Eilen illalla pohdin ystäväpiirissä sitä, että lähes kaikki päällämme olevat vaatteet ovat ruotsalaisten ketjujen myymiä. Ikisuosikki Nansokin lopettaa tuotantonsa Suomessa kokonaan. Miten voikin olla, että naapurimaassa tekstiiliteollisuus ja vaateketjut kukoistavat (vaikka tuotanto onkin toki ulkoistettu) ja Suomessa mikään ei enää kannata?
Jos ajatellaan Nansoa, niin siihen liitetään hyvin vahvasti mielikuvina kotimaisuus ja kestävyys. Itsekin Nanson pyjamia joululahjaksi saaneena joskus jopa tuskailin sitä, että vaatteet eivät käytössä kulu millään, kestävät vaan vuosikymmenestä toiseen. Omassa vaatekaapissani on lukuisia Nanson mekkoja, jotka ovat niin hyvää materiaalia, että käyttöikää on varmasti minunkin jälkeeni jäljellä. Tässä siis dilemma: kun ruotsalaisketjut suoltavat heikkolaatuista ja epäeettisesti tuotettua tavaraa, niin suomalaiset tekevät liiankin kestävää ja laadukasta hyvissä työoloissa. Kun on kerran jotain Nansoa ostanut, sillä elää pitkään. Ei ehkä muodin aallonharjalla, mutta mukavuuden aallonharjalla kylläkin. Trikoo on suomalaiselle rakas.
Itse olen kompensoinut halpavaatteiden ostamistani satsaamalla aina välillä johonkin suomalaiseen laatumerkkiin. Yleensä se oli Nansoa, joskus Marimekkoa. Kymmenen, ehkä viisikin vuotta sitten Nanso oli vielä kovassa iskussa ja huokailin ihastuksesta aina myymälässä käydessäni. Olisin heti ollut valmis ostamaan useammankin kestävän luomuksen, sillä niissä oli jokin kiva juju ja ne olivat nuorekkaita. Kyllä, luit oikein. Suunnittelijat kuten Ivana Helsinki ja Katri Niskanen toivat perinteiseen trikootyyliin uutta vaihtelua ja katu-uskottavuutta. Vilkaise vaikkapa profiilikuvaani tuossa oikealla - siinä minulla on ylläni yksi rakkaimmista Nanso-mekoistani, jossa yhdistyy mehukkaan värin lisäksi mielenkiintoiset rypytykset ja vartaloa imarteleva malli. Suomalaisen työn ja ihoa vasten hyvältä tuntuvan kankaan lisäksi mitä muuta voi toivoa? Ja jos hinta olisi poljettu, ei tuotteella olisi enää samanlaista pakko saada -arvoa.
Ulkopuolisen silmin on helppo alkaa huudella, mutta Nanson tilanne olisi varmasti ollut pelastettavissa. Ensin nuorennetaan brändiä ja hankitaan joku ulkopuolinen tyyliguru luotsaamaan laivaa, heitetään nyt vaikka nimeksi Jaakko Selin esimerkinomaisesti. Herätetään muutaman vuoden takaa supersuosikkiohjelma eloon: Anne Kukkohovin luotsaama Muodin huipulle voisi keskittyä tällä kertaa pelkästään trikoovaatteisiin ja kauden voittaja pääsisi Nansolle pääsuunnittelijaksi. Lisäksi tehtäisiin pari kertaa vuodessa vierailevan kuuman nimen kanssa jokin haluttu ja mediassa kohkattu minimallisto. Laatua, ei määrää. Mert Otsamo ja Antti Asplund tulevat etsimättä mieleen, olivathan he sillä ekalla ja ainoalla Suomen Muodin huipulle -kaudella mukana.
Ja sitten se kansainvälistyminen: jos näillä keinoilla saataisiin myyntiartikkelit kuntoon, niin sitten brändäys ulkomaille suomalaisen designin keinoin. Siinä vaiheessa korkea hinta ja superlaadukas Suomessa valmistettu tuote olisi vain myyntivaltti, ei este, vertaa vaikka Samujiin. Luonnollisesti sisustusmallisto olisi seuraavaksi vuorossa, eikä miesten vaatetarpeita kannata missään nimessä unohtaa. Ai niin, ja lapset. Trendikkäät lastenvaatteet tuntuvat olevan kovassa nousussa. Mainosarvoksi voisi vaikka ottaa, että näitä tuotteita ei ole valmistettu kenenkään hengen uhalla lapsiorjatehtaissa. Sen sijaan, että "Nyt uutuutena Kids-mallisto. Lapsilta lapsille"...
Entä sitten Nanson nykyinen pääasiakaskunta? 50-70-vuotiaat naiset, joille tärkeintä on laatu, mukavuus ja kotimaisuus. Mikä estää pitämästä mukana heille erikseen kohdennuttua mallistoa, jota myytäisiin vaikkapa vain Suomessa? Junttius ja maaseudun olot kunniaan. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella suomalaisia maakuntien naisia kohtaan - olenhan sellainen itsekin.
Tässä siis pelastusreseptini Nansolle, olkaa hyvät, saa ottaa käyttöön. Sillä jotainhan tässä olisi tehtävä ja ne, joilla on rahaa investoida, saisivat investoida suomalaiseen laatuun ja työhön. Jos emme pysty kilpailemaan ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa heidän omalla bravuurikentällään (paljon ja halvalla), niin keksitään jotain uutta, josta voimme olla ylpeitä. Kestävää, ekologista, yksilöllistä, haluttua ja myyvää. Sillä kuten nyt joudumme Suomen talouselämässä toteamaan, jos et uudistu ja tomuta tottuneita tapoja, jäät muiden jalkoihin. Vähän niin kuin fengshuissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti