Nyt, monen vuoden kuluttua, ihmettelen, miksen odottanut liikenteen rauhoittumista ja mennyt sitten keskelle tietä rahoja keräämään. Oli varmaan kiire sorvin ääreen, se kun oli sitä aikataulutettua elämää, jossa kaikki oli kireää kuin viulunkieli. Niin hartiat, niskat ja käsien jänteet kuin sähköpostin päässä odottavat asiakkaatkin.
Tämä tarina on mielestäni hyvä esimerkki ja muistutus siitä, että meille kyllä järjestyy rahaa tavalla tai toisella, jos sitä tarvitsemme. Sitä sataa vaikka taivaalta! Eri asia on vain, osaammeko hyödyntää ainutlaatuista tilannetta tai olla siitä kiitollisia. Jos emme, niin sinnehän meni. Tilaisuus ja hynät. Sanomattakin on selvää, että kun palasin myöhemmin paikalle, sieltä ei löytynyt enää sentin senttiä. Joku toinen oli kumartunut noukkimaan onnenlanttinsa maasta.
Otetaanpa vielä toinen esimerkki taivaalta satavasta rahasta. Mieheni löysi kerran Roomasta lentokentän vessasta viissatasen. Koska omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla ja koska toisiin italialaisiin nyt on turha luottaa ("Joo, kyllä se on juuri minun viissataseni, kiitosta vaan!"), niin mieheni piti parhaana ottaa tämän köyhäinavun ihan itse vastaan. Ei kai se raha siellä sattumalta ollut.
Vaikka välillä tuntuu epätoivoiselta, niin toivoaanhan juuri ei saa menettää. Jos vähän kiillotan tämän rahapuun paksuja lehtiä, siivoan vaurausaluetta turhasta roinasta ja teen oikein komean unelmakartan, niin jospa minunkin fengshui-toiveeni kuitenkin kuullaan tuolla jossain universumin ylälauteilla.
Sillä niin ihmeellinen on maailma ja sen mutkat, että rahaakin voi sataa taivaalta. Otetaan ämpärit esiin!
 |
| Mikäs se siellä kurkistaa? Ämpäristä löytyikin vaurautta tuova fengshui-sammakko! Photo by Ladd Greene on Unsplash |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti