Merkkejä on ilmassa!

Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, joka vaikutti ihastuttavalta netti-ilmoituksen perusteella. Vaikka en ollutkaan tosimielessä liikenteessä, katselin silti matkan varrella merkkejä, jotain viestiä siitä, olisiko tämä meille sopiva koti. Oli aurinkoinen kirpeä pakkassää, liikenne sujui rivakasti, sain autoilijoilta tietä ja erään tutun talon seinässä huomasin liidulla piirretyn raapustuksen "Tervetuloa!" Pidin näitä kaikkia hyvinä enteinä. Vaikka itse puutaloasunto ei ollutkaan niin unelmainen kuin olin etukäteen fiilistellyt, merkit eivät ainakaan olleet huonot.

Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.

Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi. 

Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat! 

Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön. 

Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.

Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat... 

Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.

Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.

Mitä tapahtui kirjeille? Jatkokertomus Divaani-lehden artikkelille Siivouspäivä fengshui-tyyliin

Elokuun Divaani-lehdessä kerroin kaikelle kansalle miten tutustuin fengshuin maailmaan ja mitä kaikkia muutoksia se kotonani aiheutti. Lehtiartikkelissa suuressa osassa oli menneen elämäni rakkaus ja siitä muistoksi jääneet kirjeet. Jutussa päädyttiin niinkin freesiin ratkaisuun kuin kirjeiden ulkoistamiseen parvekkeelle. Kyseessähän on sentään lasitettu parveke ja kirjeiden suojana vanha matkalaukku, hyvässä tallessa olivat siis vieläkin.

Olin miettinyt kirjeiden kohtaloa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin vuoden verran, eli asia oli pompsahtanut tietoisuuteeni fengshui-konsulttikurssin myötä. Kun päädyin työharjoitteluun Divaani-lehteen, tilaisuuteni koitti ja ehdotin fengshui-aiheista artikkelia. En arvannut itsekään aluksi, kuinka henkilökohtainen matka siitä lopulta tuli.

Keväällä juttua kirjoittaessani minulla ei ollut vielä aikomustakaan hävittää kirjeitä, sillä olin vakuuttunut, että minun täytyy käydä ne läpi ja ikäänkuin tehdä matka menneisyyteen, matka minuksi. Lehti ilmestyi elokuussa ja samoihin aikoihin avasin kirjeitä täynnä olevan matkalaukun. Tarkoitus oli tehdä tilit selviksi ennen kuin kirjeiden lopullisen kohtalon voi päättää. 

Tiesin, että ex-mieheni kirjeitä on hengästyttävä määrä, sillä kirjeenvaihtomme oli tiivistä. Kirjoittelimme noin 6-7 vuotta ennen yhteenmuuttamista ja koska siihen aikaan ei ollut internettiä, spostia, chattia, skypeä tai muuta ilmaista viestintäkanavaa ja koska kaukopuhelut (huom. Savosta Turkuun, ei siis mannerten välillä) maksoivat mansikoita, niin ainoa keino oli kirjoitella kirjeitä. Suurinpiirtein joka päivä koulun jälkeen. Postitustahti oli noin yksi kirje per viikko, eli jos vuodessa on 52 viikkoa ja vuosia on noin kuusi, niin se tekee arviolta ainakin 300 kirjettä ja kortit päälle.

Aloitin urakan. Joitakin kirjeitä oli hauskaa ja nostalgista lueskella, jotkut jutut olivat puuduttavia. Ajankuva ennen nettiyhteyksiä toi muistoja mieleen. CD-levyt piti käydä varta vasten ostamassa kaupoista ja kirjeiden mukana läheteltiin usein itsekoostettuja kasetteja, kirjepaperiin sai menemään monta markkaa ja tiedonhankkiminen perustui tv-uutisiin, lehtileikkeisiin ja kirjaston kirjoihin. Jos televisio-ohjelmaa ei muistanut nauhoittaa videolle, peli oli menetetty, koska katsomoita ja yleareenoita ei ollut. Ja jos joku ei suvainnut vastata puhelimeen tai kirjeisiin, hän oli kertakaikkiaan tavoittamattomissa. Eräskin ystäväni ei aina pystynyt maksamaan puhelinlaskuaan tai toisin sanoen "luuri on huollossa", joten ainoa keino oli odotella josko hän heittäisi kirjeellä sitten jossain vaiheessa. Läheisetkään kirjeystävät eivät siis aina olleet lähellä.

Matkalaukusta löytyi myös pari päiväkirjaani, joista toiseen minun piti itse murtautua, koska avainta ei ollut enää tallessa... Entä sisältö? No huh huh! En ehkä 38-vuotiaana halua enää tietää mitä ajattelin noin 24 vuotta sitten. Teksti oli sanotaanko vaikka raskassoutuista ja teiniangstin värittämää. Teksti ei millään tapaa vihjannut mitä arjessani oikeasti tapahtui, mutta se miltä tuntui kävi kyllä selväksi. Liikaakin. En päässyt maaliin asti, oli jätettävä lukeminen kesken.

Yllätyksenä tuli se, että olin säilyttänyt KAIKEN. Löysin kirjeitä kirjekavereilta, joita en muistanut ikinä olevan olemassakaan. Löysin kirjeitä, jotka olin saanut kun ekaluokalla vasta opettelin kirjoittamaan ja joiden sisältöarvo oli juuri sitä "Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Mikä sinun lempieläimesi on? Minä tykkään hevosista" -klassikkoainesta. Löysin kirjeitä kaikilta niiltä, jotka olivat vastanneet 12-vuotiaana jättämääni teksti-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseen, josta olin ovelasti jättänyt ikäni pois. Löysin kirjeitä ja matkakortteja sukulaisilta, luokkatovereilta, opiskelukavereilta sekä niiltä parhaista parhaimmilta sydänystäviltä, joiden kanssa yhteydenpito jossain vaiheessa vaan lopahti ja mieleen jäi epämääräinen haikeus.

Totesin lopulta, että kirjeitä on liikaa, niihin liittyy liikaa ahdistavia tunteita ja että on parempi elää elämää nyt ja antaa menneiden olla. Tunsin kiitollisuutta kirjeystäviäni kohtaan, että olin ollut heidän kirjeidensä arvoinen ja että elämämme oli silloin joskus nivoutunut tiiviisti yhteen. Kirje toisensa jälkeen siirtyi paperikoriin ja tunteikkaan päivän jälkeen yksi iso Ikea-kassillinen paperitavaraa ja tunnekuohua lähti tyhjennykseen. Jos minulla olisi ollut takka tai saunan kiuas, tästä olisi saanut hienon ja symbolisen hetken savumerkkien äärellä. Olisin vapauttanut kirjeen henget, puhdistanut ne tulella ja päästänyt taivaita kohti savukiemuroina. Nyt proosa oli kaukana, kun kippasin kirjeet muun hylkypaperin joukkoon uusiokäyttöä kohti.

Pääsin kuin pääsinkin mieltä askarruttavasta kirjekasasta eroon. Fengshui-mielessä olen siirtynyt niinsanotusti nextille levelille ja teen melkein niin kuin opetan. Mietin vain, mitenköhän minun omille kirjeilleni on käynyt? Ne sadat arkit, joita lähetin matkaan, vieläkö ne jossain huokailevat teini-iän huoliaan? Olisiko niidenkin jo aika päästä lepoon? 

Epämiellyttävät energiat

Onko sinulle koskaan tullut sellaista oloa, että jossakin asunnossa tai paikassa on "huonot vibat"? Et oikein osaa selittää mistä se johtuu etkä löydä rationaalista selitystä, mutta kehossa värähtelee ja mieli varoittaa, että täältä pois.

Usein tällaiseen paikkaan voi liittyä kuolemantapaus, tragedia tai vakava sairaus, sillä ne jättävät merkkinsä tilan energioihin. Ihminen jättää energiansa paikkaan jo alle vuorokaudessa, joten sillä selittyy hyvin, miten jo poistuneen sukulaisen kodissa voi olla vuosikausia jälkeenpäin hänen vahva läsnäolonsa. Ihminen lähti, energiat jäi.

