Nyt ei irtoa mitään

Kävin marraskuussa Helsingissä kuuntelemassa Suomen Fengshui ry:n kuukausiluentoa, jossa Susanna Andersson kertoi matkastaan Singaporeen fengshuiguru Joey Yapin kurssille.

Olin nukkunut noin kolme tuntia edellisenä yönä ja huomasin, kuinka omat energiani olivat vähissä mitä pidemmälle ilta eteni. Siihen suurena kontrastina oli Joey Yapin ehtymätön energia, josta Susanna kertoi. Yap veti yleisön edessä neljä päivää putkeen, aamukahdeksasta iltakahdeksaan, vaikka ohjelmassa oli luvattu luennointia huomattavasti vähemmän. Neljän päivän intensiiviopetuksen jälkeen hän oli lähdössä suoraan Lontooseen konsultoimaan jotain suurten seteleiden megafirmoja. Joey Yapissa oli siis virtaa muillekin jakaa.  

Minussa sen sijaan ei ole. Se ainoa fengshui-konsultointi, joka minulla on meneillään, on ollut kesken monta kuukautta ja olen kiusallisen tietoinen siitä joka hetki (onneksi tilaaja on tuttu, joka tietää mitä minulla on meneillään). Nyt ei millään irtoa mitään. On uskomatonta, kuinka monena aamuna voi päättää, että tänään se tapahtuu ja jatkuu, ja kuinka monta kertaa se ei tapahdu eikä jatku. Tämä on jo varsinainen vitsi. Mutta en voi pakottaa itseäni, tehdä vastoin vaistoani. Ja se sanoo: älä tee.

Olen myös salaa toivonut, että kukaan ei tilaa minulta nyt laajoja kiinalaisen astrologian tulkintoja. Minussa ei nyt vaan ole puhtia, energiaa, keskittymiskykyä. Pystyn kyllä analysoimaan rakkauselämääni täältä Plutoon ja takaisin, mutta siihen se sitten jääkin. 

Käyn onneksi kaupunginteatterilla töissä kääntämässä takkia ja tienaamassa "vuokrarahoja", mutta sielläkin voi pitää taukoa ja tutkia astrologiaa tai tarotvideoita, sillä välin kun yleisö uppoutuu näytelmään. Töissäkäynti on oikeastaan parasta terapiaa, jossa käyn imaisemassa iloenergiaa itselleni: näen hyväntuulisia ihmisiä, jotka tulevat viihtymään. Esitysten valvojana saan nauraa mukana. Ennen kaikkea pääsen omasta kotipoterosta pois. Muuten en varmaan liikahtaisi senttiäkään. Lenkkipolut eivät ole kovin paljoa poltelleet eikä tie kuntosalille ole ollut kuuma.

Palataan vielä Helsingin luentoiltaan. Suomen Fengshui ry:n puheenjohtaja Kristiina Mäntynen kiteytti sen minulle suoraan, mitä en itse nähnyt: fengshuissa pelataan omilla energioilla. Kun menet asiakkaan luo tekemään hänelle konsultaatiota, sinulla täytyy olla itsellä riittävän korkeat värähtelyt. Sinulla täytyy olla jotain annettavaa. Totta! Miten en sitä aiemmin tajunnut. Ja koska minulla on nyt pusakka tyhjä, on mahdotonta antaa asiakkaalle vastinetta.

Ilmankos en ole jaksanut panostaa työasioihin, en ole mitenkään saanut tartuttua keskeneräisiin projekteihin. Minussa ei ole samaa potkua kuin normaalisti, joku nappula on vielä jumissa. Minussa on kyllä jotain värinää ja viritystä, yritystä uuteen nousuun, mutta kaikkeen en pysty. Siirrän asioita eteenpäin niin, että ne liukuvat kokonaan ulottumattomiin. 

Samaa sanoi toinen fengshui-kollega, Sari Weckström, tänä syksynä. Kun oma elämä on sekaisin, ei voi auttaa tai opettaa toisia. Mistä silloin ammennat? Ojennat eteenpäin vain sitä samaa sekavaa energiaa. Ei siis ole ihme, että syksyn fengshui-kurssini peruuntuivat kaikki yhdessä rysäyksessä. Se oli vain suuri helpotus, sillä en olisi jaksanut. Yritetään keväällä uudestaan. Ehkä alkukevään puuenergia nostaa myös minun mahlani uuteen nousuun. Ja onhan siellä se Jupiter potkimassa peppuun liikettä. Syntymäkuukauteni, Tiikerin kuukausi helmikuu, on ollut myös sitä uudella voimalla käynnistyvän energian aikaa.

Kun miettii asiaa tältä oman vajanaisen energian kantilta, niin onko mikään ihme, että sekava erokuvioni ja myllerryksessä ollut rakkauselämäni veti puoleensa miehen, jolla myös on oma elämä sekaisin? Ja niin kauan kuin koko tilanne ja sen sisällä olevat ihmiset ovat epästabiileja, vereslihalla, raakoja ja rikki, mitään ehyttä ei voi syntyä.

Onneksi on tarotit! Ilman niitä en tietäisi nykyään mistään mitään. Odotan aikaa, kun sisäinen ohjaus toimii ilmankin, ja omat energiat ovat valmiita taas siirtämään vuoria. Kun vuorossa on tekoja ja toimintaa, ei pelkkää pohdintaa ja päättämättömyyttä.

"No sit tää kortti sanois niinku, et kandee vähän ootellakin".
Ei taida toimia pelkällä sekuntikellolla tämä juttu.

 

Kun sisäinen prosessi on kesken, ihminen saattaa mennä mykäksi ja avuttomaksi. Silloin ei irtoa kommunikaatiota, eikä paljon muutakaan rakentavaa toimintaa. Sisäisen lapsen haavat täytyy saada parannettua, jotta aikuinen voi ottaa oikeita askeleita.

"This shit ain't real!" huudahtaa ennustaja. Kun talvi koittaa, tornit kaatuu ja eksät saa kyytiä. Tuleekohan minullakin kellariin taas lisää tilaa? Uutta energiaa tai suhdetta ei vaan tule, ennen kuin on vanhat käsitelty.

Ei se kaikki ihan helppoa ole, kun on kaikenlaisia esteitä ja kauan jo kertynyttä karmaa. Mutta hei, tuollainen deittipimu on tässä valmiina kuumaan pyöritykseen ja uuteen ystävyyteen. Kortissa on vaan väärä tukan väri!