Puolalaiset häät

Fengshuin mukaan täydet ruokakaapit ja hedelmäkulhot pöydillä symboloivat yltäkylläisyyttä ja perheen vaurautta. Ihan käytännön tasollakin se takaa täyden vatsan. Pelkkä valo jääkaapissa on siis tämän mukaan kehnoa fengshuita. 

Olen italialaisen sanonnan mukaan "buona forchetta", eli "hyvä haarukka", jolla kuvataan terveen ruokahalun omaavaa ja kulinarismin iloista nauttivaa ihmistä, joka ei syljeskele soppakulhoon tai nyrpistele nenäänsä ruoan rasvapitoisuudelle. Sillä on omat kerrannaisvaikutuksensa, kuten jokainen voi kuvitella. En kuitenkaan aiemmin ollut osallistunut sellaisiin syöminkeihin kuin lokakuun alussa puolalaisissa häissä.

Se, että italialais-puolalainen hääpari saatiin naimisiin, alkoi jossain vaiheessa tuntua vähän toissijaiselta asialta. Pääasia oli ruoka ja syöminen. Ja sen vuoksi myös juominen. Nyt ymmärrän miksi Puolassa (ja muissa raskaan ruoan itäblokkimaissa) juodaan niin paljon vodkaa: se toimii pikaruoansulattajana eri ruokalajien välillä. Kumma kyllä, ähkyä ei pääse syntymään, kun heittää lasillisen vodkaa huiviin jokaisen annoksen jälkeen. Kuinka kätevää. Ja eiku taas syömään!

Puolalaisten häiden yltäkylläisyys oli hämmentävää. Tuntikausia jatkuviin perhe- ja juhla-aterioihin tottuneet italialaiset vieraatkin joutuivat tunnistamaan häviönsä muutaman ensimmäisen lautasellisen jälkeen, sillä ruokaa tuotiin pöytään lisää jo ennen kuin entiset oli ehditty putsata parempiin suihin. En tajunnut laskea, montako ruokalajia ja lautasellista eteen kannettiin, mutta hatusta heittämäni arvio on noin 30. Siinä tarvittiin sitä vodkaakin jo aikalailla ruoansulatusta avittamaan.

Suuret juhlat ovat kautta historian olleet arjen kitkuttamisen keskellä suorastaan vatsanräjäyttävä poikkeus. Arkiruoka saattaa olla vaatimatonta kauravelliä, kunnes jouluksi pannaan possu pakettiin ja syödään päivästä toiseen. Joulun ja pääsiäisen ohella häät ovat suurten syöminkien juhlaa. Symboliikkaa ei tarvitse kaukaa etsiä: monen päivän juhlinta ja ruoan ja juoman jatkuva virtaus pitää huolen siitä, että liitto alkaa suotuisissa merkeissä eikä avioparilta tule puuttumaan särvintä pöydästä.

Tämä tuore hääpari on hoikkaa tekoa, eikä päivän jännityksessä varmaan pystynyt täysillä keskittymään ruokailuun, mutta me vieraat pidimme siitä kyllä huolen. Olin jo etukäteen valinnut juhlavaatteen sillä perusteella, että se ei kiristä vatsan kohdalta, mikä olikin oiva valintakriteeri. Aloimme syödä kuuden maissa illalla ja söimme vielä kahdelta yöllä. Välillä puolalainen dj piti huolen siitä, että juhlakansa ravisuttaa ruokaa vähän alemmas suolistossa, jotta ylävatsaan mahtuu taas tavaraa. Puolalaisille vieraille meininki oli tietysti tuttua, eivätkä he olleet moksiskaan, kun jälkiruoan jälkeen alkoi tulla taas kymmentä kinkkuleikkelettä pöytään, mutta me muut puistelimme päätämme useaan otteeseen. Välillä eteen tuotu ruoka-annos jäi käytännössä koskemattomaksi, sillä nälkä oli vain kaukainen muisto. Suu kyllä olisi mielellään syönyt ja maistellut, mutta ruoalle ei kai ole vielä keksitty viinin sylkykupin kaltaista vastinetta, vaan kaikelle piti löytää paikka vatsasta. Mietimme, että mihin tämä kaikki ruoka oikein päätyy. Vievätkö kokit ja tarjoilijat kotiinsa, vai meneekö vaan roskiin? Puolassa kun ruoka on kuitenkin naurettavan halpaa Suomen hintoihin verrattuna.

Ilta huipentui hääkakun leikkaamiseen kymmenen maissa ja moni varmaan kuvitteli, että se oli nyt tässä. Kunnes puolenyön maissa eteen kannettiin taas herkullista sienikeittoa. Kun kesken tanssimisen, noin puoli kahdelta, saliin kannettiin kokonainen porsas tähtisateineen ja lisukkeineen, taisi monelta loksahtaa leuka. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten... syöminen. Ja taas mentiin. Vähän vodkaa väliin, niin ei tule paha olo. Viimeisen ruokalajin, joskus klo 3 jälkeen, sulhanen oli jo torpannut ja lähettänyt takaisin keittiöön. Rajansa siis kaikella. Ehkä joku puolalainen vieras olisi siitäkin selvinnyt.

Seuraavana päivänä, kun se vihdoin koitti, oli pakko tehdä pieni sulattelukävelylenkki hotellin lähistöllä. Huomasimme, että jo hyvin pienellä alueella sijaitsi useita stomatologia-studioita, eli toisin sanoen vatsavaivoihin keskittyneitä klinikoita. No ei ihme! Jos puolalaiset ovat kovinkin avioituvaa sakkia, niin saattaa siinä välillä tarvita lääketieteellistä apua, että saa suolistonsa kuntoon. Mutta kuinka ihmeessä kaikki näkemäni puolalaiset naiset olivat niin hoikkia? Mitä siellä klinikalla itse asiassa tehdään?

Niinsanottuna krapulapäivänä syömingit jatkuivat klo 15 ja kestivät iltakymmeneen asti. Koska en enää halunnut luottaa vodkan voimaan ja koska jostain syystä olin jo täyteen syöty, niin useampi ruokalaji jäi maistamatta. Tämänasteinen syöpöttely kahtena päivänä peräkkäin tekee jo todella tiukkaa ja vaatii parempaa harjoittelua. Mietin armahtavani pötsiäni heti kun kotiin päästään ja ryhtyväni tiukalle kuurille.

Nyt puolalaiset häät ovat enää hauska, ainutlaatuinen muisto. Päätin pitää oman stomatologia-kuurin ja luopua pariksi kuukaudeksi kaikesta paheellisesta ruoasta, jotta elimistöni nollautuu. Olen nyt maidottomalla, munattomalla, juustottomalla, lihattomalla, leivättömällä, sokerittomalla, kahvittomalla ja alkoholittomalla dieetillä. Nakertelen lähinnä kynsiäni ja kauden juureksia. Nuuhkaisen välillä kahvia ja makkarapakettia. Aah, mitkä aromit!

Syksy on fengshuissa metallin aikaa ja se antaa päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja jämäkkyyttä. Koska siivosin aiemmin kesällä vaatekomeroni, miksi en samalla siivoaisi kroppaani niin, että myös mahdun niihin vaatteisiin? Elävä ihmiskoe on käynnissä ja terveyden nimissä on huomattavan paljon helpompi kieltäytyä herkuista. Jouluna voi taas pistää kaiken pipariksi. Ja seuraava hääkutsu on tulossa vasta ensi kesäksi, tällä kertaa perisuomalaisiin häihin. Viimeistään siihen mennessä Puolan syömingit on hyvin sulateltu.

Entä mitä tapahtui kaikelle sille ylitsejäävälle ruokamäärälle? Lähtöpäivän aamuna näin, miten morsiamen isän autoon kannettiin kolme kuormallista styroksiastioita, täynnä sen seitsemää sorttia. Arvuuttelimme, meneekö ruoka kenties kodittomille vai perheen pakastimeen, josta sitä syödään häähumun jälkimainingeissa viikkotolkulla. Selvää on, että tärviölle ei mennyt yhtään. Yltäkylläisyys ja säästäväisyys = hyvinvointia pitkäksi aikaa. Olkoon hääparin yhteiselämä siis yhtä kukkuroillaan onnea kuin juhlapäivien tarjoiluvadit!

Virsikaraokea kirkossa. Täytyy myöntää, etten ihan pysynyt sisällöstä selvillä seremonian ollessa kokonaan puolaksi.

Joustovyötäröistä juhlaeleganssia. 

Kaikki valmista, ylensyönti voi alkaa.

Kakku vai kepponen. Makeannälkää tainnuteltiin hääkakun avulla klo 22 illalla.

Puolenyönaikaan olikin jo taas pikkunälkä. Tai sitten ei.

Puoli kahdelta yöllä tuotiin possua pöytään. Hiukooko ketään?

Pieni perehdytys BaZi-astrologiaan

BaZi-astrologiaan eli toiselta nimeltään Neljän pilarin astrologiaan tutustumiseni jälkeen mikään ei ole näyttänyt enää täysin samalta. Eivät muut ihmisetkään. Siksi olenkin juuri syventänyt tietämystäni BaZi-astrologian jatkokurssilla.

Huomaan usein miettiväni ihmisten elämänkulkua neljän pilarin heittämässä valossa. Jos jollakulla tutulla on oikein vauhdikas ja aikaansaava jakso meneillään, ajattelen, että nyt on hyvä BaZi-putki päällä. Jos taas jonkun ihmisen kontolle kertyy sairauksia ja haavereita toisensa perään ja sen lisäksi ihmissuhde kariutuu ja henkinen jaksaminen on kovilla, niin näppejä alkaa kutkuttaa ja haluaisin kysyä, että milloin tarkalleen ottaen olitkaan syntynyt. Olen varma, että voisin saada selville BaZin avulla, että missä mättää nyt. Todennäköisesti henkilö on siirtynyt yhden onnenpilarin vaikutuksesta seuraavaan, itselle heikompien energioiden jaksoon. Tai vuosienergiat sotivat hänen omaa elementtiään vastaan. Harvoin maailma murjoo ilman mitään taustalla olevaa syytä. Ja se syiden selvittäminen vasta kiehtovaa onkin!

Voi olla, että Neljä pilaria tai BaZi ei sano sinulle vielä mitään, joten otetaan tähän pieni perehdytys. 

BaZi on siis kiinalaisen astrologian muoto, jossa syntymäajan perusteella määritetään elementit ja eläimet niin syntymävuodelle, kuukaudelle, päivälle kuin kellonajallekin. Se missä maassa ja millä paikkakunnalla on syntynyt otetaan huomioon, ihan niin kuin länsimaisessakin astrologiassa.

Kartta koostuu taivaallisista rungoista ja maallisista oksista, mikä ensi lukemalta voi tuntua täydeltä siansaksalta. Siltä se minustakin ensin kuulosti. Mutta fengshui tulee tässä apuun. Muistatko fengshuista tutut viisi elementtiä, eli veden, puun, tulen, maan ja metallin? Rungot ovat juuri näitä elementtejä. Kukin näistä elementeistä voidaan jakaa vielä joko yang- tai yin-elementtiin, eli on olemassa erikseen esimerkiksi yang-vesi, voimakas virtaus kuten meressä, ja yin-vesi, jota verrataan kevyeen sateeseen. Luonteesikin voi siis olla kuin meren tyrskyisää aaltoliikettä tai pienistä pisaroista tihkuvaa ilmankosteutta. 

Tällä tavalla kiinalaisessa astrologiassa on otettu esimerkkejä luonnosta ja alettu kuvata niillä ihmisten ominaispiirteitä. Voit siis olla "metallityyppi" tai "maaihminen" perusluonteeltasi ja se vaikuttaa siihen miten kommunikoit ja tulet toimeen muiden kanssa. Saattaa myös olla, että elämästäsi puuttuu jokin elementti kokonaan astrologisella kartalla. Kartta antaakin, niin no, kartan siihen miten voit tasapainottaa elämääsi. Fengshui taas pohjaa näihin elementteihin ja astrologisen kartan tekeminen yleensä aloittaakin fengshui-konsultoinnin. Annetut neuvot voivat pohjata ihan yhtä lailla asukkaiden BaZi-karttaan kuin itse asuntoon. Jos esimerkiksi asunnosta ei löydykään korjattavaa, haasteet saattavatkin olla BaZin puolella.

Aiemmin mainitut maalliset oksat ovat kiinalaisen astrologian eläimiä, joita on yhteensä 12 kpl, rotasta sikaan. Syntymävuoden eläin on voimakkaimmin läsnä nuoruudessa ja sen merkitys hiipuu vuosien karttuessa. Silloin kuukausi-, päivä- ja tuntieläimet tulevat enemmän esiin. Ja jotta ei mentäisi liian helpolla, jokainen eläin edustaa omaa elementtiään. Esimerkiksi rotta on aina peruslaadultaan vesirotta ja koira on aina pohjimmiltaan maakoira. 

Nimi Neljä pilaria viittaa neljään eläimeen ja elementtiin (vuosi + kk + päivä + tunti) ja näistä rakennetaan astrologinen peruskartta. Tarvitsemme kuitenkin paljon muutakin tietoa ja sitä löytyy piilossaolevista rungoista. Niistä katsotaan etenkin se onko itse-elementilläsi juuria, eli miten vahva se on. Itse-elementti on kartan tärkein informaatio, se on sinun persoonasi olennaisin osa. Itse-elementti voi olla vaikkapa yang-metalli tai yin-maa, eli siihen ei sotketa eläimiä. 

Itse-elementtiä, eli ydinminää, täytyy aina tukea, mutta karttoja voi olla monenlaisia. Itse-elementti voi olla vahvoilla, jopa liian vahvoilla, jolloin se saa kartan (ja elämän) epätasapainoon ja sitä on hillittävä. Itse-elementti voi olla heikko tai hyvin heikko, jolloin sitä täytyy tietysti erityisesti tukea. Myös tasapainoisia karttoja voi esiintyä sekä ns. seuraa johtajaa -karttoja on joka lähtöön. 

BaZi-kartan tulkinta pohjaa ennen kaikkea viiden elementin kiertoihin, niin positiiviseen, ravitsevaan kiertoon, negatiiviseen, kontrolloivaan kiertoon ja hillitsevään kiertoon. Oikeastaan voisi sanoa, että jos haluaa jotain fengshuista tai kiinalaisesta astrologiasta ymmärtää, niin kierrokset on saatava kohdilleen. Viiden luonnonelementin, maan, metallin, veden, puun ja tulen käyttäytyminen on oltava hanskassa. Näistä kaveruksista kun puhutaan jatkuvasti.

Kartan tärkeimpiä tuloksia on oman itse-elementin tunnistaminen ja tieto siitä, miten voit sitä tukea oikealla tavalla. Tarvitset mukaasi auttavan elementin (sankarin), assistentin (side-kick-etsivän) ja vältettävän elementin (pahiksen). Kun pidät huolta, että sankari vetää konnaa köniin säännöllisin väliajoin, olet turvassa. Eli käytännönläheisemmin tiedät mitä värejä ja materiaaleja kotona ja pukeutumisessa tulisi suosia ja mitä vältellä ja onko lomakohteen oltava mieluummin veden vai puuston lähellä. Muuttaisiko kivi- vai puutaloon. Ostaisiko punaisen vai hopeanvärisen auton. Näitähän riittää. 

Itse karttojen tulkitseminen onkin jo vaikeampaa ja päätä saa rapsutella, kun miettii mikä tälle ihmiselle olisi se auttava elementti ja mitä pitää vältellä. Vastausta ei ole aina helppo nykäistä hihasta, vaan mitä enemmän tiedät ihmisen elämänkaaresta, sen parempi. Kartta alkaa puhua sinulle, se vihjaa miksi ura otti nousukiidon noina vuosina ja miksi elämä sukelsi syvälle juuri tuossa kohtaa. Siksi tunnettujen ihmisten BaZi-karttoja voivat kaikki kiinnostuneet tutkia, sillä heidän elämäntapahtumansa tiedetään ja niitä voi etsiä googlaten. Voin nyt asiaa tutkailleena kertoa, että Matti Nykäsen kartta on yhtä sekava ja paljastava kuin hänen elämänsäkin ja Sauli Niinistön kartalla näkyvä suojelustähtipatteristo on niin tukevaa tekoa, että hän selviää mistä vain. 

Onnenpilarit ovat 10 vuoden jaksoja, jotka jaetaan vielä kahteen 5 vuoden jaksoon. Onnenpilarit eivät ala heti syntymähetkellä, vaan siihen on oma laskukaavansa, milloin niihin päästään käsiksi, mutta yleensä alle 10-vuotiaana. Onnenpilarit lasketaan koko elämän ajaksi ja nehän eivät muutu miksikään, siellä ovat ja pysyvät. 

Kun siirryt onnenpilarista toiseen, viiden ja 10 vuoden jaksoissa, elämäsi saattaa aaltoilla kuin korkki laineilla. Välillä menee lujaa ja välillä tulee lunta tupaan. Tärkeintä on tietää, että voit itse säädellä elämääsi tiedostamalla hyvät ja huonot kaudet. Kun on vaikeampi jakso tiedossa, ei lähdetä soitellen sotaan, pistetä uhkarohkeaa start-up-yritystä pystyyn tai pyritä presidentiksi. Silloin vetäydytään taka-alalle, puhallellaan näppeihin ja laaditaan selviytymisstrategioita. Kun taas luvassa on 10 vuotta pelkkää auringonpaistetta, niin sitten talla pohjaan ja menoksi. Mutta etukäteen on aina vaikea ennustaa, on paljon helpompi lukea BaZi-karttaa jälkikäteen ja verrata sitä toteutuneeseen elämään. "Ai kato, tossa se teki arviointivirheen! Ei ois kyllä kannattanut puuenergiajaksolla" tai "no ei ihme, että se selvisi kaikesta leikiten, katso mikä veden voittoputki!" 

Haluaisitko onnenpilarien lisäksi kaupanpäälle vielä palatsin? Olet ollut niin kiltti tänä vuonna, että saat niitä peräti kaksitoista! Oikeastaan 12 palatsilla katsotaan jokaiselle pilarille oma merkityksensä, joka voi olla esimerkiksi "Lum Kun" = olla hyvin koulutettu tai "Dai Wong" = Vauraus. Palatsit ovat voimistavia, heikentäviä tai neutraaleja. Tässä vähän niin kuin katsotaan oletko syntynyt hyvien vai huonojen tähtien alla! Tai oletko syntynyt palatsiin vai pihatalliin.

Eikä tässä vielä kaikki! Läheskään. BaZi on kuin ruotsinlaivan buffetti, josta voidaan noutaa aina uusi lisäannos tietoa ja lätkäistä se jo syödyn ruoan päälle, vaikka maha jo pingottaa. 

Jokaisella vuodella on oma elementtinsä ja energiansa, aivan kuten tänä vuonna on ilmassa tulta ja apinaa. Kaikki kartassa olevat eläimet voivat ottaa kisaa toistensa kanssa, ne voivat muodostaa ryhmittymiä tai olla toistensa parhaat kaverit. Se, onko sinulla riitapukareja kartassasi, vaikuttaa omiinkin harmonioihisi. Jos sinulla on "taistelevat Virtaset" -tyylinen kartta, jossa sekä elementit kipunoivat että eläimet tukistelevat toisiaan, se ei voi olla näkymättä elämässäsi. Joko taistelet itsekin lähimmäistesi kanssa tai sinulla on sisäisiä tai kehollisia ristiriitoja. 

BaZissa näitä törmäyksiä tai yhdistymisiä voi esiintyä monella tasolla, joko neljän peruspilarin sisällä tai onnenpilareissa tai vuosienergioissa, tai kaikkien näiden välillä. Juuri näistä kohtaamisista alkaa löytyä se tiedonmuru, jota kaikki kieli pitkällä odottavat. Kirjoitan myöhemmin mitä oma BaZi-karttani paljastaa, mutta vaikkapa Koiran ja Lohikäärmeen törmäys kartalla voi valjastaa omat voimavarat ihan eri tavalla käyttöön kuin aiemmin. Törmäykset eivät ole siis pelkästään kielteisiä, vaan niiden avulla voidaan myös neutraloida muita tekijöitä kartalta pois.

Mitä vielä? Tähtiä, tähtiä. Kartalle voidaan ripotella tukku tähtiä, jotka kertovat, onko tiesi oleva kivikkoinen vai sujuuko se tähtisumussa. Tähdet voivat kertoa hämmästyttäviä asioita, kuten sen onnistuuko avioliittosi, millainen on akateeminen menestyksesi, onko suru kiinni puserossa vai yllätkö huippusaavutuksiin, kuten Nobel-palkintoon (hmm, mitenkäs se Bob Dylanin kartta...). Kenelläkään ei tietenkään ole täyslaidallista kaikkia tähtiä (paitsi että Sauli Niinistöllä tuntui kyllä olevan), mutta kieltämättä hämmästyin suuresti, kun huomasin jälkikäteen kahdelle ystävälleni tekemiäni karttoja uudelleen tarkistaessani, että heillä molemmilla oli tuo "vaikea avioliitto" -tähti (joka ei tietenkään ollut tuon niminen). Piti täysin paikkansa! 

Tässä siis minioppaani BaZi-astrologian maailmaan. En tiedä herättikö tämä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta aiheeseen voi perehtyä aina lisää. Jos ei muuta, niin Google tietää. Ja minäkin tiedän sen verran, että rohkenen BaZi-karttoja tehdä. En malta olla tekemättä, sillä niistä avautuu ihmisen koko persoona ja elämä. Se jos mikä on asioita, jotka saavat sydämeni tykyttämään.

Kun elämä hymyilee, saatat seilata onnellisten BaZi-tähtien alla. Tämä tähtihetki on itse kuvattu.

Talo Italiassa

Suomalaiset usein uskovat, että vain meillä Suomessa (ja Ruotsissa) on kakkoskoteja maalla, koska asumme hyvinvointivaltiossa ja koska suomalaisilla nyt vaan on jalat ja juuret maassa ja mullassa. Yhteys sisäiseen junttiin löytyy maalla.

Toisilla on se supervarusteltu kakkoskartano, josta ei puutu mitään, kun taas monilla on sukumökki tai vanha mummola, jossa eletään hetki kesää omavaraisesti ja ihanassa vanhan ajan tunnelmassa, usein vanhan tavaran seassa edesmenneitä sukulaisia muistellen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, jonka mielestä luksus ja maaseutu eivät kuulu yhteen. Ulkovessa ja ajoittaiset tuoksahdukset kuuluvat kesään. Se, että internet yltää kaikkialle, on yhtä aikaa siunaus ja riesa. Sillä missä muualla kuin mökillä voi heittää verkkarivaihteen päälle ja unohtaa kaupunkivelvoitteet.

Olen todennut, että myös italialaisilla on usein piilomökki maalla tai vuoristossa. Tarkemmin kun miettii, niin venäläisilläkin on omat datshansa ja britit ainakin aikoinaan kansoittivat bungalow-kyliä rantakohteissaan. Ehkä kaipuu arjesta johonkin rennompaan, mutta silti omaan asumismuotoon, on meihin sisäänkirjoitettu. Saksalaisista ja hollantilaisista en tiedä muuta kuin että he ottavat lomien alkaessa luotettavan laatuautonsa ja ajavat superstradaa pitkin niin pitkälle etelään kuin tietä riittää. Kiinteä mökki aina samassa paikassa ei ole kaikkien juttu, jos haluaa maisemien vaihtuvan ja palvelun pelaavan.

Italiassa mökkibuumi sai alkunsa 60-80-luvulla, kun vaurastuvassa maassa rahaa alkoi olla enemmän. Sisämaassa asuvat himoitsivat taloa tai huoneistoa meren rannalta, jotta viikonloppuisin voisi elää tukka suolavedestä kimallellen ja ruskettaa valkokaulusihoa. Rantakaupungeissa, kuten Livornossa, meri oli aina läsnä ja syvä rusketus ympärivuotinen. Siellä asuvat tuntuivat valitsevan mieluummin piilopaikan vuoristosta, jossa sai grillata rauhassa ja antaa lasten ja lemmikkien peuhata pihamaalla. Sillä pitihän niitä rannikolle massoina ruuhkassa ajavia firenzeläisiä päästä pakoon. Niinpä syntyi kahdensuuntainen mökkiliikenne perjantai- ja sunnuntai-iltojen iloksi.

Maaseutukoti Italiassa on jotain muuta kuin Suomessa. Siinä missä suomalaisten mökit ovat yleensä talviasuttavia ja helposti lämmitettäviä, peruslämmöllä pidettäviä asuntoja, italialaisten mökit ovat yleensä kosteita kivitaloja ja täynnä kaikenlaista kuhisevaa elämää. Yksinkertaiset ikkunat, savupiiput ja muut raot päästävät sisälle niin montaa sorttia hyönteisiä, etten pysy laskuissa mukana. Miniskorpioneja, sisiliskoja, hepokatteja, jättiläisampiaisia, yöperhosia, hämähäkkejä ja tuhatjalkaisia ainakin löytyy. Sähkönhinnan ollessa pilvissä, kuten aina, italialaiset eivät pidä mökeissään minkään sortin peruslämpöä yllä – sehän on kuin heittäisi rahaa taivaan tuuliin. Niinpä mökille ei välttämättä mennä ollenkaan koko talven aikana, sillä lämmitykseen kuluu jo ensimmäiset pari päivää. Etenkin jos ei olla vielä siirrytty kamiinoihin ja ilmalämpöpumppuihin, vaan eletään avotakka-aikaa.

Yhden legendaarisen huhtikuisen flunssan sainkin sellaisessa vuoristomökissä, jossa ei ollut mitään muuta lämmitystä kuin avotakka ja aurinko, sekä satunnaiset irtosähköpatterit. Nukuin kaksi fleecepyjamaa päällä ja noin kolmen täkin alla ja jos kesken yön tuli vessahätä, oli kyseessä kova tahtojen taistelu, sillä vastassa oli jäätävä hyinen kivilattia ja kuoriutuminen täkkien alta. Sama kämppä taas oli kuin pizzauuni heinäkuun lopussa, jolloin jatkuva hikinoro valui selkää pitkin ja yöllä piti nukkua kaikki ikkunat auki, naapuruston äänien ja pulppuavan vesilähteen solinan siivilöityessä uneen. Vuoristomökki on siis joko tai: joko äärimmäisen yin talvikylmyydessään tai äärimmäisen yang kesähelteillä.

Kun vuoristomökille tullaan, on aina edessä perusteellinen siivous, olipa edellisestä käynnistä aikaa vain muutama viikko. Aina on tomua, hämähäkinseittejä ja hyönteiskeskittymiä tarjolla ja ikkunaluukut avataan apposelleen, jotta ilma vähän vaihtuisi. Sisällä saattaa ensialkuun olla vähän ummehtunut haju. 

Kun mökki on ollut pitkään tyhjillään, siellä tuntuu olevan pysähtynyt yin-energia. Mökille pitää ikään kuin kertoa, että nyt ollaan taas täällä ja asetutaan taloksi. Jotkut nurkat etenkin kaipaavat valoa ja raivaamista sekä kunnon tomutusta. Yleensä lakaistaan perinteisesti harjalla ja rikkalapiolla. Kun pistää tanssimusiikit täysille, siivoaminenkin tuntuu jotenkin hauskalta – ja sehän pistää talon chi-energiat kunnolla liikkeelle. Osa tavaroista kannetaan ulos aurinkoon, jotta kosteus haihtuu ja ne saavat annoksen aurinkoenergiaa. Aurinkoahan käytetään myös energiapuhdistuksessa energisoimaan esineitä. Ja kummasti se energisoi myös pohjoisen asukasta!

Kun on ensin siivottu kunnolla, niin sitten päästään syömään. Mökille yleensä ostetaan aivan liikaa herkkuruokaa ja sitä syödään aivan liikaa, joten pitkä siesta on tarpeen. Rohkeimmat torkkuvat auringossa ja herkkähipiäisemmät vetäytyvät makuukamarin viileyteen. Illalla sytytetään kamiinat, katsotaan äänekkäitä kisailuohjelmia telkkarista ja hörpitään jotain paikallista viiniä lämmikkeeksi. Ulkona taivas on kirkas ja sieltä etsitään aina Otavan tähtikuvio ja jännätään, että näkyisikö tähdenlento. Siinä on elämän elementit mukavasti läsnä.

Ihanaa aktiivista puuhastelua ja maha täynnä olevaa puuhattomuutta kestää hetken, kunnes on taas aika pistää mökki pakettiin. Joka vuosi suunnitellaan, että tänne pitäisi tulla useammaksi kuukaudeksi - tai edes viikoksi - kerrallaan. Ehkä ensi vuonna...

Oli mökki sitten missä tahansa, niin se on mielentila. Aina sinne on vähän ikävä.

Viikunapuun katveessa on tilaa tuulettaa ajatuksia.

Ei sitten niitä peilejä makuuhuoneeseen niin että sänky heijastuu. Ellei halua ottaa varoittava esimerkki -selfietä... Uniin tulee muuten kunnolla twistiä, kun nukkuu suoraan kattoparrun ja valaisimen alla. Onneksi on sentään sängynpääty ja mätsäävät yöpöydät ja valaisimet.

Kerran vuodessa työpisteeni saattaa näyttää vaikka tältä.

Tämä takan ympärys oli täynnä pysähtynyttä energiaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kunnon siivouksen jälkeen on taas fengshuit kohdillaan!