Vai lähtikö? Hyvässä tapauksessa sielu sanoo heipat maailmalle ja jatkaa matkaansa. Mutta jos kuolemaan liittyy jotain voimakkaita tunteita ja erikoisia tapahtumia, saattaakin käydä niin, ettei henki pääse jatkamaan matkaansa. Jos esimerkiksi omaiset kaipaavat poistunutta liikaa eivätkä osaa päästää irti, tämä saattaa jäädä seikkailemaan kahden maailman välille, ikäänkuin limboon, koska häntä vielä niin kipeästi tarvitaan. Siitä ei hyvä seuraa, kummallekaan osapuolelle.

Toiset ihmiset aistivat vahvasti erilaiset energiat, jopa näkevät tai pystyvät kommunikoimaan edesmenneitten henkien kanssa. Muistan lukeneeni Kodin Kuvalehdestä erittäin vaikuttavan haastattelun elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan henkimaailman kokemuksista. Hän jollain tasolla näkee sielut, jotka eivät ole päässeet tästä maailmasta eteenpäin, ja nämä saattavat pyytää häneltä apua, jotta pääsisivät vihdoin lähtemään.

Itsellänikin on pari hiukset nostattavaa kokemusta paikoista, joissa oli jokin näkymätön läsnäolo. Kerran eräässä majapaikassa heräsin täydestä unesta siihen, että huusin ääneen, sillä olin tuntenut kuinka joku astui huoneeseen. Valot sytytettyämme mitään ei kuitenkaan näkynyt, mutta minulla ei ollut asiasta pienintäkään epäilystä. Myöhemmin mieheni tunnusti, että hän oli kokenut saman tunteen, että jokin tai joku astui ovesta sisään huoneeseen. Toisessa yöpaikassa taas yöpuulle käytyämme meillä molemmilla alkoi sydän hakata tuhatta ja sataa ilman mitään selitystä. Vanhassa puutalossa oli omituiset energiat, emmekä uskaltaneet mennä yksin vessaan ilman kaikkien valojen sytyttämistä. Sielläkin oli jotain ilmassa, jokin olemus, jonka olisi kuulunut jo jatkaa matkaa.

Asunto, jossa on kärsitty paljon, oli syynä sitten riitaisa avioero, pitkällinen sairaus tai äkillinen onnettomuus, hautoo näitä negatiivisia energioita. Voi hyvinkin olla, että asuntoon muuttaa toinen pari, joka kohta eroaa tai uusi asukas toisensa jälkeen sairastuu mystisesti. Joskus jopa samaan sairauteen. Siksi olisikin tärkeää selvitellä asunnonvaihdon yhteydessä mitä kohteessa on aiemmin tapahtunut. Itse en ainakaan haluaisi pyörittää liiketoimintaa paikassa, jossa firma toisensa jälkeen on tehnyt konkurssin tai vaihtanut joka vuosi omistajaa. Syynä voi ihan hyvin olla rakennuksen ja sen ympäristön negatiiviset, haitalliset energiat.

Mikä sitten neuvoksi? Jos tila imaisee entisten asukkien energiat, mitä pidempään nämä siellä asuvat, kuinka voimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja huokaista turvallisesti syvään ilman pelkoa periytyvistä ongelmista? Ratkaisuna on tilan energiapuhdistus. Siinä kartoitetaan tilan negatiiviset energiavirrat, maa- ja sähkömagneettinen säteily ja neutralisoidaan ne. Samalla tutkitaan onko tilaan jäänyt mitään muuta epämääräistä energiaa, josta halutaan eroon. Lopuksi voidaan myös harmonisoida tilaa erilaisilla energiapuhdistusrituaaleilla, kuten soittamalla kelloja ja polttamalla intiaanien ikiaikoja käyttämää valkoista salviaa. Tila kirkastuu, vähän niin kuin olisit pessyt ikkunat ja näet taas kirkkaammin.

Ylipäätään lähtösiivous ei ole mikään huono idea, sillä siten siivoat tilan omista energioistasi uutta asukasta varten. Uuteen kotiin muuttaessa kannattaa myös rempata hieman ja lyödä todellakin oma leima asuntoon. Sillä tavalla tuot uutta freessiä energiaa paikalle ja ilmoitat, että olet saapunut. Vanhan elämän ongelmia ei kannata muuttolaatikkoon pakata, sillä saatat toistaa virheitäsi. Uusi alku, uudet energiat!

Rituaalimuotoisessa energiapuhdistuksessa käytettävää valkoista salviaa, intiaanien ihmelääkettä.