My feng shui life. Fengshuita, kiinalaista astrologiaa ja oman elämän voimaannuttamista: Resonoi rakkautta

Juna meni justiinsa ja minä jäin Suonenjoen asemalle. Terve mansikat, terve lapsuudenystävä. Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Kävin heinäkuussa kaverini Virpin luona synnyinseuduillani Savossa, sillä hän oli muuttanut miehensä kanssa uuteen taloon ja eri paikkakunnalle. Ja millaiseen taloon! Tullessani pihaan näin kolme eri rakennusta ja kaupunkilaiselämään tottuneena kysyin, että montako perhettä tässä asuu. Olisihan se pitänyt arvata, että maalla on manteretta ihan eri tavalla, tämä oli kaikki vain yhdelle pariskunnalle ja heidän lemmikkieläimilleen (tosin koira on kyllä aika iso). Tuolla on punainen sauna, tuossa on liiteri ovineen ja kopperoineen ja tuolla takana on autokatos kolmelle autolle. Eikä naapureita näy missään, vaikka ollaan kirjaimellisesti muutaman askeleen päässä keskustasta. Tätä siis on oma rauha ja pihamaa keskellä pikkukaupunkia Savon sydämessä. Elämä täällä maistuu varmasti yhtä makealta kuin ne seudun mansikat.

Jonkin aikaa paikkoihin tutustuttuani alkoi fengshui-mittarit nakuttaa päässäni. Täällähän on tilankäyttö ajateltu entisaikojen viisaalla logiikalla. Iso lasikuisti on valoisa ja avoin eli tässä on se fengshuin paljon puhuma Ming Tang, korkea palatsi, heti vastassa. Eteisenhän pitäisi antaa esimakua kodista ja kirpaista huulilta ihastunut henkäys. Täällä sellainen kyllä pääsi, niin minulta kuin talon omistajilta kun he sinne ensimmäistä kertaa astuivat. Sydän ja järki pääsivät asunnonostoneuvotteluissa sulavasti sopuun keskenään ja nyt Virpi ja Jari Kosonen ovat asuneet 100-neliöistä taloaan viime lokakuusta asti.

Sisääntullessa lasikuistilla takit ja kengät on näpsäkästi piilotettu komeroon ja verhon taa, eikä perinteistä nykyasuntojen "kaikki kaatuu päälle" -fiilistä ole. Tänne mahtuu kokonainen sohva ja isokokoinen koira heiluttamaan häntäänsä. Hyvin suunniteltu! Mainittakoon vielä, että mitään tuulitunnelia ei pääse muodostumaan, kun vastassa ei ole ikkunaa, eikä kyllä peiliäkään.

Hienot fengshuit jatkuvat sisempänä. Wc-tilat ovat kauimmaisena kuten kuuluu, joten energiat pääsevät kiertämään koko kodin ennen poistumistaan. Kodin keskellä avautuu iso keittiö, jossa on laskupintaa ja kaapistoa joka lähtöön. Kodista löytyy peräti neljä tulisijaa: keittiön leivinuuni ja hella, yksi muurattu takka olohuoneesta, toinen punaisten samettituolien kansoittamasta salista ja yksi pönttö vielä makuuhuoneesta. Täällä lämmitetään puulla ja siitä jos mistä tulee kyllä hyvää fengshuin alkuenergiaa. Tulielementti on siis oikeasti läsnä.

Se mikä minut - ja kaikki muut tänne tulevat - hurmaa, ovat nuo pitsi-ikkunat. Aijjai, miten on lasin ja puun liitto kaunista, kun on puuseppä päässyt näyttämään taitonsa! Ikkunat ovat tietenkin suojellut, eli niitä ei ole kukaan aiempi omistaja päässyt tärvelemään. Olemme nimittäin vuonna 1887 rakennetussa puutalossa, jossa Suonenjoen aseman ratamestari aiemmin asui. Nykyisessä pihasaunassa hänellä oli toimisto ja junat kulkivat vierestä. Niin ne tekevät nykyäänkin, mutta junaliikenne on yllättävän toissijaista, eikä sille juurikaan lotkauta korvaansa. Vähän tärisyttää välillä, kun pidempi tavarajuna menee ohi, mutta se tuo vain elämän ääniä. Sillä muuten täällä on rauhallista kuin huopatossutehtaalla, tai pappilan salongissa. Kello sanoo tiktok, koiran häntä lätkähtää lattiaan ja kynnet rapisevat parketilla, sisälle eksynyt hyttynen inisee (mutta ei kauaa). Vanhan ajan grammari iskelmineen sopisi tänne hyvin ja kiikkustuolissa istuessaan voisi kuvitella joutuneensa aikakuplaan. Nykyajan härpäkkeet, kuten televisio, on piilotettu Virpin käsistään kätevän isän mittatilaustyönä tekemään kaappiin.

Chi-energian kannalta täällä on riittävän leveät kulkuväylät ja mikä parasta, huoneiden välillä pääsee kulkemaan ympyrää. Koirat ja lapsethan siitä aina iloitsevat ja alkavat kirmaamaan villisti ympyrää, ja tulee siitä itsellekin mukavan kotoisa olo. Väitän, että tämä on vanhoissa puutaloissa yksi merkittävä hyvän olon tuoja. Energia kulkee ihmisten liikkeen mukana, eikä kotiin muodostu pitkiä käytäviä, kun huoneet ovat ringissä. Voisiko joku tuoda tämän uudelleen muotiin? Sen minkä oviaukoissa menettää, yhteisöllisyydessä ja hyvässä hapessa voittaa. Sillä jos energia kiertää, niin kiertää se itse hengitysilmakin. Täällä ainakin on hyvä hengittää, sillä rakennusta ei ole liian hätäisillä remonteilla päästy pilaamaan. Talo on seissyt tässä jo 130 vuotta ja toiset sata vuotta voi hyvinkin olla luvassa. Koputetaan puuta.

Eräs toinen vanhojen talojen hurmaava puoli on huoneiden ketjutus peräkkäin ja pitkät näkymät. Täällä on sellainenkin: olohuoneesta on käynti saliin ja salista makuuhuoneeseen. Jotain rauhoittavaa siinäkin on, kun näkee monta erillistä huonetta kerralla, etenkin jos kaikki ovat niin siistejä ja kauniisti sisustettuja kuin täällä. Tänne pitsi, sametti ja pellava sopivat luontevasti ja Ikean kalusteiden sijaan huonekalut on hankittu käytettyinä, useimmiten sukulaisilta. Tunnearvoa on siis päässyt kertymään.

Huonekorkeus on juuri sopiva, kolmisen metriä. Pään päällä on tilaa ajatuksille, mutta ne eivät sentään karkaa ylikorkean olohuoneen katonrajaan. Oma veikkaukseni on, että nykyajan tuplakorkeissa oleskelutiloissa chi-energia vähän kuin hämmentyy ja villiintyy ja itse ihmiselle tulee sellainen turvaton olo siellä alhaalla. Sillä eikös energialla ole aina tapana nousta ylemmäs? Liian matalassa tilassa taas happi tuntuu loppuvan kesken.

Portaat vintille ja kellariin on sijoitettu fiksusti erilliseen siipeen, joka ainakin toistaiseksi on kylmää tilaa. Eipähän tule sitä portaikkoa keskelle taloa, mitä fengshuissa sanotaan pariskuntaa erottavaksi piirteeksi. Täällä pysytään tiiviisti yhdessä. Tsekkasin nimittäin kännykän kompassilla pikaisesti, että mistä ilmansuunnasta pääoven energiat tulevat, ja sieltä lounaastahan ne. Eli parisuhde-energiat ovat kovassa nosteessa joka kerta kun ulko-ovesta ja eteisestä kuljetaan. Pohjoisessa uran ja uusien alkujen alueella ladataan öisin akkuja, jotta jaksaa taas joka päivä töitä tehdä, joka ainoa päivä seitsemäksi mennä. Mutta työpäivän jälkeen on taas ilo palata tähän taloon ja vetää kunnon annos hyvää fengshuita ja chi-energiaa keuhkoihin.

Katsotaanpa vielä mitä numerologia sanoo itse osoitteesta, Rakkaudenkuja 8:sta (sielunsilmin.blogspot.fi):

"TALO NUMERO 2

tasapaino, yin ja yang -energiat, kaksinaisuus

Koti, jossa on luvun kaksi värähtely, on erinomainen koti kahdelle ihmiselle, jotka aikovat jakaa tilan kämppäkavereina, rakastavaisina tai aviomiehenä ja vaimona. Kakkosen värähtely on kuin kaksi kynttilää palaisi samasta lähteestä. Ihmiset jotka asuvat tässä talossa ovat yhdistyneitä kuin herneet ja palot. Olet virittäytynyt erityisellä tavalla niiden energioihin ja tunteisiin joidenka kanssa jaat tämän kodin. Koti sopii erityisen hyvin nuorille pareille ja perheille. Eläminen kakkoskodissa on sitä, että halutaan saavuttaa harmonia ja rauha diplomaattisella tavalla. Saatat huomata seisovasi taka-alalla useammin kuin korottaen omia mielipiteitä ja näkemyksiäsi. Huomaat voivasi täysin ja rakastavasti ymmärtää toisten näkökulmia, täällä avioliitto ja kumppanuus lujittuvat. Kakkoskodissa kukoistaa niin puutarha kuin musiikki, taide ja magia. Tämä koti on myös erinomainen intuitiivisten ja selvänäköisten kykyjen tutkimiseen ja kehittämiseen. Tässä talossa osataan ottaa rennosti ja olla mukavuudenhaluisia."

Eikö kuulostakin siltä, että tämä on parisuhteelle ja rakkaudelle mitä osuvin koti? Ei tätä ihan turhaan ole Rakkaudenkujaksi nimetty ja kun siihen vielä lisätään numero kahdeksan, joka fengshuin mukaan tuo onnea, vaurautta ja ikuisuutta, niin sanoisin, että viisas valinta. Tämä talo resonoi rakkautta ja hyvää oloa. Taidan tulla toistekin käymään. Ensi kerralla saatan hyvinkin tuoda mukanani oikean valokuvaajan sisustuslehtikuvauksia varten. Mutta ei nuolaista suklaakonvehtia vielä ennen kuin syksy hämärtää. Nautitaan sen sijaan kesästä ja rakkaudesta nyt!

Pihalla on tilaa istuskella ja istutella.

Keltainen talo ja onnennumero.

Nyt menee romantiikan puolelle! Parilliset portit ja kukkaistutukset, kyyhkyset juoma-altaalla ja kuja rakkauden.

Ei ihan kaikilla ole tämän näköistä eteistä.

Kun talo on vanha, niin antiikkiset tavarat istuvat sisustukseen paremmin kuin hyvin.

Omat köllöttelypaikat niin emännälle, isännälle kuin koiralle.

Pienet yksityiskohdat rakentavat kodin tunnelmaa.

Virpi keräilee koiria, Jari autoja.

Olohuoneessa on sitä jotain. Sanotaan sitä vaikka hyväksi fengshuiksi.

Koira, punaiset tuolit, takka ja lämminsävyinen ryijy tuovat kaikki kotiin tulienergiaa.

Makuuhuoneen tapetti menee seuraavaksi vaihtoon, tilalle suunnitellaan jotain vaaleampaa ja vanhaan taloon sopivaa. Sängynpäädyksi on tulossa vanha puuovi. Sänky sijaitsee tietysti kapteeninpaikalla ja aikamoinen parisuhdetehoste tuo hääkuva.

Keittiössä on aiemman omistajan valitsemat persoonalliset kaapistot ja paljon tilaa tanssahdella - tai avata ääntä - kotiaskareiden lomassa. Pienestä pitäen laulanut Virpi on tuttu näky paikallisilta tanssilavoilta.