Tänään on sitten tällainen päivä. Sellainen ei huvita mikään -päivä.
Vaikka yritänkin olla nykyään peruspositiivinen ihminen, niin kyllähän se vetää matalaksi, että on tullut jätetyksi kaksi kertaa kahden eri miehen taholta kahden kuukauden sisällä.
Siis mieti vähän. Kahdet haaveet tulevaisuudesta on ammuttu alas. Hyvin lyhyen ajan sisällä. Molemmissa olin ihan täysillä mukana. Sen aikaa kuin se kesti. Ensimmäinen "vähän pidempään" kuin toinen, mutta ei se sitä jälkimmäisen kipua silti vähennä. Oli se sitten laastarisuhde tai ei. Silti minulle aito tapaus.
Tässä saattaisi jopa alkaa kuvitella, että itsessä on nyt jotain vikaa. Miksi en kelpaakaan. Onko syy minussa?
Luin Anna-lehdestä samanlaisen tarinan, jossa nainen tuli jätetyksi yllättäen ja mies muutti samantien pois. Ja tältä naiselta kesti vuosikausia rakentaa itsetuntonsa taas takaisin, tuntea taas olevansa rakkauden arvoinen ihminen. Kun luin jutun, olin helpottunut, että minun ei ainakaan tarvitse kasata itsetuntoani enää uudestaan, sillä sen työn olen tehnyt jo paljon aikaisemmin.
Korkeintaan mietin, että miksi annan itseni olla näin haavoittuvainen. Että heti voi joku iskeä heikoimpaan kohtaan ja saada taas alakuloon. Sillä sitä tämä taas on. Surua siitä, mitä ei tullutkaan.
Siinä missä on "helppo" elää nyt omaa elämää omassa kodissaan ja tehdä sitä mitä muutenkin tekisin (sain telkkarin auki vasta 10 päivää kotona oltuani, eli kyllä se normaali olotila oli vähän hakusessa), niin ei ole helppo roikkua epämääräisissä lupauksissa. Ei pitäisi varmaan koskaan luvata yhtään mitään kenellekään. Korkeintaan itselleen. Ja silloinkin pitää veto-oikeus tiukasti omissa hyppysissä. Ettei alkaisi vaan kuvitella liikoja.
Samalla kun pitäisi olla tehokas, toiminnallinen, tuottelias ja aktiivisesti tavoitteitaan kohti pyrkivä, pitäisi myös antaa itselleen omaa aikaa, levätä, ladata akkuja, palautua elämän tarjoamista reissuista ja opetuksista.
Ei se yhtä aikaa tapahdu. Ja tänään ei tapahdu oikein mitään. Pohdin edelleen sitä kauppaan lähtöä. Jos edes sen saisi aikaiseksi. Kun alkaa olla nälkäkin.
Toivottavasti nuo unilääkkeet ei muuten lihota. Jätin reseptiselosteen lukematta. En halua tietää, jos unilääkkeet vaikka aiheuttavat unettomuutta tai rentouttavat lääkkeet saavat sinut käymään ylikierroksilla. Sillä tieto lisää välillä tuskaa.
Ja välillä taas tietämättömyys on kaikkein pahinta. Niin se oli jo silloin kesällä.
 |
| Toiset kauniit kukat pääsee täysillä kukkimaan, ja toiset taas kuihtuu ennen kuin edes nuppu kunnolla aukeaa. Niin taitaa käydä ihmissuhteissakin. Kaikista lupauksista ei tule totta. Ja teemabiiseiksi sopivat kaikki nämä lohduttomat erolaulut: Bizi - Edelleen Bizi - Silti Bizi - Mitä mulle jää Bizi - Mä pidin sanani Ei muuten ihme, että vähän masentaa:  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti