Rubikin kuutio

Jos satut olemaan kanssani suurinpiirtein samaa tai vähän vanhempaa sukupolvea, niin muistat varmaan Rubikin kuutioiden tulon joka kotiin. Ennen Tamagotcheja ja Pokemoneja kaikki lumoutuivat kuutiosta, jossa oli värilätkiä. Niitä piti itse pyörittää. Automaatiota, vilkkuvia värivaloja tai manuaalia ei ollut.

Se mikä näytti simppeliltä, ei todellakaan ollut sitä. Tämä leikkikalu oli älykkyystesti, eikä siis kovinkaan hauskaa ajanviettoa kaikille. Ei ainakaan minulle.

Muistan kuinka siskoni sai Rubikin kuution ratkaistua, ja jos minä, viisi vuotta nuorempi tenavatähti, sain sen auttamattomasti sotkuun, niin isä kyllä selätti ongelman puolestani ja laittoi värilätkät taas kohdilleen. 

Tuo pirullinen kuutio oli kuitenkin haaste, joka vaivasi minua. Juuri kun luulit, että nyt se ratkeaa, niin pettymys kohtasi karvaasti. Koska minua ei ole siunattu kovinkaan pitkällä pinnalla ja buddhamaisella kärsivällisyydellä, niin jossain vaiheessa keksin oikotien, tietenkin nerokkaan sellaisen. Ei tarvitse rasittaa ranteita ja aivoja, riittää kun irrottaa tarralaput ja järjestää ne oikeisiin värisuoriin. Ongelma ratkaistu!

Viime kesänä löysin lapsuuden Rubikin kuution vanhan mökin uumenista. Se oli rähjäinen ja kovin kärsineen näköinen. Leikkaa ja liimaa -operaationi jäljet olivat hyvin näkyvissä. Tätä on joku "älykkö" operoinut.

Tuntuu kuin olisin sisäistänyt tämän vanhan Rubikin kuutio -taistelun tässä viime kuukausien aikana. Ikään kuin aivojeni tilalla olisi tuo mystinen kuutio, joka täytyisi ratkaista ja loksautella paikoilleen, jotta asiat kirkastuvat. Joku sekoitti pakan ja nyt ihan kaikki palaset eivät enää osu kohdalleen.

Tekisi taas mieli tehdä pikku-Virpit ja teippailla värilätkät vaan paikoilleen kosmeettisesti. Noin, siinä se on. Mutta samalla sitä tietää, että oikotietä onneen ei ole. Vieläkään. Kuution arvoitus pitää ratkaista, jotta elämän palaset löytävät oikean paikkansa.

Onko kyseessä älykkyystesti - vai sittenkin kärsivällisyystesti? Että kun yhä uudelleen yritän, kun yhä uudelleen etsin ratkaisua, sen lopulta pidemmän mutkan kautta löydän?

Voi olla, että Rubikin kuutiossamme on lähes kaikki värit kohdallaan, mutta joku pieni pala on väärässä paikassa. Silloin juuri herää se vastustamaton halu irrottaa tuo penteleen pala ja vaihtaa se muualle, jotta harmonia saavutetaan. Sillä jos pitää aloittaa taas aivan alusta, niin sittenhän on se riski, että kuutio menee kokonaan sekaisin taas jossain vaiheessa - ja jäät ikuisesti kellumaan väärien valintojen äärelle.

Tänä syksynä aivojeni tilalla on Rubikin kuutio, jota yritän ratkaista. Mutta älykkyys ei auta, logiikka ei auta, järki ei auta. Edes yritys ja erehdys ei auta. Sillä kokonaiset ajatuskuviot ovat menossa uusiksi. Aivoja ohjelmoidaan ja koodataan uuteen uskoon. Mutta kenellä on manuaali, miten tämä uusi elämä oikein toimii?

Mikä on se puuttuva palanen? Se on se, kun ajatteletkin pelkällä sydämellä ja vaistolla, ja unohdat järjen. Silloin kuuluu vihdoin Klik.