Tammikuu: toivoton vai toivoa täynnä?

Minua kehotettiin viettämään tipattoman tammikuun sijaan toivotonta tammikuuta. Sellaista aikaa, jossa en enää edes toivo mitään, keneltäkään tai miltään. Että olisin vain, tyhjänä, vailla odotuksia.

Lupasin harkita asiaa.

Toinen kehotus oli palata ahdistuksesta ja synkkyydestä takaisin pääasiaan, eli fengshuihin ja kiinalaiseen astrologiaan. Onhan pian taas aika vaihtaa eläintä ja pistää Koira hengiltä. Väännänkin sen niskat nurin oikein mielelläni. Pahainen rakki, kävit kuseksimassa kintuilleni ja vedit tortut viereen. Maa-Koira jätti suorastaan haisevat terveiset kynnykselleni.

En ole yksin, tässä mielessä ainakaan. Niin moni muukin on eronnut, niin moni muukin on kärsinyt. Ei minulla ole siihen yksinoikeutta, vaikka elämäntapahtumistani tänä vuonna saisikin mehevän draamadekkarin. Joku varmasti pääsisi siinä hengestään.

Se joku en kuitenkaan voi olla minä. Sillä minulla on, kuten lukija huomautti, paljon kiinniotettavaa. Täytyy tutkia millainen eläin se tuloillaan oleva Maa-Sika oikein on, ja mitä se meille kullekin meinaa. Mikä on vuoden 2019 fengshui, siitäkin pitäisi ottaa selvää. Tähän mennessä en ole kertakaikkiaan jaksanut lotkauttaa sille korvaanikaan.

Tammikuu on vielä sitä pahaenteistä Koiraa, jonka haluaisin jo potkaista pois. Maa-Sian energia kasvaa silti päivä päivältä, ei se energia yhtäkkiä napsahda päälle kuin valokatkaisimesta. Meitä ajetaan siihen sisään.

Ehkä on hyväkin, että aloitin vuoden 2019 pohjalta. Kun vuoden ensimmäinen päivä oli sen surkein, sehän lupaa, että loppuvuosi on pelkkää nousua.

Ai niin, ei saanut toivoa liikoja. Ettei taas vain saa pettyä karvaasti.

Länsimainen astrologia lupaa kyllä pirun hyvää ja suuria muutoksia heti tammikuusta alkaen, mutta yritän hillitä odotuksiani. Tulossa olevat mullistukset voivat myös kirpaista, ei kaikki muutos ole pelkkää positiivista. Heti ainakaan.

Vielä joku päivä, kenties kaukaisessa vanhuudessa, katson taaksepäin tähän Koiraan vuoteen 2018 ja myönnän, että se muutti kaiken. Ensin huonommaksi, sitten paremmaksi. Sillä ei tähän kuoppaan voi loppuelämäksi jäädä.

Ensin on pakko maata niin kauan kunnes uhkaa mahahaava ja sulautuminen kalusteisiin. Sitten on pudisteltava päälle kertyneet pölyt, otettava näppäimistö kauniiseen käteen, ja alettava vaan paukuttaa. Sillä fengshui ei odota, kiinalainen uusivuosi ei odota, ja ennen kaikkea elämä ei odota. 

Tammikuu, auringon- ja kuunpimennyksien kuukausi, anna minulle tuju lataus energiaa. Lataa minut täyteen, jotta jaksan taas tehdä. 

Sillä ehkä minusta ei ole vain olemaan. Vaan tekemään. Ja kohta on kevättalvi, jolloin Tiikerin tankki täyttyy vihervoimalla. Tiedän, että silloin viimeistään mennään taas, kun mahla alkaa nousta selkärankaa pitkin ylös.

Tulen vielä takaisin, entistä ehompana. Mutta malttakaa hetki, että rankkuri tulee ja vie Koiran vuoden pois. Yritän saada Maa-Siasta parhaan ystävän, joka antaa lohtua silloin, kun muilta sitä ei saa.

Ja ainakin voidaan sitten Maa-Sian kanssa röhkiä ja rellestää samassa pilttuussa, maata pitkin pituuttaan karsinassa ketarat kohti taivasta. Ehkä jopa potkia auki sikalan ovet ja kirmata kevätlaitumille, kuin kuumat kinkut kartsalle. 

Tästä voi vielä tulla sikahyvä juttu.

Väisty hurtta! Teit vain vahinkoa, joten nyt on aika pistää haisemaan. Niin kuin vain Siat voivat. Vaikka puhtaita possuja ovatkin.

Kuva: David Clode, Unsplash