Kommunikaatio avaa isotkin solmut

En ole koskaan ollut erityisen kova puhumaan, sillä suomalaisena tunnistan kyllä, miten paljon hiljaisuus puhuu. Sen sijaan olen aina ollut innostunut mahdollisuudesta ilmaista itseäni sanoin, pistämällä niitä paperille.

Astrologisesti Merkurius, kommunikoinnin planeetta, on minulla kakkoshuoneessa, siinä Auringon kyljessä Marsin kera. Kakkoshuone kuvaa omaa arvomaailmaa, sitä minkä takana vahvasti seisoo. Vesimiesarsenaalini on siis täynnä tarvetta sanoa, ja sanoa painokkaasti niin, että viesti menee perille asti. Soturimaisen energian planeetta Mars tuuppaa viestejäni kohti päivänvaloa. Kun sanon, haluan pysyä sanojeni mittaisena.

Maaliskuinen Merkuriuksen perääntyminen Kaloissa on ollut minulle kamalaa ja ihanaa aikaa. On ollut paljon tarvetta sanoa asioita henkilökohtaisesti, blogin lukijoiden silmiltä salassa. Mutta kun Mercury Retrograde iskee, niin meneekö viesti perille? Tuleeko viestiin vastausta? Vai puhaltaako vaan hiljaisuuden puhurit?

Olen, siis ajattelen. Ajattelen, siis kirjoitan. Yleensä kirjoituksille kaipaa kuulijaa, sitä, että joku on paikalla ottamassa viestin vastaan. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka näkevät toisensa, tai ainakin nyökkäävät kirjallisesti. Kuulen ja näen, mitä sanot. Olinpa samaa mieltä kanssasi tai en. Tunnistan tarpeesi saada asiat sanottua, käsiteltyä.

Merkuriuksen perääntyminen sai minut kyllä sanomaan paljon, mutta tuntuu, että minua ei silti kuultu. Hiljaisuus tuntuu pahalta, kun puhutaan isoista asioista. Suorastaan megalomaanisen isoista asioista. Kuten siitä, että voisiko meistä joskus tulla jotain. Yhdessä.

Odotan Merkuriuksen palaamista taas tajuihinsa kuin kuuta nousevaa. Jospa se sitten osaisi taas puhua minulle, tai ainakin välittää viestinsä oikeaan osoitteeseen. En ole ajatusten tai tunteiden lukija, jos ajatuksia ei ilmaista, kirjoiteta ylös, tai lausuta ääneen.

Viileän analyyttisenä Vesimiehenä minusta tuntuu, että Kalojen energia on aivan liian tunteellista. Nyt on ollut Kalojen aikaa 20. helmikuuta lähtien, uusikuu löytyi Kaloista ja tuntui, että hukun tunnemassojen alle. Vesimies ei nimestään huolimatta aina osaa kunnolla uida tai sukeltaa (minä en ainakaan osaa sukeltaa ilman, että pidän nenästä kiinni), vaan ilmamerkin edustajana se kaipaa happea. Sitä että ajatuksia tuuletetaan, sanotaan (=kirjoitetaan) se mikä mieltä painaa ja haistellaan uusia tuulia. Ilmamassojen osuessa aivojen kohdalle Vesimieskin virkistyy!

Merkuriuksen perääntyminen päättyy torstaina 28.3., mutta "varjoperiodi" jatkuu vielä 16.4. asti. Vasta sitten alkaa kenties irrota infoa, kun viestintuoja tokenee horroksestaan ja on saanut omat sävelensä selviksi? 

Minä tarvitsen aivojen tuuletusta, joten lähden ulos etsimään kevään merkkejä. Niitä tarjoavat eilen näkemäni ensimmäiset keltaiset krookukset ja pian eteen tuleva kesäaikaan siirtyminen.

Ehkä minunkin viestini vielä menee perille - ja kevättuuli tuo siihen vastauksen.

Kun Pohjolan perukoilla olevan Suomen myöhäinen kevät väsyttää, voi onneksi piipahtaa trooppisempiin keleihin kasvitieteelliseen puutarhaan. Silloin alkaa taas hymykin irrota...