Nasta jalkaan

Heinäkuun helteinen iltalenkki osoittautui tuskien taipaleeksi. Kivi hiersi kengässäni ja vaikka kuinka pysähdyin ja tutkin missä se kiven pentele luuraa, mitään kivensirua ei kengästäni löytynyt. Eikä sukastakaan. Matka jatkui, mutta kivalta se ei tuntunut.

Paluumatkalla tuntui jo tosi terävältä. Otin kengän taas n. 15:nnen kerran jalastani ja tutkin sitä tarkkaan. Missä on syypää? Käänsin kengän ympäri ja tutkin ulkopohjaa. Siellä oli pohjaan uppoutuneena pienenpieni metallin pala, joka paljastui nastaksi ilman kantaa. Noin sentin, puolentoista mittainen metallikärki oli yrittänyt pureutua jalkaani lähes tunnin ajan.

Tottakai matka jatkui huojentuneena, mutta samalla kirposi uusi ajatus, että mitä tästä nastaepisodista voisi oppia. Sitten sen keksin: ihminen ei useinkaan näe oman elämänsä kipupisteitä itse, ainakaan selkeästi, vaan siihen tarvitaan ulkopuolisen apua. Tähän perustuu mm. uusi tosi-tv-ohjelma Nyt tai ei koskaan, jota eksyin kerran katsomaan Yle Areenassa, ja jossa keski-ikäisen fysiikan tohtorin elämää tutkittiin suurennuslasilla. Itse hän oli sokea käytökselleen ja tilanteelleen, mutta ulkopuolinen raati tuntui kohdettaan kolme päivää seurattuaan tietävän mistä kenkä puristaa.

Fengshui-konsultti voi itse asiassa toimia tällaisena objektiivisena ja ulkopuolisena silmäparina ja tutkia mistä se asiakkaan kenkä eli elämä oikein hiertää. Apuna käytetään paitsi kodin sisuksen ja ympäristön energioiden tutkimista niin myös kiinalaista astrologiaa kaikille perheenjäsenille. Ja kun syy löytyy ja varsinkin jos se onnistutaan poistamaan, helpotus on huomattava. Itse samanlaiseen lopputulokseen ei ehkä olisi päätynyt, tai ainakaan ymmärtänyt, että mistä kaikki on johtunut. Tarvitaan se "väliintulo" ja toinen silmäpari, jolla on tietoa ja näkemystä.

Toinen asia, mikä mieleeni juolahti tämän "nastan opetuksen" myötä oli kohtalonnumero Ming Gua. Tämä osana fengshui-analysointia käytettävä ja syntymävuoden mukaan määräytyvä numerohan kertoo mitkä ilmansuunnat kotona ovat meille suotuisia ja mitkä taas vähemmän suotuisia. Voimme tietämättämme istua vuosikaudet meille haitalliseen suuntaan, vieläpä meille haitallisessa suunnassa. Tätä tutkailin tarkemmin, kun pyörittelin työpöytääni ympäri eri suuntiin tuossa viime talvena (linkki aiempaan juttuun).

Fengshui-kursseja Sari Weckströmin kanssa opettaessani tarkkaavaiset oppilaat ovat kysyneet, että kumpi on sitten tärkeämpää, se että katsoo ja suuntaa kehonsa Ming Guan mukaan suotuisaan ilmansuuntaan vai oleskelee tuossa kyseisessä kodin ilmansuunnassa. Olin aiemmin taipuvainen vastaamaan, että kyseisessä suunnassa oleskelu on merkittävämpää kuin itse kasvojen suunta, mutta Sarin vastaus olikin, että kasvojen ja kehon suuntaus on tärkeämpää. Ja toden totta, suunnatessani lenkiltä mökkiä päin, tämä kävi järkeen. Sillä se mihin suuntaan olemme elämässä menossa, on tärkeämpää kuin se missä olemme nyt.

Voit siis oleskella kotona epäsuotuisalla alueella, sanotaan vaikka lännessä, jos olet Ming Guan mukaan itäiseen ryhmään kuuluva, mutta kun kehosi ja kasvosi ovat itään päin, oletkin jo matkalla oikeaan suuntaan. Kodin kaikki oleskelunurkat eivät välttämättä osu juuri Ming Guan tai fengshuin muiden menetelmien mukaisiin ihannekohtiin, mutta kompromissiratkaisu on joskus parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. Se, että katse on kohti tulevia mahdollisuuksia, vaikka vielä istutaankin tässä tilanteessa, tuo toivoa. Onkin lohdullista ajatella, että vaikka sieltä jalkapohjasta löytyisi millainen nasta tahansa, niin aina se sieltä pois saadaan, fengshuilla tai ilman. Ja kun se nasta on vihdoin kaivettu esille, niin sitten voikin laittaa omassa elämässään nastan lautaan!

Liikkuminen suomalaisessa luonnossa tarjoaa usein vastauksia mieltä painaviin pulmiin. Tosin näitä kuvan tikkaita kipuamalla ei ehkä päästä ihan maaliin asti.

Työpöydän siirto – uhka vai mahdollisuus?

Joskus tulee näitä hetkellisiä älynväläyksiä sisustuksen ja fengshuin suhteen, joista ei tiedä, että onko kyseessä neronleimaus vai turhaa ajan tuhlausta. Tänään tuli tällainen työpöydän suunnanmuutosajatus eteen ja olihan se testattava!

Meni noin 10 vuotta sillä lailla, että istuin kotona työpöytä ikkunan ääressä, valmiina katsomaan oravien ja jänisten temmellystä metsässä. Harmi vain, etten tiennyt silloin mitään fengshuista enkä tiennyt istuvani itselleni epäsuotuisassa ilmansuunnassa ("Possible disease, misfortune & unproductive careers" – sanopa muuta!) ja vieläpä katse hyvin epäedulliseen suuntaan ("Accidents, arguments & injury"). Lainaukset ovat suoraan Idiot's Guide to Feng Shui -teoksesta. Olen ollut idiootti kun en lukenut sitä aiemmin.

Fengshuissa syntymävuoden perusteella laskettava kohtalonnumero tai toiselta nimeltään Ming Gua -numero kertoo kaikille omat suotuisat ja epäsuotuisat ilmansuunnat oleskeluun, nukkumiseen ja kasvojen suuntaamiseen esimerkiksi työskennellessä. Oma Ming Gua -numeroni on aurinkokalenterin mukaan laskettuna nro 1, rajapyykkinä päivämäärä 4.2. Jos käytetään kuukalenteria ja oikeaa syntymävuoden mukaista kiinalaista uutta vuotta (18.2.), Gua-numeroni onkin 9. Olivatpa numerot miten päin tahansa (löydän itseni molempien numeroiden kuvauksista), lounas ja länsi eivät ole kovinkaan kivoja ilmansuuntia, sillä kuulun yleisesti ottaen itäiseen ryhmään.

Jokunen vuosi sitten, kun äkkäsin tämän, siirsin työpöydän pois ikkunan äärestä lounaan alueelta ja etelän sektorille. Kuulostaa isolta muutokselta, mutta pöytähän käytännössä siirtyi vain huoneen toiselta nurkalta toiselle. Samalla kun vaihtui sektori, katse kääntyi 180 astetta lännestä itään. Nyt saatiin kasvot kohti terveyttä ja harmonisia ihmissuhteita ja koko olemus kohti pitkäikäisyyttä ja romanttisia ihmissuhteita! Tämä tuntui todella hyvältä muutokselta välittömästi. Ainoa huono puoli oli, että edelleen oli "selkä paljaana" ikkunaa kohti, kun aiemmin selkä oli ollut huoneen ovea kohti. Ming Gua -suo siellä, vetelät fengshuit täällä. Muita suuntausvaihtoehtoja ei ollut tarjolla, ellei makuuhuoneesta heivattu parisänkyä ulos. Eli ei. Jossain sitä pitää nukkuakin ja uni on työtä tärkeämpää. Ehdottomasti.

Vaikka tämä uusi työpöydän asento olikin huomattavasti entistä parempi, niin se ei silti ollut hyvän fengshuin mukainen. Aina korostetaan sitä, että työpöydän ääressä sinulla on oltava kapteeninpaikka, suorastaan pomon asento, niin ettei kukaan hypi silmille tai juoni selkäsi takana. Minulla oli edessäni seinä, toisin sanoen "seinä pystyssä". Toiko se kenties tullessaan näköalattomuutta, uran tyssäämistä esteeseen? Todella moni kuitenkin istuu tällä tavalla, naama kohti seinää, ihmisten juostessa selän takana.

Tänään aivoissani napsahti jokin palikka, joko paikoilleen tai sieltä pois, kun keksin kokeilla pöytää taas 180 astetta eri suuntaan. Sain kuin sainkin työtuolin seinää vasten liu'uttamalla pöytää eteenpäin ikkunaa kohti. Kuvista ymmärrätte paremmin.

Tästä suunnanmuutoksesta on sekä etua (jippii!) että haittaa (no voihan ***...). Etuna on, että nyt selkäni takana on tukeva seinä, eli kilpikonnan tuki. Eteen avautuu näkymä sängyn yli ikkunasta ulos, eli feeniks-lintu voi välillä lepuuttaa katsettaan maisemassa. Vasemmalla puolella on seinä, eli lohikäärme, ja oikealla puolella on matalampaa kulkuväylän kohdalla. Täydellistä työpöytä-fengshuita? (jos unohdetaan se seikka, että edelleen operoidaan makuuhuoneessa kun erillistä työhuonetta ei ole).

No ei ihan täydellistä saatu vieläkään. Ongelmana tässäkin on se, että ovi on takanani viistosti, samalla seinustalla kuin oma selkäni. Näen kuitenkin silmäkulmastani mitä siellä tapahtuu, enkä usko, että minua kovassa työntouhussa nyt kovin pahasti päästään yllättämään ovelta päin.

Toinen miinuspuoli on tuo kasvojen suuntaaminen taas länttä kohti. Siellä odottavat jälleen nuo "onnettomuudet, riidat ja loukkaantumiset". Ja unohdetaan tässä diskurssissa kokonaan se, missä ilmansuunnassa itse sänky on... Itäiselle ihmisryhmälle, eli meille, tämän kodin paraatipaikat ovat epäsuotuisia. Toivottavasti seuraavat asukkaat ovat minggualtaan läntistä ryhmää - heille tämä asunto on paljon parempi mätsi.

Käytän itseäni nyt siis elävänä koekanina. Kokeillaan miten naisen käy! Jos saan selkeästi tukea työelämälleni tästä asemoinnista, jatkan näinpäin. Jos tulee vihjettä epäonnesta, on lienee syytä heittää pöytä ympäri alkuperäiseen asentoon.

Tällaista se oman kodin fengshui on. Kompromisseja, kokeiluja, epätäydellisyyttä. Henkisessä haussa on 10-pisteen fengshui-lukaali, jossa ei tarvitse säätää, koska kaikki huonekalut loksahtelevat paikoilleen, juuri niihin oman Ming Guan mukaisiin suotuisiin ilmansuuntiin ja ikävämmät energiat napsahtavat just eikä melkein varastoalueille ja vessaan. 

Tämä koti on fengshuin kannalta harjoittelukappale - seuraavan osaan valita jo ihan eri kriteereillä.

Työpisteen tilanne ennen kuin ryhdyin hommiin. Napsahtaisiko tällä muutoksella fengshui-bonusbanaanit suuhun?

Än-yy-tee-nyt! Oletko valmis näin radikaaliin muutokseen? Pöytä siis heilahti ympäri ja istujalla on nyt näkymä huoneeseen ja kilpikonnan tuki selän takana.

Näkymä ennen ja nyt. Aiemmin tuijoteltiin seinää, nyt voi katsetta välillä käyttää kauempanakin.

Mennäänkö tällä setillä?

Hmm, käyköhän houkutus pistää pitkälleen liian suureksi kesken tietokoneilun? Se on riski, joka tässä on nyt vaan otettava!

"Sen kaiken teen mä siksi vain, että fengshui sä jaksat olla mun omanain..."