksi.

Jos puhti loppuu kesken, laita töpseli seinään. Mieluiten pinkki.

Tarkkaavaisimmat huomaavat, että tapetin loppuminen kesken on tuottanut "luovia" sisustusratkaisuja...

Normaalisti jakkarassa on pinkki samettipäällys. Koska nyt on etelän alueella punaiselle värille pääsykielto 5-tähden vaarallisten energioiden vuoksi, niin jakkara sai vihreän päällisen - nastoilla ja jesariteipillä tietysti. Tässä mitään ompelemaan ehdi. Puu kontrolloi 5-maatähteä ja maata myös heikentävää metallienergiaa tuodaan tapetin kaarevilla muodoilla ja kiiltävillä kengillä.

Shiny toys. Joko on pian kuivat kevätkelit? Ulkona näköjään sataa taas lunta...

Tässä taas esimerkki miten eteiseen on tuotu metallia ja puuta. Harmaa väri tekee aina välillä salaa comebackin vaatevarastooni, taidan juuri silloin tarvita metallin tukea ja suojelusta astrologisen karttani itse-elementille. Puu eli vihreä väri edustaa minulle aikaansaannosta ja keväällä puun aikaan yleensä alkaa tapahtua.

Muistutus kotihiirelle, että totuus on tuolla ulkona. Aika harvoin kivoimmat jutut tapahtuvat kotona. Kehyksissä on taas metallia lisää. 

Napoli on näkemättä. En yhtään ymmärrä miksi.

Fiilistellään vähän tulevaa Italian matkaa, kevättä, tulevia toppi-ilmoja ja valmistunutta eteisen remonttia. Kauneusunet on vedetty tässä vaiheessa moneen kertaan ja rypyt lähtee filtterillä! Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Kaikkeen sitä pitääkin yhdessä elämässä taipua! Ei ihme, että välillä pitää ottaa lupa levätä.

Uuden lattian aika

Joskus sitä muuttaa asuntoon, jossa kaikki ei ole ihan just niin kuin haluaisi ja sitä ajattelee remontoivansa sitten kunhan ehtii, muutaman vuoden sisällä varmaan. Ensin pahimmat alta pois, kuten pakollinen keittiöremontti, meneehän tämä muu näinkin. Ehkä voitan suuren summan lotossa ja sitten pistetäänkin kaikki uusiksi.

Seuraavaksi sitä huomaa, että on kulunut 12 vuotta siitä, kun muutti asuntoon, eikä edelleenkään ole hoitanut harmistuksen aihetta pois alta. Aikaa vaan kului ja aina löytyi muita rahareikiä, joita piti paikkailla purukumilla. Tai kivoilla vaatteilla.

Itse olin katsellut paheksuvalla silmällä lattiaani jo useamman vuoden. Ensinhän se menetteli, mutta kun sitten rullailin työtuolilla muovimaton kupruille ja keittiössä hinkattiin tarpeeksi kauan tuolilla samaa kohtaa, niin eihän se kaunista katseltavaa enää ollut. Mietin vaan, että mistä sitä budjettia löytyisi, että pääsisi tosi hommiin.

Lopulta mietin, että jospa tekisi huoneen kerrallaan, aloittaisi vaikka asennusharjoittelun vaatehuoneesta ja siitä etenisi pikkuhiljaa salongin puolelle, kun taidot kasvaa. Jospa siten saisi kustannuksetkin mukavasti pilkottua osiin.

Käytännössähän se meni näin: lähetin isälle isänpäiväkortin, jossa oli kuvattuna joka sortin työkaluja ja annoin ymmärtää, että näille ja hänen expertiisilleen olisi taas käyttöä. Siitä viikon päästä olemme ostoksilla Bauhausissa ja kun kerta auto on käytettävissä, ostetaan se laminaatti nyt sitten koko asuntoon kerralla. Eikä sentään sitä halvinta, vaan sitä toiseksi halvinta.

Huone kerrallaan harjoittelu muuttui neljän päivän puuhakkaaksi sahaamiseksi ja poraamiseksi naapurien kiusaksi. Tajusin, että "klick-klick-naps-naps laminaatti on paikoillaan" -mainokset ovat kerrassaan harhaanjohtavia. Ensinnäkin täytyi käyttää hoksottimia ja ratkoa visaisia matemaattisia pulmia. Ja käytännön "ei se mennytkään niin kuin Strömsössä" -pulmatilanteita, kuten miten saadaan laminaatti mahtumaan astianpesukoneen alle ilman, että koko keittiötaso menee vinoon. Ilman kunnon työkaluarsenaalia ei homma olisi edes käynnistynyt ja viimeistään kiviseinien listoittaminen olisi saanut kokemattoman remontoijan täysin polvilleen.

Mutta sitä varten on ne isät keksitty, että ne auttaa ja tietää. Kauhean kiva juttu näin niinkuin vastaanottajan asemassa. Sillä lattiasta tuli valmista yhdessä pitkässä viikonlopussa, eikä muutamassa ärräpäitä kihisevässä kuukaudessa. Nyt mäkin osaan asentaa laminaattia - ainakin vähän. Omistan nyt myös elämäni ensimmäisen höyläpenkin ja muuta remonttitilpehööriä.

Tämä koko uudistus on tietenkin tehty fengshuin hengessä. Nyt lattian katselu joka päivä on suuria ilonaiheitani ja siivoaminenkaan ei tuota enää tuskaa, sillä uusi lattia on tietysti aiheellista pitää uuden näköisenä. Vuosikymmeniä pinttynyt ja kellastunut muovimatto on nyt laminaatin alla piilossa ja uutta pintaa pitkin on kiva tassutella villasukilla. Ihan kuin olisi itsekin saanut faceliftin. Suosittelen!

Uuden ja vanhan äärellä. Kutkuttavaa, muutosta ilmassa!

Remontti hoituu, kun on joku sitä hoitamassa!

Kaikki tietävät, että listoitus on kova pala. Jos sitä ei heti hoida, niin ei sitten koskaan.

Ensimmäiset räpsyt remonttipölyn laskeuduttua. 

Eteisen kohentunut ilme. Nyt puuttuu enää uudet tapetit, jotka on jo valmiiksi katsottu, mutta rahoja odotellaan saapuvaksi universumin suunnalta.

Rhonda Byrnen Magic-kirja on taas lukuvaiheessa ja antaa omalta osaltaan taikaa joulunaikaan.

Rautakaupoissa juokseminen on nykyään vaarallista, kun ovat siellä äkänneet sisustavien naisten herätehimot. Musta jokapaikan asustetaulu kävi parhaiten keittiön oveen, kun mietin, että mihinkäs tämä kaunokainen pannaan. Kaverini Teija Helin Designin pussukka kätkee tulitikut ja kauppalaput.

Ystävältä lahjaksi saadut mustat nahkakuuset istuvat kokonaisuuteen kuin nyrkki päähän.

Suihkulähde puettiin jouluasuun ja siirrettiin tulevalle idän 8-tähtialueelle. Nyt aktivoidaan vaurastumista!

Eteisen uudistaminen kruunattiin nahkaisilla vetimillä, jotka tietysti sävytettiin jo olemassaolevien saappaiden ja laukun väriin. Ja sain muuten halvalla, kun tein tiukat hintavertailut netissä.

Salongin puolella on nyt uutuutena 15 eurolla ostamani 50-luvun sohvapöytä, joka majaili vanhempien kellarissa vuositolkulla odottaen uutta asuntoani. Ei tullut uutta kämppää, tuli uudet lattiat - ja pöytä muutti meille korvaten entisen kulmikkaan kollegansa. Nyt on fengshuin mukaiset muodot!

Kasvit ja kukat fengshuin mukaan

Kevään tullen jokainen itseään kunnioittava bloggaaja tekee jonkin viherkasvi- tai puutarhapäivityksen. En aio jäädä tästä trendistä jälkeen minäkään, vaikken mikään hortonomi olekaan ja parvekkeellani kukkivat tälläkin hetkellä pirtsakat tekokasvit. Puutarhanhoito on minulle aika outoa puuhaa, jota perustelen sillä, että eihän Suomessa oikein kesääkään ole. Nurmikko kasvaa itsestäänkin, mutta käsite suomalainen puutarhuri tuntuu minusta vähän samanlaiselta hommalta kuin vaikkapa saharalainen lumenluoja. Puutarhafengshuin kurssilla tämän tunnustettuani muilla olikin naurussa pitelemistä (vai oliko se myötähäpeää?). Otetaan näistä tunnustuksista huolimatta katseen kohteeksi fengshuin mukaiset kasvit. Niitä kun voi olla myös sisätiloissa vuoden ympäri, oli vuodenajan kasvuolosuhteet mitkä hyvänsä.

Kasvit ylipäätään tuovat kotiin enemmän energiaa, tunnetta siitä, että jotain tapahtuu. Se on vähän sama asia kuin jättäisi tv:n auki seuran vuoksi. Kasvit ovat eläviä olentoja siinä missä mekin, joten koti, jossa on paljon ihmisiä, eläimiä tai kasveja ei yleensä kärsi pysähtyneestä energiasta. Kasveja voidaan sijoittaa strategisesti chi-energiaa ohjailemaan ja niillä voidaan pehmentää jyrkkiä nurkkia, palkkeja tai häivyttää kierreportaita. Pitkässä käytävässä kasveilla saadaan energiaa hidastettua, tai niillä voidaan estää energiakatoa jos ulko-ovelta näkee koko asunnon läpi ikkunasta ulos. Hyväkuntoiset kasvit idän alueella ovat melkeinpä must, jos haluaa pelata terveyden suhteen varman päälle (ja jos idän alueella on varasto tai vaatehuone, niin olohuoneen itäsektori kelpaa vallan mainiosti). Onneksi kuivakukat eivät enää ole muodissa - siinä missä ennen kaikki ruusut piti kuivata ja jemmata lipaston päällä muistona rippijuhlista, lakkiaisista ja häistä, nykyään on oivallettu, että niiden energia on kuollutta, menneeseen kiinnijäänyttä energiaa. Uutta ja tuoreempaa pukettia siis tilalle!

Vihersisustamisessa on kaksi fengshui-kasvia ylitse muiden: bambut ja rahapuut. Näitä minäkin olen kokeillut. Rahapuu on perinteinen vaurautta tuova kasvi, jo suomenkielisen nimensäkin perusteella. Mitä paksulehtisempi kasvi, ja mitä pyöreämmät lehdet, sitä fengshuimaisempi kasvi on kyseessä. Muoto on harmoninen ja se pitää hyvin kosteutta, eli vaurauden alkua vettä. Jos rahapuu ei menesty, kuten minulla - ja moni muu on valitellut samaa - niin Zamioculas eli palmuvehka on sellainen kasvi, jota ei saa hengiltä mikään, paitsi puskutraktori. Sen paksut, nahkeat lehdet ajavat saman asian kuin rahapuu. Sitäpaitsi se säilyy mukavasti ilman vettä pidemmätkin ulkomaanmatkat, olen testannut. Saman logiikan mukaan myös mehikasvit pyöreine nappulalehtineen käyvät fengshui-kasveista. Kunhan et kastele niitä piloille.

Kaktukset, jotka olivat lapsuudessani jonkinlainen hitti, ja terävälehtiset kasvit, kuten anopinkielet, omaavat taasen liian leikkaavaa sha-energiaa, joten niitä ei suositella harmoniseen sisustukseen. Ohutlehtisissä kasveissa ei kosteuskaan pysy ilman tiheämpää kastelua, joten ne eivät siltäkään kannalta varsinaisesti tuo hyvää onnea. Puuelementtiä ja kasvuenergiaa niissä silti on. Bonsai-harrastus on Aasiassa suosittu, mutta fengshuin mukaan kasvin leikkaaminen ja pakottaminen tiettyyn kitukasvuiseen muotoon on yhtä tervettä kuin naisen jalkojen typistäminen. Antaa kasvien rehottaa vapaasti! 

Kuva: smallgarden-ideas.com

Bambu näyttää silti olevan kasvi, josta on keksitty uusia muotoja. Enpä tiennytkään, että bambun oksat voi ohjata kasvamaan sydämen muotoon tai mitä mielikuvituksellisimpiin kaariin, kuten lohikäärmeen selkäkumpareiksi. Kathryn Weberin mukaan bambuja ostaessa täytyy kuitenkin jättää ne korkkiruuvin muotoiset bambunoksat kauppaan ja ostaa vain suoria pötköjä. Vähän sama juttu kuin kierreportaissa, chi-energia muuten kieppuu ja vaappuu ja porautuu kotiin. Olen ostanut molempia enkä huomannut suurta eroa. Kaikki lopulta joko mädäntyivät vedessä lilluessaan tai paleltuivat alkukesän viileydessä parvekkeella. Kuten sanottu, viherpeukaloni on päässyt ruskistumaan... Varmaan olen kastellut sitä liikaa? 

Kuva: smallgarden-ideas.com

Kasveja voi tuoda kodin täyteen (etenkin puuelementin alueille itään ja kaakkoon), kunhan muistaa säännön, että makuuhuoneeseen ne eivät fengshuin mukaan kuulu. Niiden kasvuenergia on yangia ja makuuhuoneessa olisi tarkoitus pääasiassa viettää yin-hetkiä nukkumisen parissa. Mutta jos välttämättä haluat pitää sen saniaisen tai huonekuusen siellä makkarissa, niin antaa olla. Jokainen päättää itse. Jos jotain vaivaa makuuhuoneen edustamalla elämänalueella on, ehkä kasvien siirtämistä kannattaisi kuitenkin kokeilla. Kaikkia kukkakuosisia pussilakanoitakaan ei ole pakko alkaa kiikuttaa kirpputorille - tärkeintä on löytää sopiva balanssi ja nähdä fengshuin suhteenkin itse metsä puilta. Minulla on tekokukkia (kaksi pionia vaasissa) makuuhuoneessa romantiikan tehosteena, joissakin lakanoissa on kukkakuosia ja tapetinkin voi nähdä kukallisena. Ei siitä minun yöuneni ole koskaan kärsinyt ja parisuhdekin on kunnossa. Pieni fengshui-kapinani makuuhuoneessa ei ole siis suuressa määrin vaarantanut mitään. Mutta eläviä kasveja en silti unialueelle toisi, jos sääntöjä noudatetaan kirjaimellisesti.

Toinen alue, joka olisi syytä pitää kasveista vapaana, on asunnon keskusta. Se symboloi maaelementtiä, joten viiden elementin teorian mukaan kasvien puuenergia nappaa maalta vitamiinit ja mineraalit ja köyhdyttää sitä. Tässäkin voit tehdä kokeiluja: jos sinulla on kotisi keskustassa suuri kasvi tai rykelmä useita kasveja, kokeile siirtää ne joksikin aikaa muualle. Tapahtuuko jotain, muuttuuko mikään? Muutosten pitäisi vaikuttaa ennen kaikkea terveyteen ja yleiseen elämän sujuvuuteen. Itselläni mikään kasvi ei suostunut pysymään hengissä asunnon keskustassa, joten luovutin sen suhteen. Kun tajusin, että sille alueelle ei kasveja kuulukaan, olin helpottunut: siitä se siis johtuikin!

Kukkivista kasveista pionit, nuo kauneuden kerrostumat, ovat fengshuissa erityisiä onnea tuovia kukkia, vähän samaan tapaan kuin japanilaiset pitävät arvossa kirsikankukkia. Niiden herkkä vaaleanpunainen väri sopii lounaan alueelle parisuhdetta ja muitakin ihmissuhteita vahvistamaan. Rakastan pioneita ja niiden vaaleanpunaisia värisävyjä, mutta Suomen karuissa ilmasto-oloissa turvaudun Tiimarin tekoversioihin. Miten ihanaa olisikaan saada joskus täysi kimppu aitoa tavaraa! Eteläisemmissä maissa käydessä suurinta luksusta onkin naturaali vehreys ja paikallisille normaali kukkaloisto. Siinä missä kevät on suomalaisille sitä, että lunta on yhä vähemmän ja katupöly pöllyää yhä valoisammassa illassa, on esimerkiksi mieheni kotimaan Italian keväiset kukkivat perennat ja tuoksuvat pensaat melkein juovuttava kokemus.

Lohdutuspalkinnoksi kesää odotellessa lataan tähän vielä kuvan kauniista pionikimpusta. Ei ihme, että pioni on rakkauden symboli - kyllä se sen verran sydäntä lämmittää!

Aurinkoista pihan - ja parvekelaatikon - kuopimista itse kullekin puutarhurille!

Kuva: fengshui-doctrine.com