Olipa kerran
Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta
mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden
täydelliseen tilaan.
Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.
Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.
Yang oli
maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja
uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon
pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen
hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut.
Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan,
kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi
kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se
kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän
lepäämään.
Yang
huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma
itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni
vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä,
että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään,
lanteistaan puhumattakaan.
- Yin
rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:
”Sä olet
kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä
rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”
- Aha.
- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”
- Unohda.
- ”Kaiken
takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei
kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”
- Next!
- “Sinä ja minä
autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”
- Mitähän
ne nekin on?
- Yin,
teet minut hulluksi!
- Kokeile
valerianjuurta, se rauhoittaa.
Yang yritti
vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä:
”Minä olen joki, sinä
olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa
... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki
virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”
Ei
vastausta. Yin oli nukahtanut.
Yang ulvoi
tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi
murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä
auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä
kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat
huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:
- Yin,
teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet
heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa
voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat?
Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.
Yin otti
Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä
hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä
hukannut aikaa.
Ja niin Yin
ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä
ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen
osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla
ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille
voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään
ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.
Ja niin oli
fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin!
Sen pituinen se.
Sen pituinen se.
PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:
house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?
sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika
house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?
sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika
Photo by Aarón Blanco Tejedor on Unsplash |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti