Kitarasankari

Kun kuuntelen musiikkia koko olohuoneen täydeltä ja odotan hetkellä millä hyvänsä ilmestyviä metelistä valittavia mummoja ja setiä, en voi olla ajattelematta, että minun olisi pitänyt syntyä tilulilu-kitaristiksi. Palan halusta nousta estradille ja räväyttää repertuaarini auki ja soittaa niin tiukkoja sooloja, että yleisössä leuat loksahtaa hurmoksesta.

Minua ei kuitenkaan ole luotu muusikoksi, kitaristista puhumattakaan. Minulla on lyhyet nakkisormet, en tunne nuoteista ensimmäistäkään ja kärsivällisyyteni ei riitä aloittamaan nollasta, haluaisinhan heti hypätä huipulle.

Kolminkertainen Vesi-Tiikerini alkaa kuitenkin olla sitä mieltä, että tämä valtaisa valtamerien vesitaakka saisi jo nousta harteiltani. Haluaisin palaa ja puhdistua tulessa, muuttua Tuli-Tiikeriksi. Mutta se onkin vaarallinen otus se. Ehkä maailma ei ole siihen valmis!

Otan välillä happea, samalla kun kitarat vinkuvat ja bassot tumisevat. Olen pakannut yhden laatikon täyteen kirjoja, enkä jaksa sitä enää nostaa. Toinen on meneillään. Sydän takoo, alkaa pyörryttää. Pakko pitää tauko. Ja sanoa vaikka ääneen mitä ajattelen. Sillä vaikka en osaa soittaa kitaraa, osaan vääntää vetävän soolon sanoilla.

Tässä väkisinkin joutuu miettimään, että voiko miehiin lajityyppinä enää luottaa. Kaikkiko ne lipeää käsistä? Luottamuksen rakentaminen voi olla uskomattoman kovan työn takana.

Onneksi elämässäni on kuitenkin monta miestä, jotka nyt ovat apuna, ihan konkreettisesti. Eivätkä lähde luotani koskaan. 

James Taylor sanoo, että juuri siksi olen täällä. Sting lähettää puolestani hätäviestin pullossa autiolle saarelle ja katsoo, että se menee myös perille. Billy Idol potkaisee kaikki ovet auki ja rymähtää sisään virne kasvoillaan. Se virne tarttuu minuunkin. Hyvä kun tulit.

Archie Cruzin kanssa voimme pistää nämä kovan tason bileet pystyyn ja haistatella koko maailmalle fuck yout, ja vähän muutakin. Cosmo muistuttaa, että tämä kaikki on sinua varten. Niin on. Tämä asunto, tämä elämä on nyt minun ja vain minun.

Reino Nordin ottaa minut suvereenisti haltuun ja muistuttaa, että on vain NYT. Teemu Brunilan alter ego Cherry sanoo sen, mitä itse en kehtaa sanoa: kaikki miehet ovat sikoja. Käykää vaan jonoon.

Ihania, varteenotettavia ja avuliaita miehiä on siis olemassa, jotka elävät tätä hetkeä kanssani. En ole koskaan täysin yksin. 

Nyt pistän taas haisemaan ja annan sen kuulua koko taloyhtiön täydeltä. Naapurit saattavat kauhistella, että minulla on näin paljon miesseuraa, jo nyt. Mutta niin on. Enkä pidättele yhtään. Antaa vaan mennä.

Siinähän sitä on, lähdön tunnelmaa.

Italian kartat lähtemässä seinältä.

Onneksi elämässä on yksi mies, tai montakin, jotka eivät jätä. Kuten tämä Jeeves.