Villihevosen päivä

Tänään oli taas Hevosen päivä. Olen nyt ruvennut aktiivisemmin seuraamaan miltä eri eläinten ja elementtien päivät oikein energialtaan tuntuvat. Tässä päivässä oli oikein extra-potkua, kun Puu-Hevonen pisti pökkyä pesään. Eikä mikään ikuiseen kiikkuasentoon veistetty puuhevonen, vaan kiinalaisen astrologian elävää puuenergiaa leiskuva tulinen tamma.

Päivissä tosiaankin on eroja, aivan niin kuin kuukausi- ja vuosienergioissa. Välillä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, että miltä tämä päivän energia nyt sitten oikein tuntui, mutta kyllä tämä kiivastahtinen ja -tunteinen hevosvetoinen päivä ihan siltä itseltään tuntui, oikein ravurilta, joka pistää vaan heti aamusta alkaen menemään ilman, että tarvitsee edes raippaa vilauttaa.

Hevonen on kiinalaisessa astrologiassa tulinen eläin, sillä sen ominaisenergia ja -laatu edustaa tulielementtiä, kesän, etelän ja kupeiden kuumuutta. Harva Hevonen on sellainen kaakki, että se vaan paikallaan seisoo ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei, kyllä sillä on agendalla monta hoidettavaa asiaa ja palava halu aloittaa jo. Jos ratsu lähtee alta, niin Hevospäivä voi tuoda yllätyksiä mukanaan!

Itse tunsin tänään tarvetta tehdä montaa asiaa, mieluiten kaikkia vähän yhtäaikaa, valtavalla sisäisellä voimalla. Tuntuu kuin olisin saanut enemmän aikaan kuin moneen viikkoon, eikä tekeminen tai sen aloittaminen todellakaan ollut ongelma. Vaikeampaa oli keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan, kun niin moni idea vaati toteuttamistaan.

Päiväni itse asiassa alkoi heti suoraan veemäisissä fiiliksissä, sitten tipahti parin kyynelen verran miinukselle, kunnes minut avitettiin ylös ja tasapainoisempaan mielentilaan juuri oikealla mietelauseella, joka sai kaiken taas oikeaan perspektiiviin. Ei ihme, että omaa energiaa on vaikea pitää tasaisena, kun Hevonenkin välillä laukkaa, sitten ravaa, ylittää esteitä hiestä märkänä ja käy vielä pilttuussa kääntymässä.

Tulienergia voi olla arvaamatonta, ja jos sitä on liikaa, on aina riski, että se leviää käsistä. Minäkin meinasin hetken ajan tikahtua kiukkuuni, ellen peräti pyhään raivoon, kun byrokratia hieman nikotteli. Mutta sekin oli lopulta vain illuusiota, sillä kun vimmaisen vihanpuuskan keskellä pyysin asiaan mielessäni ratkaisua, niin seuraavaksi puhelin jo soikin ja minulle soitettiin asian tiimoilta. Pieni hetki vain, ja asia joka niin raivostutti, olikin jo sovittu ja hoidettu pois huolista. Lähetin kiitokset auttajilleni ja jatkoin huojentunein mielin päivän askareita.

Hevosen päivä sai minut myös ulkoisesti tulienergian piiriin. Aamulla tunsin vaistomaista tarvetta pukeutua täyspunaisiin, punaista kynsilakkaa ja korviksia myöten, ja ulos lähdin punaisella takilla ja kengillä, täynnä Hevosen tulta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, koska joku uusi ja otollinen ori laukkaa kadulla vastaan, joten tehtäväni on olla aina valmis kohtalokkaisiin kohtaamisiin, tulipunaisiin.

Kovin kohtalokasta kohtaamista ei tänään tapahtunut, mutta kaveri kutsui luokseen thaihierontaan, uuden kurssin taitoja treenaamaan. Antauduin siis lattialle tämän kokovartalolla tehtävän hierontalajin vastaanottajaksi. Mieli rauhoittui, kun tunsi kuinka toinen koskettaa ja ohjaa omaa kehoa, käy läpi sen kiristyksiä. Vaikka maallinen vartaloni olisi ehkä halunnutkin antautua ihan erilaisiin syleilyihin Hevosen kiihkeydellä, niin minua varten oli tänään suunniteltu hengen ja kehon yhteistä virkistystä ja rauhoittumista. Otan sen siis vastaan, mitä kulloinkin on tarjolla ja mikä minun parhaakseni on.

Illalla olin keskittynyttä energiaa täynnä ja taas valmiina valloittamaan maailman. Hevosen päivä näytti tulisuutensa siinä, että vihaiset tunteet saivat mahdollisuuden tulla välillä ulos näyttämään naamaansa, että täällä me ollaan, vaikket meitä kovin usein huomioikaan. Ja heppaenergia opetti minulle myös, että vaikka draaman kaari nousee hetkellisesti ylös, niin tasoittuminen on mahdollista, kun vain luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja niinhän ne tekivätkin, melkeinpä heti. Mieli seurasi sitten tyynesti perässä, nyt ihan kävely- ja talutusvauhtia, kesynä ponina.

Mikä parasta, tämän päivän henkisessä ravaamisessa ei vahingoitettu yhtään oikeaa elävää Hevosta.

Tulienergia sai tänään tunteet liekehtimään.
Vaikka meinasi hermo revetä, niin selvisin Hevosen päivästä voittajana maaliin asti.