Minulla ei yleensä ole mitään hajua siitä, missä olen vuoteni uuteen vaihtanut. Pitää katsoa kuvatiedostoista, niin alkaa pikkuhiljaa palautua mieleen. Kovinkaan moni uudenvuodenvaihde ei ole ollut erityisen mieleenpainuva, vaikka sitä aina toivookin.
Tämän uudenvuoden tulen kyllä muistamaan. Valitettavasti. En yhtään haluaisi, ja se tapahtui vasta muutamia tunteja sitten. Olisin jo ihan valmis unohtamaan.
Tiedätkö sen tunteen, kun odotat jotain kovasti ja elättelet toivoa paremmasta? Ja sitten petyt karvaasti, kun asiat menevätkin ihan eri tavalla. Minäkin tiedän.
Piti olla suunnitelmia uudenvuoden illaksi. Iloista seurustelua, kippistelyä ja sitten se suuri h-hetki, kun taivas päräyttää fanfaarit ilotulituksen muodossa. Kaikilla lämmin mieli ja hyvä tahto, ja suuret lupaukset mielessä.
Huono päiväni unettoman yön jälkimainingeissa alkoi pikkuhiljaa kumuloitua. Hiipi nuha nenään, vähän jo valmiiksi masensi. Töissä hirveä härdelli, enkä päässyt juhlafiilikseen mukaan. Kaiken oikeastaan kruunasi ensimmäisen mieheni ilmaantuminen eteeni vaimoineen. Juuri tänä iltanako minun pitää palvella heitä narikassa? Hetki ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta osoitti hyvin mitä vuodella 2018 oli minulle vielä tarjolla.
Ja niin kaikki seura lipesi ulottuvilta, suunnitelmat kosahtivat, ja minä jäin yksin. Kuohuviinipullon korkki poksahti, ja ensimmäinen kyynel vierähti.
Se sai pian monta kaveria lisää.
Hetki, johon olin asettanut etukäteen niin paljon toiveita, kamalan vuoden 2018 vaihtuminen siihen kertakaikkiaan paljon parempaan vuosimalliin 2019, oli karu. Rinnassani ei läikähtänyt ainutkaan toivon pilkahdus. Mielessäni ei ollut ainuttakaan kiitollista ajatusta. Oli vain hartioita vavisuttava suru siitä, että olin juhlahetkellä niin totaalisen yksin. Joka ikinen raketti alleviivasi sitä ja pamautti minusta ilmat pellolle. Pum, pum, pum.
Itsesäälin määrän kohotessa rakettien myötä taivaisiin, totesin, että kehenkään ei voi luottaa, kenenkään seuraan ei voi luottaa. Ainoa, joka sinua seuraa uskollisesti, olet sinä itse. Ja jos se seura näyttää surkeaa naamaa, eikä piristä sinua piirun vertaa, you are fucked.
Taisteltuani itseni takaisin kotiin, tiesin, että nyt on otettava kovat aseet esille. Nimittäin pakastepitsa ja dvd.
Ainoat miehet, joihin saatoin hädän hetkellä todella luottaa, olivat Oz, Neville, Dennis, Bomber, Wayne, Barry ja Moxey.
Ja nyt sanon Auf Wiedersehen, Pet.
 |
| Tää maailma on rikki Mut niin oon minäkin Yhteys on katki Mut niin on ajatuksetkin On tää kai silti Just niinku pitääkin Tuli on irti Huutaa hälytin Veitsenterällä Keinuu hetken elämä On valoa ja pimeetä On tuhansia sävyjä Veitsenterällä Huojuu koko elämä On kyyneleet mun silmissä Mut koitan pysyy pystyssä Reino Nordin: Veitsenterällä |
Fengshuihaaste takaisin ja fengshuita muutenkin esiin. Koiran vuodesta on kärsinyt moni muukin ja uudestavuodesta. Pää pystyyn vähitellen siellä ja lisää fengshuita sekä kiinalaista astrologiaa.
VastaaPoistaTerveisin Riitta