Kaikki oli aina samanlaista, mikään ei muuttunut. Siinä pienessä oravanpyörässä oli turvallista, kaikilla oli oma roolinsa, eikä koskaan tapahtunut mitään poikkeavaa.
Elämä oli yhtä suurta käsikirjoitusta ja tapahtui aidon oloisissa kulisseissa. Kerran jotain meni kuitenkin vikaan, ja mies tajusi, että häntä on petetty. Että kaikki on valhetta, että elämä on oikeasti tuolla ulkona, lavasteiden toisella puolella.
Tämän havahtumisen jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Jos olet elänyt ahtaassa purkissa ja löydät tiesi vapauteen, et enää koskaan voi sulloa itseäsi takaisin purkin lasiseinien sisäpuolelle. Se on mahdotonta, sillä kun tiedät, että mitä muuta onkaan olemassa...
En tiedä miksi minulle on tullut usein viime aikoina mieleen, että elän jonkinlaisessa Truman Showssa, tai tetriksessä. Sillä törmään koko ajan samoihin ihmisiin. Mihin sitten menenkin, siellä on joku tuttu naama. Kohta tuo tuttu naama ilmestyy uudelleen kulman takaa jonain toisena päivänä, sitten kolmantena hän vilahtaa uudelleen ohi. Aivan kuin kulissien takana olisi ohjaaja kuulokkeet ja mikki päässä, "valmista, ota asema, menoksi... NYT!"
Olen törmännyt paitsi työkavereihin ja hyvän päivän tuttuihin niin myös ihmisiin kaukaisesta menneisyydestäni. Entiseen anoppiin, entiseen pomoon, entiseen naapuriin, tai siihen mieheen, jonka näin aina vuosien ajan pyöräilevän ohi kun odotin bussipysäkillä.
En voi olla ajattelematta, että jotain outoa tässä kyllä on. Miksi yhtäkkiä kaikki nämä ihmiset heitetään tielleni, oikeana ryppäänä? Toisia on ihan mukava nähdä etäältä, siellä ne menevät, täällä minä menen. Toiset osuvat kohdalle todennäköisesti vain siksi, että näkisin miten pitkälle olen heistä kasvanut. Ulos entisestä.
Mielenkiintoista on myös se, kehen ihmisiin EN törmää. Vahingossakaan.
Elämä tuntuu olevan pääasiassa kulissia ja oikeaa ajoitusta. Siihen asti, että tajuan missä tässä oikein mennään, kuljen kuin Truman Showssa, ja olen aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, siellä minne minut on käsikirjoitettu ja ohjattu. "Statistit" ottavat asemapaikkansa ja kulkevat ohi.
Odotan juonikäänteitä. Sitä paljastusta, että miksi törmään näihin ihmisiin. Sillä vielä minäkin karkaan lavasteista ja näen mitä kaikkea tuolla muualla on.
 |
| Kukaan näistä elokuvan ohikulkijoista ei kulkenut ohi sattumalta. Kuva: www.onthebox.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti